Olipa surullista lukea toi sun juttusi. Mä jos kukaan ymmärrän sinua erittäin hyvin. Välillä tuntuu, että mitä tollaisen nartistisen päässä liikkuu ja miten se saa kaikki asiat käännettyä aivan päin vastoin??? Niin miehesi menisi asuntolaan asumaan?? Miten viikonloput? Olisitteko vielä kuitenkin yhdessä? Toi on harmi, että menetit työpaikkasi. Itselläni se on henkireikä, että pääsen töihin "lepäämään". Mä olen kohta käynyt vuoden Mielenterveystoimistossa puhumassa psygoligille omista tuntemuksista, ja nyt kuukausi sitten psygologi sanoi, että mun miehelläni on nartistinen persoonallisuus häiriö. Mua se on ainakin uskonut. Yhden kerran mieskin oli mukana, eihän siinä hirveesti kerennyt ja enhän mä voinut sanoa ihan tosiasioita miehestäni silloin, kun olisi varmaan hermostunut, kun sanon tosiasioita jotka eivät häestä ole totta, vaikka ovat tapantunut. Niin kuin tossa äsken hän soitti ja kun meille on mun alaisuudessa s-tili ja sinne lähettävät mummot ja papat pojille synttärilahjarahaa. Niin kun meillä on rahat finiitto ja pitää ostaa jotakin jota hän kekkaaa, välli kyllä pojillekin juttuja.
Mutta jotenkin mä haluaisin, että se olisi koskemattoman ja kun tulee todellinen tarve pojille ostaa jotakin niin sitten otetaan. No nyt sit sanoin, että kun bonus rahat tulevat tänään sinne, niin ne jätetään sit sinne pojille. Mutta nyt sitten soitti ja sanoi, että sitä ja sitä pitäisi ostaa, mä siihen että nehän piti jättää nostamatta. No hän siihen , että (kun meidän omat tilit ovat nollilla) eihän me nyt viimesistä rahoista mitään sinne jätetä. Haloo lupailee, mutta ei pidä lupauksia kuitenkaan, se on huomattu monta monituista kertaa. Miten toi ukko rupesi ärsyttämään ja viikoloppu tulossa???.Olisiko sulla mahdollisuus päästä eroon miehestäsi??Joten jos mulla olisi rohkeutta aloittasin ihan uuden elämän lapsien kanssa. Musta tuntuu, että meillä olisi ihan leppoisaa, kun ei tarvittsi ottaa huomioon ja katsella millä päällä ukko on ja mistä se hermostuu. Jaksamista.🙂🌻 Mä olen jutellut omien poikieni kanssa tästä tilanteesta ja siitä ero mahdollisuudesta. Ovat kuunnelleet mua. Ja varmaan ymmärtäävät mua. 🙂👍

Jatkoa vielä, jos mä tässä jaksan ja lähden eroon miehestäni, niin mä annan piutpaut suvulle, en meinaa mustamaalata ukkoa, mutta jos hänen tarinat menevät ihan huuhaalle, meinään kyllä puolustaa itseäni. Mutta aika näyttää. Mutta kyllä tää elämä on ahdistavaa☹️ Kyllä mulla on oikeius oikeaan elämään. Yritä jaksaa ja ajatelle, että SINÄ ET AINAKAAN OLE VÄÄRÄSSÄA, vaan kaikki muut. Sä tiedät totuuden ja lapset myös. Ne ovat voimavara, ainkin mulle. Yritän olla heille ainakin normaali aikuinen. Nuorin lapsistani kävi tänää koulukuraattorin juttusilla, kun musta tuntuu että hänenkin pää halkeaa. Eivät ole oikein hyvissä väleissä isänsä kanssa. Sanoin pojalle, että sä voit jutella siellä mistä vaan ja purkaa ajatuksia, niin sekin helpottaa kun saa jutella toisen ammaatti ihmisen kanssa. Miten sinun lapsesti???🙂

Niimpä, niin. Nämä narsistiset ihmiset kuin lahkolaissaarnaajia, puhuvat ja puhuvat ja saavat jollakin ihmeellä toiset ihmiset uskomaan, että musta on valkoista, vaikka se naamaan edessä olisi. Heillä on, omasta mielstään oikeus tehdä, kuten heistä on oikein ja kaikki muut, jotka eivät ole heidän perässä hiihtäjiä, ovat rikollisia, hulluja ja väärintekijöitä. Helpompi on juna kääntää kiskoillaan kuin heidät saada myöntämään, että he tekevät jotakin väärin, muissa ihmisiissä on aina syy tai vika.
Kun olet noin kauan katsonut tuota touhua, niin voisit ajatella, mikset jätä sitä sukua oman onnensa nojaan, annat mamman huolehtia pojastaan ja lähdet niin kauas, ettei huuto perään kuulu, otat sen anopin ehdottaman eron, vai onko sinua uhkailtu lasten menettämisellä eron sattuessa?

