Hei,

Muutama viikko sitten valmistelimme ihanaa kynttiläillallista mieheni kanssa lasten mentyä nukkumaan. Halusimme juhlia tulevaa kihlajaisvuosipäivää ja viettää hetkeä kaksin, ennen kuin mieheni lähtisi Aasiaan muutaman viikon työmatkalle. Puhuimme paljon, miten onnellista aikaa elämme. Olimme pohtineet menevämme pienimuotoisesti naimisiin syksyllä saavuttassamme 10-vuoden yhteiselon, mutta tämä valitettavasti siirtyi isovanhemman kuoltua yllättäen. Pohdimme häille uutta ajankohtaa sekä haaveiltamme kolmannesta lapsesta. Mies lähti seuraavana päivänä työmatkalleen ja saman päivän aamuna kun mies oli matkalla kotiin, tein positiivisen raskaustestin. Mies taas toi tuliaisena tiedon syrjähypystä vastalahjana. Olivat viettäneet kosteita juhlia jotka olivat päätyneet strippiluolaan…Ja lopun voikin kuvitella. Hetkeä ennen tätä illanviettoa oltiinkin lähetelty toisillemme lämpimiä viestejä virallisen kihlajaispäivän kunniaksi. Mies on todella pahoillaan ja häpeissään tapahtuneesta, kuvaili arviointikykynsä pettäneen täysin. On varma siitä, että on elänyt onnellisinta aikaa parisuhteessamme viime vuodet, kaikki on ollut hyvin. Ja samaa mieltä olen itsekin ollut. Nyt olen tapahtuneesta arvatenkin puulla päähän lyöty. Miten tästä eteenpäin? Mies haluaa ehdottomasti jatkaa ja niin minäkin. Mitä tehdä, miten saada luottamus takaisin tai onko siinä edes mitään järkeä. Tuntuu vain ylivoimaiselta ajatukselta erota rakastamastaan ihmisestä jolle odottaa kolmatta lasta? Jotenkin aidosti uskon, että tämä oli vain känninen hairahdus ja haluan olla armollinen. Mutta sitten on se mutta. Apua, tukea, viisaita sanoja? En haluaisi vielä asiasta läheisille puhua, kun raskauskin niin alussa vasta.