Harm kirjoitti 24.3.2011 13:52

Jokainen tekee aina omat valintansa ja paras valinta on tietenkin olla pettämättä. Mutta jos pettää, täytyy valita jälleen. Itse tein sen virheen, elämäni suurimman virheen kertakaikkiaan. Ajattelin myös ensin, etten kerro enkä aluksi edes voinut uskoa, että olin tehnyt jotain sellaista. Mutta kertomatta jättäminen oli täysin mahdotonta.. Täytyy olla todella vahva ihminen, jos voi pitää sellaisen sisällään. En voinut olla kertomatta siksikään, että olemme aina kertoneet toisillemme kaiken eikä suhdetta voi rakentaa valheelle. Nyt olen jo pitkään elänyt helvetissä ja ansaitsen sen. Puolisollani on oikeus päättää, haluaako jatkaa suhdetta kaltaiseni paskan kanssa ja annan hänelle kaiken ajan, mitä hän asian käsittelemiseen tarvitsee. Sidukka, sinäkin tulet elämään helvetissä, kerroitpa tai et. Oma mielipiteeni on, että meidän tulee kantaa vastuumme. Itse en haikaile sen perään, jonka kanssa petin (yhden illan juttu) ja jos ikinä selviämme tästä puolisoni kanssa, en mistään kiitä enempää. Toivon sinulle voimia, sillä tiedän, miltä sinusta tuntuu. Kaikki tunteet täytyy tuntea, mutta jos neuvoni on minkään väärti: keskity, hyvä ihminen! Mieti mikä sinulle on tärkeää, mihin keskität voimasi, minkä puolesta taistelet. Jos päätät taistella puolisosi rakkaudesta ja perheesi säilymisestä yhtenäisenä, tulet tarvitsemaan siihen kaiken energiasi eikä muuhun ole varaa - eritoten ei kenenkään toisen perään haikailuun.

Mara70, luin jostain mielipiteesi, että kerran pettänyt pettää uudestaan. On totta, että pettäjä on aina pettäjä, sillä tehtyä ei saa tekemättömäksi. Se ei silti tarkoita sitä, että absoluuttisesti pettää uudestaan. On helppo sano "ei koskaan", jollei ole koskaan pettänyt. Mutta jos on, "ei koskaan" saa täysin uudet mittasuhteet. Itse kävelen mereen, ennen kuin enää ikinä aiheutan tällaista tuskaa rakkaalleni. Olen onnellinen, että olette onnistuneet puolisosi kanssa välttämään tällaiset tilanteet - se on todella arvokasta.

Hamn: järkevää tekstiä sinulta vaikka surullista että olet pettänyt, mutta AP saisi lukea tämän tarkkaan ja mietiskellä asioita etenkin tätä: Jos päätät taistella puolisosi rakkaudesta ja perheesi säilymisestä yhtenäisenä, tulet tarvitsemaan siihen kaiken energiasi eikä muuhun ole varaa - eritoten ei kenenkään toisen perään haikailuun.

ja mieti myös tätä: Ajattelin myös ensin, etten kerro enkä aluksi edes voinut uskoa, että olin tehnyt jotain sellaista. Mutta kertomatta jättäminen oli täysin mahdotonta.. Täytyy olla todella vahva ihminen, jos voi pitää sellaisen sisällään. En voinut olla kertomatta siksikään, että olemme aina kertoneet toisillemme kaiken eikä suhdetta voi rakentaa valheelle.

Lisäksi teit virheen, ota siitä vastuu ja kerro vaikka päinvastaistakin on täällä neuvottu, mutta jos omatuntosi on tallella tiedät mitä tehdä, kerominen johtaa joko eroon tahi, siihen että avioliittosi kriisin jälkeen vahvistuu entisestään.

Siis nyt voimia siihen kertomiseen tee se tänään, älä jää elämään valheessa.
🌻🙂🌻

Minä elän helvetissä ja voi olla, että jossain määrin tulen aina elämään. Tätä tunnetta ja pahaa oloa ja itsevihaa ei voi välttämättä kukaan muu ymmärtää kuin saman kokenut. Kiitos Harm, keskity, hyvä ihminen, tuntui hyvältä neuvolta jo sekin. Minä olin aina varma, että en koskaan petä. Ja tässä ollaan. Että todellakin se ei koskaan on kovin helppo sanoa, vaikkakin nyt tässä tilanteessa voin jo varmasti sanoa, että ei koskaan, ei ikinä enää. Todellakin tästä virheestä oppi. Mara70, en kuvitellut mitään suurta rakkaustarinaa tämän nuoren hepun kanssa ikinä syntyvän, ja kyllä sekin on tullut selväksi jo moneen kertaan, että hyväksikäyttöä tämä oli. Sitä en kyllä ihan allekirjoita, että ihminen pyrkisi pariutumaan vain ikäistensä kanssa. Lähipiirissäni on useampi onnellinen pariskunta, joilla on iso ikäero, myös niin päin, että nainen on 15 vuottakin miestään vanhempi.
Niin, valitsen nyt sitten kumman tien tahansa, rankkaa se tulee olemaan. Eli oliko se Helemi joka kirjoitti, että jos en kerro miehelleni, kestänkö sen, en tiedä, itseäni tulen joka tapauksessa inhoamaan tämän asian vuoksi koko loppuelämäni. Että kyllä tässä taakkaa on kannettavana, teki niin tai näin.
Ensi tiistaina minulla on se psykologi, ennen sitä en aio miehelleni kertoa. Toivon, että saan sieltä oikeesti apua ja voimia, ja tosiaan, pienin askelin eteenpäin.

