Hei Sidukka

Sinä olet valinnut oman tiesi ja hyvä niin. Minä en ainakaan tuomitse sinua. Nyt olisi tärkeätä päästä pikkuhiljaa tasapainoon. Nukkuminen on tärkeätä. Syyllisyyden tunteista voit puhua terapeutin kanssa ja muistakin tuntemuksista. Pikkuhiljaa voit alkaa rakentamaan avioliittoasi. Varmaan tekee hyvää huomata, että pystyy myös tekemään niitä rakentavia asioita avioliitossa.

Kuitenkin sinun on varmaan hyvä pohtia ne syyt, mitkä johtivat avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen, jotta voit vastaisuudessa välttää pettämisen. Jokin itsessäsi oleva tarve johti sinut siihen. Oliko se sitten huomion tarve, itsetunnon pönkittämistä tai, mitä tahansa. Ne on kyllä syytä pohtia ja terapeutti voi sinua siinä auttaa.

Minullakin oli yksi vakava ihastuminen avioliittoni aikana, mutta pidin kylmän järjen ja en tehnyt mitään asioiden edistämiseksi. Purin tunteitani kirjoittamiseen. Tuloksena syntyi kauniita rakkausrunoja. Tunsin kovaa syyllisyyttä ihastuksestani, mutta päätin, ette en kerro asiaa miehelleni. Nyt se on kaikki takana päin ja pystyn rakastamaan miestäni. kenelläkään ei ole oikeutta tuomitsemiseen siinä, minkä tilanteessa kokee parhaaksi.

Elikkä veikkaukseni oli oikea kertomatta jättämisestä ja samalla sait tuon aiemmin mainitsemani takaportin itsellesi.

Näitkös muuten miten hienosti tämä meni, psykologi kysyi onko kaikki muuten suhteessa hyvin ja sinä vastasit kyllä, siitä neuvo, miksi siis kertoisit.
Helpolla sait synninpäästön siitä, että olet pitänyt miestäsi valheellisessa suhteessa ja edelleenkin haaveilet tästä tyypistä.
Ja jätit sen takaportin auki.
Ei hyvät ystävät, ei näin vaan peräänkuulutan sitä rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä - mutta tässäkin valitettavassa episodissa se jäi puuttumaan.
Noh hyvää matkaa valitsemallesi tielle.

muuten vielä, voitko olla varma, ettei tuo tule jotain kautta ilmi myöhemmin, katsos maailmalla tahtovat tällaiset huhut liikkua ja ei aikaakaan kun huhu menee miehesi korviin ja silloin on suurempi kriisi käsissä.

Lisäksi teet miehesi naurunalaiseksi, muut jotka asiasta tietävät, naureskelevat miehellesi asian takia, tämäkö on tiesi?

Lisäksi, onko suhteesi oikeasti kunnossa vai : Psykologi Kari Kiianmaa näkee uskottomuuden keskeisimpänä syynä identiteettikriisin, johon ratkaisua saatetaan hakea rinnakkaissuhteesta.

Kiinnostavan luokittelun uskottomuuden syistä on tehnyt myös teologian tohtori Maria Buchert. Hän löysi pettäjiltä keräämiensä kirjeiden perusteella neljä syytä uskottomuudelle.
Uskottomuuden syyt
Tilaa kirja:

Revitty sydän – voiko uskottomuudesta toipua?

Arjesta selviytyminen
Reaktio kriisiin
Hellyyden kaipuu
Muutoksen haku

Nämä uskottomuuden taustamotiivit olivat tyypillisiä sekä miehille että naisille. Buchert on osuvasti todennut, että paras suoja uskottomuutta vastaan on läheinen suhde puolisoon. Tämän puuttuminen näkyy juuri edellä luetelluissa uskottomuuden syissä.

Lähde: Maria Buchert, Kari Kiianmaa & Tellervo Uljas, Revitty sydän. Voiko uskottomuudesta toipua? Minerva Kustannus Oy. Tilaa kirja!