Lapset on mun edellisestä liitosta.Onneksi.Noh nyt jutut menivät vielä enemmän sekaisin. Yleinen syyttäjä alkoi tutkimaan juttua ja anoppi,eno ym. joutuvat käräjille.Mieheni tipahti yhtäkkiä järkiinsä.Ihan kuin olisi ollut pimeessä komerossa viimeiset 3kk:tta.Antoi piut paut äitilleen ja suvulleen.En tiedä kuka sivisti.Erossa häneltä menisi sitten kaikki.Mietin vielä asioita.Olen luvannut soittaa anopille poliisin jos tulee tänne. Sain terveen paperit neurologilta.Psyk.sairaanhoitaja sanoi viimeksi ettei tarvitse tulla, koska mulla hyvä mieli.Ihmetteli mun jatkuvaa hymyilyä.Minkäs mä sille voin, kun mietin anopin naamaa, kun se joutuu kuulusteluihin ja kerrankin vastaamaan asioista.

Niin edellinen kirjoitus kumoutuu nyt.Mies hyvä vedättämään.Nyt istuu mamin kakkukahveilla, kun on isänpäivä.Yritti ahdistaa mut riidalla niin nurkkaan,että eroaisin.Aikamoista näytelmää.

Hei,

Lukaisin pikaisesti tarinasi, ja niin tutulta teatterilta kuulostaa, että HUH! Pidä järkesi ja itsepuolustuksesi kasassa. Narsistilta kun ei mielikuvitusta puutu, joten pidä varasi. Yritä päästä ehjin nahoin eroon mahdollisimman pian, kun vielä olet niin järjissäsi ja voimissasi, että jaksat. Itseni laitoin sellaiseen pakkorakoon lopulta, että en tahdo enää päästä jaloilleni millään. Mietin juuri tänään, että minulla olisi edelleenkin hyvä palkka (josta narsistini ja hänen perheensä voisivat nauttia😀), narsistillani auto eli minulla siis autokuski kun ei ole itsellä ajokorttia, jonkinlainen koti kaikkine tykötarpeineen, mahdollisuus opiskella ja hankkia ajokortti - JOS vain olisin edelleenkin suostunut kaikkien simputettavaksi ja huijaamaan itseäni, että olen maailman onnellisin nainen, kun olen saanut narsistipuolison. Jos olisin huijannut itseäni, että olen onnen tyttö, kun minulla on työpaikka, jossa minua kunnioitetaan, vaikka tosiasiassa minua käytettiin törkeästi hyväksi. Kun päätin, että minua pitää kohdella oikein, menetin kaiken maallisen. Terveytenikin romahti. Ennen kuin pääsen jaloilleni taitaa mennä taas yksi vuosikymmen, kun elämässäni episodit tuntuvat menevän vuosikymmenittäin 😋

Mutta tarinan opetus olkoon sinulle ystäväiseni, että juokse pakoon, nyt kun vielä ehdit - ja pikaisesti!!!! Jokainen päivä on tuhlausta narsistin kelkassa!!!!

Aivan mitä muuta voisinkaan sanoa.Pakko odottaa käräjien päätös eli mitä sieltä tulee mun pahoinpitelystä ym.Anoppi ja sen veli.Ehkä miehenikin saa jotain.Sitten voin sanoa heipat kaikille oikein kunniallisesti ja kunnolla.Mietinkin miten vielä tässä roikun.Yksi syy mun ex:n velat.Takuu-Säätiö kiristi mut yhteisvelalliseksi, joten en saa omistaa mitään.Loppusuora häämöttää (830e) ja sen jälkeen voin ottaa meidän talon ja sen velat mun nimille.Nunnaluostari houkuttelee kaiken tämän jälkeen.Mietinkin että kuinka narsistinen anoppi saikin tehtyä pojastaan samanlaisen.Poika liian kiltti ja hyväuskoinen.Appivanhemmat yrittävät jatkuvasti viedä autot alta jne.Tämä jatkuva puolensa pitäminen on väsyttävää.Mies hoputtaa koko ajan hakemaan töitä, mutta en tiedä huvittaako, kun mietin heti kuinka koko suku käsi ojolla.Eivät uskalla enää suoraan tulla tänne (olen luvanut soittaa poliisit), mutta miéheni kautta jotenkin.On tää yksi sekametelisoppa.