Sidukka2 kirjoitti 24.3.2011 19:16

Minä elän helvetissä ja voi olla, että jossain määrin tulen aina elämään. Tätä tunnetta ja pahaa oloa ja itsevihaa ei voi välttämättä kukaan muu ymmärtää kuin saman kokenut. Kiitos Harm, keskity, hyvä ihminen, tuntui hyvältä neuvolta jo sekin. Minä olin aina varma, että en koskaan petä. Ja tässä ollaan. Että todellakin se ei koskaan on kovin helppo sanoa, vaikkakin nyt tässä tilanteessa voin jo varmasti sanoa, että ei koskaan, ei ikinä enää. Todellakin tästä virheestä oppi. Mara70, en kuvitellut mitään suurta rakkaustarinaa tämän nuoren hepun kanssa ikinä syntyvän, ja kyllä sekin on tullut selväksi jo moneen kertaan, että hyväksikäyttöä tämä oli. Sitä en kyllä ihan allekirjoita, että ihminen pyrkisi pariutumaan vain ikäistensä kanssa. Lähipiirissäni on useampi onnellinen pariskunta, joilla on iso ikäero, myös niin päin, että nainen on 15 vuottakin miestään vanhempi.
Niin, valitsen nyt sitten kumman tien tahansa, rankkaa se tulee olemaan. Eli oliko se Helemi joka kirjoitti, että jos en kerro miehelleni, kestänkö sen, en tiedä, itseäni tulen joka tapauksessa inhoamaan tämän asian vuoksi koko loppuelämäni. Että kyllä tässä taakkaa on kannettavana, teki niin tai näin.
Ensi tiistaina minulla on se psykologi, ennen sitä en aio miehelleni kertoa. Toivon, että saan sieltä oikeesti apua ja voimia, ja tosiaan, pienin askelin eteenpäin.

nyt rupean pelkäämään että psykologi neuvoo olemaan kertomatta, heillä helposti on sellainen tapa, silloin elät ja pakotat miehesi elämään valheellisessa suhteessa - en tykkää, jos avioliitossa ollaan tosissaan myös tuollaiset asiat kerrotaan, sille elämän tärkeimmälle ihmiselle, eikä pakoteta elämään valheellisessa suhteessa.
Mitä kauemmaksi tunnustus menee sitä varmempi voit olla että, miehesi suuttumus on suurempi, nytkin on jo mennyt liikaa aikaa.
Ole siis suoraselkäinen ja kerro, muuten voi käydä niin, että omatuntosi kovettuu ja jatkat moista peliä jonkun toisen kanssa - ei kivaa.
Vihaan pettämistä ja epärehellisyyttä, ota sinä nyt vastuu tekemisistäsi ja kerro.
En halua lukea tältä palstalta jossain vaiheessa, että päätit olla kertomatta.
Kuitenkin kiukusta huolimatta Lämmöllä..

Sidukka2 kirjoitti 24.3.2011 19:16

Minä elän helvetissä ja voi olla, että jossain määrin tulen aina elämään. Tätä tunnetta ja pahaa oloa ja itsevihaa ei voi välttämättä kukaan muu ymmärtää kuin saman kokenut. Kiitos Harm, keskity, hyvä ihminen, tuntui hyvältä neuvolta jo sekin. Minä olin aina varma, että en koskaan petä. Ja tässä ollaan. Että todellakin se ei koskaan on kovin helppo sanoa, vaikkakin nyt tässä tilanteessa voin jo varmasti sanoa, että ei koskaan, ei ikinä enää. Todellakin tästä virheestä oppi. Mara70, en kuvitellut mitään suurta rakkaustarinaa tämän nuoren hepun kanssa ikinä syntyvän, ja kyllä sekin on tullut selväksi jo moneen kertaan, että hyväksikäyttöä tämä oli. Sitä en kyllä ihan allekirjoita, että ihminen pyrkisi pariutumaan vain ikäistensä kanssa. Lähipiirissäni on useampi onnellinen pariskunta, joilla on iso ikäero, myös niin päin, että nainen on 15 vuottakin miestään vanhempi.
Niin, valitsen nyt sitten kumman tien tahansa, rankkaa se tulee olemaan. Eli oliko se Helemi joka kirjoitti, että jos en kerro miehelleni, kestänkö sen, en tiedä, itseäni tulen joka tapauksessa inhoamaan tämän asian vuoksi koko loppuelämäni. Että kyllä tässä taakkaa on kannettavana, teki niin tai näin.
Ensi tiistaina minulla on se psykologi, ennen sitä en aio miehelleni kertoa. Toivon, että saan sieltä oikeesti apua ja voimia, ja tosiaan, pienin askelin eteenpäin.