Mara70...muistappa, että mustan ja valkoisen välissä on harmaa alue.
Meillä ei oikeutta toimia kenenkään, tuomarina ja omanatuntona, vaan auttaa, omien vajavaisten taitojemme mukaan. Jokainen tekee päätöksensä, luottae omiin voimiinsa ja se on muiden hyväksyttävä.

Heippa,

Kriisin käsittelyssä tärkeintä on, että olet päässyt jonkinlaiseen ratkaisuun sen suhteen kuinka toimit. Ja vastasitkin kysymykseeni, ettet itse haluaisi tietää, joten olet siinä suhteessa johdonmukainen.

On muistettava kuinka erilaisia olemme ja erilaisin henkisin voimavaroin varustettuja - se ratkaisu joka toimii toisilla, voi tuhota toisten parien loppuelämän, jopa ajaa karmeisiin henkilökohtaisiin ratkaisuihin. Etukäteen ei voi tietää. Voi vain miettiä kuinka itse toimisi ja toivoisi toimittavan.

Armollisuutta voisimme osoittaa enemmän niin itsellemme kuin toisille - ken elää, se näkee.

Voimia!🌻🙂🌻

Minusta tuossa asiassa ei voi olla kuin musta tai valkoinen, kertoa tai ei.
Olen nähnyt omassa lähipiirissäni kuinka käy kun petetään ja asia salataan ja se tuleekin muulta taholta esiin muutaman vuoden päästä, ei ollenkaan sellainen vaihto-ehto joka sopisi minulle, se tuskan määrä oli hirvittävä ja se todellakin tuhosi perheen, erohan siitä tuli ja lapset kärsivät eniten.
Lisäksi luotan siihen, että jos ap:n puoliso asian saisi tietää katuvalta puolisoltaan, se annettaisiin anteeksi ja asia tulisi käsiteltyä - eikä takaportteja jäisi auki, kuten tässä vaihtoehdossa jossa ihastus vetää vielä puoleensa.
Spekulointia mutta menköön, mitä tapahtuu jos AP:n ihastus lopettaa seurustelun ja ottaakin ap:hen yhteyttä - tuleeko uusi pettämisten sarja?
tähän vastaus on ap:n kirjoituksista päätellen - todennäköisesti.

Näistä seikoista johtuen mielipiteen on mikä on.

Itse olisin siis valinnut sinuna toisin, mutten lähde tuomitsemaan valintaasi.

Raskas on tuokin valitsemasi tie. Toivotaan, ettei mies sitten saa sitä tietää muutakaan kautta.

Ihmiset tekee virheitä, sehän nyt on totta. Mutta tärkeintä lienee se anteeksianto itselleen ja ennen kaikkea se oppiminen. Sekä juuri niiden syiden hakeminen -miksi petit. Mitä miehelläsi ei ollut sinulle tarjota, että petit häntä.

Toivon, että asiat lähtisi sujumaan ja olisitte onnellisia lopun ikää☺️❤️

Hienoa, että terapiasta on sinulle hyötyä. Toivotan onnea valitsemallesi tielle. Kaikkein tärkeintä on löytää sisäinen rauha itsensä kanssa. Jos pystyt avoimin mielin ja onnellisena elämään ja pysymään vakaasti valitsemallasi tiellä, hyvä niin. Kannattanee kuitenkin jatkaa terpaiaa, että saat asioista jossakin puhua. Unettomuus ja muut mielen päällä olevat asiat kun kielivät siitä, että podet ehkä kuitenkin sisimmissäsi jonkinlaista syyllisyyttä. Jos se sinne jää, et voi koskaan elää täysin tasapainoista elämää.