Jeps, tiedän tunteen, kun on näitä yhdistäviä "maallisia" rasitteita, jotka sitovat. En itsekään voinut lähteä muuttorumbaan, ennen kuin sain yhteiset lainat maksettua. Siis ne joihin siinä vaiheessa vielä rahkeet riitti. Muutoin helvetti olisi jatkunut molemmissa avoliitoissani vielä vuosia, ja minusta ei olisi enää ollut kalua. Olisinko edes selvinnyt hengissä siihen asti. Hiukka epäilen... niin koville sitä oli itsensä ehtinyt jo siihen mennessäkin laittaa. Kerrohan kun on uutisia, kuinka on käynyt ja kuinka jaksat pyörittää sitä showta. Itselleni ehkä kaikkein vaikeimmat oli sittenkin ne viime metrit. Olin hajota kappaleiksi. Ja kun piti salata kaikki lähtöaikeeni exältäni, hän kun olisi varmasti estänyt minun lähtöni. Aika siitä, kun varasin lentolippuni muuttopäivään tuntui loputtoman pitkältä. Ja exäni hyvänä ihmistuntijana haistoi pienimmätkin äänensävyn muutokset 😟 saati sitten mennä sänkyyn ihmisen kanssa, jonka olisi mielellään lähettänyt menolipun kera kuuhun... yritä siinä sitten olla seksuaalisesti virittynyt 😝 Vaan siitäkin selvittiin ja ollaan jo näin pitkällä. Tsemppiä sulle ja uskoa siihen, että joku päivä selviät tästä kuiville 🙂👍

Kiitos rohkaisuista.On tämä vaihtelu vain kumman kiivasta.Mieheni sai epileptisen kohtauksen yksi yö ja on tälläkin hetkellä aivotulehduksessa sairaalassa.Alkoi olemaan oma itsensä, kun sitten piti anoppi soittaa sinne voivottelemaan ja rumba alkoi.Voi piip ja piip!Mies siirrettiin meidän omaan sairaalaan ja sitten alkoi alamäki.En ymmärrä.Teen välillä keikkoja kun työtä saan.Kyllä ei paljon naurata.Joulu ei jaksa kiinnostaa yhtään.Kaiken kruunaa vielä pari asiaa.Olemme molemmat "uskovaisia" ja toinen lisämauste on se, että mieheni on romani.Kiitos luojalle,että olen täysissä järjissä vielä.Miten pääsemme anopista eroon?

Hoh, jopas kysymyksen esitit... luulen, että moni muukin kaipaisi vastausta siihen, kuinka päästä anopista eroon 😟 Itse olen siltä säästynyt, ei ole tarvinnut kuin yhden tai kahden kyläreissun verran olla tekemisissä anoppien kanssa. Ne kun ovat olleet joko mullan alla tai tuhansien kilometrien päässä ilman yhteistä kieltä. Mutta antaisinkin sinulle vastakysymyksen tai haasteen - ennen kuin alat miettiä, kuinka muuttaa anoppia tai vastapuolta, mitäs jos keskittäisit kaikki voimasi sen miettimiseen, kuinka itse voisit olla onnellinen. Joo, vastaus ilman anoppia ei mene läpi tässä 😀 vaan MIKÄ SINUT ITSESI TEKISI ONNELLISEKSI ja TEETKÖ SINÄ mitään sellaista, mikä sinut saa onnelliseksi. Muutos ei ala niillä dramaattisen suurilla muutoksilla, niin kivaa kuin se olisikin, vaan siitä pienestä ajatusleikistä, että teetkö SINÄ itse korkeassa persoonassasi sellaisia ratkaisuja/asioita/tehtäviä jotka tuottavat sinulle itsellesi onnea???? Keskitä voimasi omaan onnellisuuteesi ja sen tavoittelemeseen omasta toimestasi. Se oli itselleni aika työlästä varsinkin alkuun, kun olin tottunut saamaan "onneni" kiertoteitse muiden kautta. En koskaan kohdentanut onnea itseeni. Vieläkin vuosien työn jälkeen saan itseni kiinni siitä, että yritän muuttaa toisia, enkä keskity itseeni. Omien tarpeideni tyydyttämiseen. Oman tonttini hoitoon. Oman onnellisuuteeni. Se oli alku onneeni, että huomasin, etten voi olla onnellinen vain siksi, että teen toiset onnellisiksi. Sitä paitsi raaka totuushan on, ettei kukaan toista tee onnelliseksi. Se on meidän oma sisään rakentama juttumme se onni eikä toisten käden jälkeä...

Voimaa kysymyksiin ja vastauksien etsiskelyyn.... 🙂🌻

Kiitos ihanista rohkaisuista.Teen kaikkea hömppää itse.Menin 2000 viulutunneille ja suoritin kurssitutkinnon 2/3 viulusta.Oli mahtava tunne.Tätä tunnetta sisältäni ei saa kukaan.Mahtava onnistumisen tunne!!!Tiedän mistä nautin ja hoidan itseäni käymällä mm.hieronnassa.Kallista, mutta on sen väärtti,että pysyn kunnossa.Opiskelin diakoni/sosionomiksi. Olen huomannut kuinka hyvin pärjään töissä ja kuinka tulen toimeen ihmisten kanssa. Ja saan palautetta kuinka kiva olen ja kuinka hyvin teen työni.Otin eilen anopin kanssa yhteen puhelimessa.Nyt mieheni kotona lomalla sairaalasta.Anoppi uhkailee edelleen.

