mitä tehdä kun ei pääse irti vihasta?
Ex-avopuolisoni lähti työkaverinsa matkaan puoli vuotta sitten… he ovat kuulemma jo muuttaneet yhteenkin. En haluaisi tuhlata aikaani katkeruuteen ja hänen vihaamiseensa, miten pääsisin niistä tunteista eroon? Rakkaus kuoli samalla hetkellä kun hän tunnusti pettäneensä tämän naisen kanssa. Näin hänet kaupungillekin jokin aikaa sitten enkä tuntenut häntä kohtaan mitään, mutta tämä viha aina välilllä kumpuaa patouttamistani tunteista. Olen itse jo uudessa suhteessa, mutta aina välillä tämä exä kolkuttelee itsetuntoani, sitä vähää ripettä mikä jäljelle jäi. Haluaisin elää vain omaa elämääni enkä murehtiä menneitä ja pelätä koska joudun kasvokkain hänen kanssaan. Mielipahaa vain koko ihmisestä enkä kykene edes ajattelemaan meidän hyviä aikoja, vaikka ehdimme kaksi ja puoli vuotta olla yhdessä. Haluaisin vain hänen kärsivän. Mielestäni parasta olisi unohtaa koko ihmisen olemassaolo mutta aina kun koen olevani yksinäinen (nykyinen kumppanini on melko kiireistä sorttia emmekä näe kuin ehkä pari kertaa viikossa) alan ajatella kuinka paljon exääni vihaankaan ja mitä kaikkea ikävää haluaisin hänelle tapahtuvan… en haluaisi olla katkera. Minulla on vielä koko elämä edessä, olenhan vasta 25 vuotias. Kai tätä kaikkea pahentaa, että tämä exäni oli ensimmäinen miesystäväni.
Hei
Älä ihmeessä anna vihan jäädä sisällesi vaan yritä päästä juttelemaan esim kriisikeskukseen ja sieltä
saat ohjeita miten jatkat. Itse aloitin juuri tuolla tavalla ja jatkoin diakoniatyöntekijän luona. Tosin kriisikeskuksesta suositeltiin pitkäkestoista terapiaa mutta tk-lääkäri määräsi vain lääkkeitä joita en suostunut ottamaan. Tuurilla sain keskustella diakoniatyöntekijän kanssa joka ymmärsi minua ja tilannettani (narsistipuoliso). Ilman noita kymmeniä keskustelutunteja olisin varmaan katkeroitunut mutta onnekseni sain keskusteluapua. Paniikkioireet ja viha ym. negatiiviset tuntemukset katosivat ja elämä alkoi maistua ja maistuu yhä. Hae apua ihmeessä. Keskusteluapu, puhuminen, itkeminen, puhuminen, puhuminen ja taas puhuminen on ainoa keino päästä tuntemuksista mikäli sitä haluat. Aika parantaa haavoja mutta hitaammassa juoksussa. On kaikenlaisia eroryhmiä, niitä en ole kokeillut ja itse kävin nyös narsistien tukiryhmässä josta oli apua myös. Toivon sinulle, ystäväni, kaikkea hyvää ja onnea matkaan avun
etsintään 🙂🌻!
Hei, kiitos vastauksestasi. Täytynee miettiä keskusteluavun hakemista jos ei tilanne tästä parane.
Sinulla on se vihan tunne, entistäsi kohtaan. Vihakin on tunne, eikä se ole rakkauden vastakohta, vaan välinpitämättömyys on.
Ei kaikki tapahdu kuin sivua kääntäen, ottaa hetken aikaa hyväksyä.
Oletko lukenut Bruce Fisherin kirjan Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy? Minulle se kirja oli sillä lailla terapeuttinen, että siinä ja ainoastaan siinä sanottiin, että viha exää kohtaan on NORMAALIA. Kaikissa muissa kirjoissa on sanottu vain, ettei saa vihata ketään. Se on helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Fisherin mielestä viha on hyödyllinen juttu, koska se auttaa irrottautumaan.
Vihaisten ajatusten hautominen on äärimmäisen kuluttavaa ja epämiellyttävää, mutta ei sentään laitonta. Oma kokemukseni on, että viha lauhtuu vähitellen. Tärkeää on pitää välimatkaa exään ja välttää tekemästä mitään väkivaltaista, mitä joutuisi todella katumaan ja josta olisi laillisiakin seurauksia. Ainahan voi leikitellä kaikenlaisilla ajatuksilla tyyliin "lähetän sille kirjeen, jonka sisällä on p-aa" tai jotain muuta vastaavaa, mutta jos vain leikkii niillä ajatuksilla, vahingoittaa vain itseään, ei muita.
Ihmisen pitäisi yrittää elää niin, ettei vahingoita muita. Älä kohtele muita kuten et toivoisi itseäsi kohdeltavan, tämä ns. kultainen sääntö löytyy jokaisen suuren uskonnon siveysopista. Sääntö ei kuitenkaan suoranaisesti kiellä sinulta ajatuksen vapautta. Vaikka vihaiset ajatukset ovatkin mitä ovat, niin ei niistä ainakaan vankilaan joudu. Itse olen selvinnyt hellimällä itseäni. Kun istun mukavasti tuolissa tv:n ääressä kivassa kämpässäni, niin ajattelen, että hauskempaa tämä on sentään kuin jossain vankilassa. Minne voisi joutua, jos toteuttaisi niitä ajatuksia, joita päässä aina ajoittain on liikkunut. Siitä saa lohtua. Jos ei saa hellyyttä toiselta, niin ainakin voi helliä itse itseään. 🙂