Minun mielestäni syyttelyt ovat turhia ja pahaa mieltä lisääviä, eikä sen paikka ole täällä tukipalstalla. Mietittävää toki jokaiselle tulee antaa, se auttaa ratkaisujen teossa. Jos minä olisin sinun tilanteessa, niin kertoisin kyllä.... se pelko kiinnijäämisestä jotain toista kautta olisi niin voimakas. "Tunnetko" tuon ihastuksesi kohteen niin hyvin, että voit luottaa 100%:sti siihen, ettei hän sitä koskaan tule kenellekkän kertomaan???

Hyvää ja aurinkoista kevättä sinulle 🙂

Heippa taas kaikille ja kiitos palautteestanne.

Kiitos Harm kannustavista sanoista ja minä oikeasti uskon, että tästä virheestä olen oppinut.

Todella lämmittävää kuulla, etteivät kaikki minua tuomitse. Punaväri, kiitos! Terapeutin kanssa puhuimmekin juuri siitä, mikä tähän suhteeseen minut ajoi. Ja kun tapahtuneelle ei enää mitään voi, niin keskityttiin sitten siihen, että miten tälläiset tilanteet vastaisuudessa vältetään. Vaikkakin voin kyllä varmuudella sanoa, että kun tästä helvetistä selviän, niin ei tähän enää toiste halua joutua. Eli Maran mainitsemaa takaporttia en kyllä ole auki jättänyt, enkä allekirjoita todellakaan sitä, että kun kerran pettää niin pettää aina. Virheistä voi todellakin oppia.

Hieman ihmetyttää Maran kommentti "helpolla sait synninpäästön". Ööö, siis jos se ei ole vielä tullut selväksi, niin mikään tässä jutussa ei ole ollut helppoa, jokainen uusi päivä on minulle aikamoinen ponnistus, jo se, että saan itseni sängystä ylös ja pystyn katsomaan peiliin ilman että suurin piirtein oksennan kun niin vihaan itseäni. Ja "edelleen haaveilet tästä tyypistä" ??? Ehkä mä olen tässä muutamien viikkojen aikana kuitenkin jo sen verran "parantunut", etten todellakaan enää haaveile tästä tyypistä, kuten sanottua, haluan vain unohtaa koko tyypin, että häntä on edes olemassa.

Kukaan ei ole koskaan meitä tämän nuoren hepun kanssa missään nähnyt, joten en sitten tiedä miten niitä huhuja liikkuisi. Ja tämä nuori heppu ei varmasti itse kerro tästä jutusta kenellekään, siitä olen kyllä ihan varma.

Kiitos myös Helemi, Jasse, Eheytynyt ja Pseudo2! On ihana huomata, että tästä kanavasta saa oikeasti sitä tukea, mitä on täältä lähtenyt etsimään ja hakemaan. En itsekään hyväksy tekoani ja kannan sitä taakkaa koko loppuelämäni ja se taakka on todella raskas, ilman tuomitsevia ja loukkaavia kommenttejakin. En ole täältä mitään hyväksyntää tai anteeksiantoa lähtenyt hakemaankaan, vaan apua ja tukea tässä vaikeassa tilanteessa, jossa on aika ajoin tuntunut, että oikeesti pää hajoaa. Ja terapeutille meno, se oli varmasti tähänastisen elämäni yksi viisaimpia ratkaisuja.

Ja vielä Maralle tiedoksi, vaikka heppu lopettaisi seurustelun tai ottaisi yhteyttä tai mitä vaan, niin uutta pettämisen sarjaa ei todellakaan tulisi. Ja siitä olen 100 prosenttisen varma.

Ihanaa kevättä kaikille 🌻🙂🌻

Sidukka2 kirjoitti 19.3.2011 17:8

Hei!
Nyt ollaan sitten todella pohjalla. En ole kuukausiin tänne kirjoittanut, salasanatkin unohtui, mutta rekisteröidyin uudelleen. Eli tilanne on nyt se, että marraskuussa kun yritin suhteen lopettamista, niin heikkona ihmisenä se ei vaan onnistunut. Mutta nyt se on oikeesti loppu. Kolmisen viikkoa sitten olin vielä tekemisissä tämän nuoren hepun kanssa, mutta siitä meni ehkä sitten viikon päivät, kun kuulin kyliltä, että tämä heppu on ruvennut seurustelemaan 20v tytön kanssa. Hyvä niin.