Kaipaan vinkkejä mitä tehdä?Olen laittanut kokonaan välit poikki miehen sukulaisiin.En jaksa heitä.Turhauttavaa jos joutuu alvariinsa juoksemaan poliisin pakeilla, kun muu ei tunnu auttavan.Tuli taas 250 e autovakuutuslasku ja auto on ties missä en ole nähnyt saati ajanüt sillä.Kuka käräyttäisi poliisille, en jaksaisi olla aina minä se joka oikoo.Voiko tällaista olla olemassa?

Hei,

Onko tässä kyse väsytyskamppailusta - sinutkin aiotaan pistää ruotuun, kun et enää jaksa tapella tuulimyllyjä vastaan.... Tilanne on kovin kimurantti, mutta lastenkasvuksessahan ainakin pätee kait tuo toisto ja toisto; kyllä se kastematokin oppii kun tarpeeksi takoo, eli sinun jaksamisesta se on kiinni.

Jaksavatko ne sukulaiset aina olla poliisin kanssa tekmisissä, luulisi niiden kyllästyvän kun jatkat järjestelmällisesti valitsemaasi linjaa. Onko ajatus väärä? Innostuvatko entisestään?🙂🌻

Minä olen nyt suorastaan hävitön, mutta niin tuntuvan olevan nuo miehesi sukulaiset, mutta soita poliisille ja sano, että SINUN autosi on varastettu tai kun se seuraavan kerran on lähelläsi, niin mene ja varasta rekisteriote ja käy tekemässä pitempiaikainen seisontailmoitus katsastuskonttorilla, kilpiä ei tarvitse viedä, 😉) ne on vaikeampi varastaa sitä autosta, silloin sinun ei tarvitse maksaa käyttömaksua eikä vakuutuksia ja auto on ajokiellossa..ja voit myös tehdä seisontailmoituksen vakuutusyhtiöön puhelimellakin , jos poliisi pysäyttää heidät, niin he ovat luvattomasti liikkeellä, kun vielä sanot, ettet ole lupaa antanut, silmät pyöreänä....

Kiitos vinkeistä. Uskon, että kaiken tarkoitus alun perin oli väsyttää mut ja laittaa mut ruotuun eli anopin tossun alle.Kävin katsastuskontorilla ihan pokkana kysymässä, että kuka antoi sieltä appiukolle meidän auton paperit ja että mieheni nimi oli käyty hakemassa siihen, kun mieheni oli sairaalassa pahan aivotulehduksen takia. Uhosin, että menen poliisille.Menen, kun saan tarpeeksi kerättyä todistusaineistoa.
Nostin syytteen anoppia vastaan mun laittomasta uhkailusta (lopultakin) tosin sitä ennen mut hakattiin tosi pahasti (anopin veli) että jouduin sairaalaan aivotärähdyksen takia.Mun mies oli ihan sokissa, eikä kyennyt tekemään mitään. Ennen hakkaamistani sanoin anopille puhelimessa, että sinä et mua määrää.Ollaan sentään 40-kymppisiä aikuisia.
Menetin työpaikkani pahoinpitelyni takia.Nyt olen työtön ja teen keikkaa kun niitä saan.Nyt appivanhemmat yrittivät hakea tuosta pihastamme mieheni nimillä olevan auton, kun mieheni ajokiellossa tulehduksen takia.Sanoin miehelleni, että jos auto katoaa tuosta pihasta, niin menen justiinsa poliisille. Yrittivät tarjota itseään kylään, mutta kielsin tulemasta.Kunpa tämä olisi vain pahaa unta ja heräisin siitä aamulla, eikä se enää koskaan toistuisi.Syvä huokaus!
En tiennyt tuollaisia ihmisiä olevankaan. Asiaa pahentaa se, että mieheni ei uskalla itse laittaa hanttiin tai tehdä mitään. Jopa jouluaattona joku oli sanonut, ettei kuulu sukuun jos ei anna autojen olla heillä tai jotain vastaavaa.Yksi pakettiautomme siellä (en ole nähnyt kuin kerran) ja yksi henkilöauto.Monta autoamme myyty tyyliin että nimi paperiin ja rahat heille.Arvatkaapa onko taloutemme kuralla?Mies ei vain jaksa tai uskalla tajuta.On sitten tullut huudettua, plääp josta en ole ylpeä.Nyt jos jätän mieheni, niin en tiedä kauako hän jaksaisi elää. Kun ei ole vielä kunnossa tulehduksen jäljiltä.😯🗯️