Mutta, mitä ihmettä! Mä olen aivan totaalisen täysin hajalla itseni kanssa. Ensinnäkin suorastaan hämmästyin sitä, kuinka loppujen lopuksi pahalta tuntuu ajatella, että tällä hepulla on nyt tyttöystävä ja mietin öisin mitä kaikkea kivaa ja ihanaa heillä on. Kidutan itseäni jopa aivan sairailla ajatuksilla. En käsitä itseäni. Itken, itken ja itken. Säälin itseäni, suren mitä oikein olen mennyt tekemään. Katson peiliin ja tuumin, että ei ole ihme, että otti tilalleni 20 v, itse olen 40v ja omasta mielestäni ruma rupsahtanut vanha akka. Mieheni ihmettelee ja lohduttaa, kehuu kauniiksi ym. Selitän käytöstäni kevätväsymyksellä, masennuksella ym. Samaan aikaan meinaan melkein oksentaa, koska on niin huono omatunto. En pysty nukkumaan kuin maksimissaan pari tuntia yössä. Pelkään oikeasti, että entä jos en pääse tästä yli, märehdin asiaa ja muistelen ja mietin menneitä ja jää elämä elämättä, jonka sinänsä pitäisi olla ihan hyvissä kantimissa, jos ajattelee, että on hyvä mies, ihana poika jne. Eilen tilasin lääkärin, mutta sain ajan vasta 5.4. Miten jaksan sinne asti, jos en pysty nukkumaan.

Sitäkin suren, että olinko tosiaan niin yhdentekevä tälle hepulle, ettei hän sitten vaivautunut edes tekstaria laittamaan, että mikä on tilanne. Ja samoin ajattelen, kuinka nöyryytetyksi tunnen itseni, naureskeleeko hän nyt minulle. En tiedä, välillä tulee mieleen, että en jaksa enää. Olen niin väsynyt. Ja mistä näitä kyyneleitä oikein riittää? Sekoanko lopullisesti. Voisiko joku kertoa ja luvata minulle, että vielä jonain päivänä olen päässyt tästä yli ja voin nauttia elämästä vielä niin kuin joskus ennen. Auttakaa hyvät ihmiset.

Sidukka, en tahdo mitenkään olla ilkeä, jos siltä kuulostaa, mutta muistuttaisin sinua tästä muutaman viikon takaisesta viestistäsi, jossa olit asian kanssa kovin tuskissasi, olit yrittänyt jo katkaista suhteen siinä onnistumatta, mutta kun kuulit tämän alkaneen seurustella murruit täysin - siis mikä on muuttunut muutamassa viikossa niin, että voit vannoa, ettet ottais enää 100% varmuudella ihastusta takaisin?

Minun tekstini voi kuulostaa ilkeältä, mutta kaiken nähneenä pelkään, että tilanne voi toistua, nimenomaan siksi, ettet ole avoin miehellesi tässä asiassa, kuinka helppoa on livetä taas vaikka tuskasi on kova tällä hetkellä, sitä en epäile hetkeäkään.

Siis pyydän mieti vielä kerran, sen uhallakin, että menettäisit miehesi ja perheesi, sillä myös tuo helmin aiemmin mainitsema kiristys on mahdollista jos tuon nuoremman miehen suhde loppuisikin.

Siis minulla ainakin välkkyy punainen vaaran merkkivalo kun tätä ketjua luen.

Mutta muista nyt, että en tahdo suinkaan ilkeillä, enkä moittia, tahdon vaan, ettei tuo toistu.

Siis voimia sinulle tämän läpikäymiseen ja tunteidesi setvimiseen.

Sidukka2 kirjoitti 8.4.2011 12:1

Heippa taas kaikille ja kiitos palautteestanne.

Kiitos Harm kannustavista sanoista ja minä oikeasti uskon, että tästä virheestä olen oppinut.

Todella lämmittävää kuulla, etteivät kaikki minua tuomitse. Punaväri, kiitos! Terapeutin kanssa puhuimmekin juuri siitä, mikä tähän suhteeseen minut ajoi. Ja kun tapahtuneelle ei enää mitään voi, niin keskityttiin sitten siihen, että miten tälläiset tilanteet vastaisuudessa vältetään. Vaikkakin voin kyllä varmuudella sanoa, että kun tästä helvetistä selviän, niin ei tähän enää toiste halua joutua. Eli Maran mainitsemaa takaporttia en kyllä ole auki jättänyt, enkä allekirjoita todellakaan sitä, että kun kerran pettää niin pettää aina. Virheistä voi todellakin oppia.

Hieman ihmetyttää Maran kommentti "helpolla sait synninpäästön". Ööö, siis jos se ei ole vielä tullut selväksi, niin mikään tässä jutussa ei ole ollut helppoa, jokainen uusi päivä on minulle aikamoinen ponnistus, jo se, että saan itseni sängystä ylös ja pystyn katsomaan peiliin ilman että suurin piirtein oksennan kun niin vihaan itseäni. Ja "edelleen haaveilet tästä tyypistä" ??? Ehkä mä olen tässä muutamien viikkojen aikana kuitenkin jo sen verran "parantunut", etten todellakaan enää haaveile tästä tyypistä, kuten sanottua, haluan vain unohtaa koko tyypin, että häntä on edes olemassa.

Kukaan ei ole koskaan meitä tämän nuoren hepun kanssa missään nähnyt, joten en sitten tiedä miten niitä huhuja liikkuisi. Ja tämä nuori heppu ei varmasti itse kerro tästä jutusta kenellekään, siitä olen kyllä ihan varma.

Kiitos myös Helemi, Jasse, Eheytynyt ja Pseudo2! On ihana huomata, että tästä kanavasta saa oikeasti sitä tukea, mitä on täältä lähtenyt etsimään ja hakemaan. En itsekään hyväksy tekoani ja kannan sitä taakkaa koko loppuelämäni ja se taakka on todella raskas, ilman tuomitsevia ja loukkaavia kommenttejakin. En ole täältä mitään hyväksyntää tai anteeksiantoa lähtenyt hakemaankaan, vaan apua ja tukea tässä vaikeassa tilanteessa, jossa on aika ajoin tuntunut, että oikeesti pää hajoaa. Ja terapeutille meno, se oli varmasti tähänastisen elämäni yksi viisaimpia ratkaisuja.

Ja vielä Maralle tiedoksi, vaikka heppu lopettaisi seurustelun tai ottaisi yhteyttä tai mitä vaan, niin uutta pettämisen sarjaa ei todellakaan tulisi. Ja siitä olen 100 prosenttisen varma.

Ihanaa kevättä kaikille 🌻🙂🌻

Kommentoinpa vielä tuota, helpolla sait synninpäästön lausahdustani, itse luotan parisuhteessani vain ja ainoastaan täydelliseen rehellisyyteen ja uskollisuuteen.
Tämä taustaksi.

Siis ymmärrän että tuskasi tunteiden kanssasi on kova, mutta mielestäni ei riitä, että muut antavat anteeksi sinulle tekosi vaan tähän rehellisyyteen perustuen, mielestäni sillä sinun kaikista rakkaimallasi, omalla miehelläsi kuuluis olla oikeus antaa sinulle anteeksi, eli vaikein asia ja myönnän, että se on todella vaikeaa, on saada synninpäästö mieheltäsi,siitä lausuntoni, vaikka tiedän, että ryvet omantunnontuskissasi tällä hetkellä ja vielä pitkään.

Mutta se vaikein puuttuu ja sen mukana kaikki.

..."Lisäksi luotan siihen, että jos ap:n puoliso asian saisi tietää katuvalta puolisoltaan, se annettaisiin anteeksi ja asia tulisi käsiteltyä - eikä takaportteja jäisi auki, kuten tässä vaihtoehdossa jossa ihastus vetää vielä puoleensa."...
...koska minä olen vanha, niin tiedän, usein se anteeksi saaminen on yhtä tyhjänpäiväistä sanahelinää ja synnit otetaan puheeksi jokaisessa sopivassa välissä ja myös sopimattomassa, vihjailua ja kyräilyä jatkuu loppu elämän, joten on paljon helpompaa kärsiä yksin ja kantaa se syyllisyyden taakka ja jättää se ladattu ase antamatta toiselle osapuolelle.
Uskoisin, että sekin takaportti joskus joko aukenee tai sulkeutuu lopullisesti, jos avautuu, niin sitten on katsottava asioita uudesta näkökulmasta, mutta toivoisin muistissa olevat, selvät hyväksikäytön tunnusmerkit.
En hyväksy uskottomuutta, en...mutta tässä on se harmaa alue, jos on ihan varmaa, ettei se petetty, ikinä, ihan varmasti, toivottavasti saa asiasta vihiä, niin miksi kaataa likasankoa hänen päälleen?
Minun omatuntoni on niin hauras, tai niin kirkasta terästä, ettei se kestä ajatustakaan pettämisestä, joten olen valinnut sen yksinkertaisen tien, en petä ja samaa toivon kaveriltani, mutta jos jotakin ilmeneisi, niin toista kertaa hän ei sitä minulle tee, se on kerrasta poikki. On niin paljon kertynyt kokemusta pettävästä miehestä.

Olin jo ajatellut, etten omalta osaltani enää kirjoita tähän ketjuun. Mutta pakko vielä kysyä, minulle on jäänyt epäselväksi, miksi tämä pettämissuhde oli hyväksikäyttöä? Jos naimisissä oleva, aikuinen nainen menee vapaaehtoisesti jonkun nuoren sinkkumiehen asunnolle harrastamaan seksiä yhteisestä sopimuksesta niin miksi se on hyväksikäyttöä? Käsittääkseni EI voi sanoa milloin vain ja kieltäytyä kutsusta. Tämä on mielestäni tärkeä kysymys, koska se jälleen kerran liittyy vastuun kantamiseen. Minäkin syytin humalatilaa ja jos mitäkin olosuhdetta virheestäni, mutta lopulta jossain vaiheessa minun oli myönnettävä itselleni, että pettämisestä ei voi eikä pidä syyttää ketään muuta kuin itseään. Tietenkin on eri asia jos tulee esim. raiskatuksi, mutta silloinhan kyseessä ei ole pettäminen.

Kuten olen monta kertaa sanonut, jokainen meistä tekee omat valintansa ja kantaa niistä vastuunsa. Omasta mielestäni ja osana omaa prosessiani, pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että katsoo tarkasti itseään peiliin eikä syyttele ketään muita. Kohdallani se on ollut yksi avainkysymyksiä: vaikea, hirveä, tuskallinen, mutta niin kovin tärkeä.

Ei se mun mielestäni mikään synninpäästö ole, että miehelle kertoisi.. Tai siis se juu olisi, jos mies antaisi anteeksi. Mutta mitä synninpäästöä on tässä asetelmassa? Mies on autuaan tietämätön ja rakastava, nainen elää helvetissä katuen ja omatunto kolkuttaa viimeistä päivää + tulee vihaamaan itseään erittäin kauan ellei ainiaan omien tekojensa vuoksi.. Mielestäni tuosta on synninpäästö kaukana.

Ja tämä on TUKInet. Täällä kuuluu tukea eikä jankata ja arvostella. Jos toinen on ratkaisunsa tehnyt, sitä tulee kunnioittaa vaikkei sitä hyväksyisikään.