Jatkanpa vielä, tuntemistani petetyksi tulleista ja pettureista on valtaosa kärähtänyt ennemmin tahi myöhemmin jotain muuta kautta kuin tunnustamalla, varaudu myös sihen, silloin ero on käytännössä varma.

Koska miehesi ajattelee silloin, että olet tapapettäjä joka ei kadu tekemisiään, ei auta enää itku siinä vaiheessa...

Siis edelleenkin kannustan tunnusta jo tänään, kerro koko tarina ja kerro myös se tuska jota tunnet asiasta.
Muussa tapauksessa tapahtuu suuri vääryys, itse livahdat kuin koira veräjästä kantamatta vastuuta teostasi.
Siihen loppuu minun arvostukseni...

Tämä voi alkaa tuntua jo Maran ja minun painostukselta, mutta kirjoitanpa kuitenkin vielä ajatuksiani kun kerran olen joutunut tällaisia asioita paljon pohtimaan. Kaikkeen on aina syy/syitä, varmasti myös pettämiseen. Itselläni tapahtuma aloitti valtavan prosessin, koska monien muiden pettäjien tapaan olin aina ajatellut, etten koskaan pettäisi (pettäminen tuli aivan puun takaa) ja pitänyt itseäni reiluna, rakastavana ihmisenä. Joudun siis rakentamaan melkeinpä koko minäkuvani uudestaan, käsittelemään virheellisyyttäni, pahuutta, pimeää puolta, voimattomuutta, tuskaa, pohtimaan aiempaa elämääni ja enkö ole voinut käsitellä tiettyjä asioita elämässäni kun päädyin näin idioottimaiseen tekoon. Mitä haluan elämältäni, kuka olen? Ehkä sinullekin, Sidukka, käy niin, että ryhdyt miettimään tällaisia. Prosessi on kammottava, mutta toisaalta, tietyllä tapaa jaan sen nyt puolisoni kanssa, vaikkakin hirvittävää tuskaa hänelle aiheutettuani. Hän on minun läheisin ihmiseni ja kävisin tätä prosessia läpi, vaikka en olisi koskaan hänelle kertonut teostani (kuten sanottua, en olisi voinut olla kertomatta, joten tämä vain ajatusleikkinä). Eli tekisin näin valtavaa itsetutkiskelua ja toivoakseni kehitystä ilman, että minulle rakkain ja läheisin ihminen tietää siitä mitään. Ei onnistuisi.

Toinen mistä vielä haluan sanoa, että sen sijaan, että miettisit jotain ikäeroja ja jos päätät kertoa puolisollesi, pohdi sen sijaan, miten voisit edes vähäriikkisen helpottaaksesi tilannetta. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos puolisosi kertoisi tällaista sinulle? Siihen menee vain pieni hetki, kun varmistat, että puolisollasi on joku tukihenkilö, ystävä ja uskottu, johon hän voi turvautua. Etsi valmiiksi terapeutti pariterapiaa varten, jos puolisosi tähän ensijärkytyksen jälkeen suostuu. Pettämisestä on saatavilla kirjallisuutta ja oppaita, jotka voivat myös olla avuksi. Lapsien ei tarvitse tietää kaikkia aikuisten asioita, mutta on selvää, että näin suuri kriisi näkyy ja tuntuu perheessä eikä se voi olla vaikuttamatta lapseen. Voitko järjestää niin, että poikanne ei ole kotona kun kerrot? Muista, että sinä olet se joka on tehnyt virheen, perheenne perusturvallisuus on järkkynyt totaalisesti ja sinun on huolehdittava kaikesta ja otettava vastaan kaikki se, mitä ikinä puolisosi tuntee (tai ei tunne) sekä valmistauduttava huolehtimaan siitä, että arki menee eteenpäin lapsennekin tähden. Tätä kaikkea ei vähiten kuvaa sana "taistelu", vaikka se sotaisalta kuulostaakin. Ja tämä on vasta alkua, mutta sitä me niitetään, mitä on kylvetty.

Mun mielestä kertomatta jättäminen ei kyllä ole kuin koira veräjästä pääsyä.. Siinä on kauheat tunnontuskat ja itseinho mitä kokee. Ja kertomallahan pettäjä saa keveämmän omatunnon, edes hiukan. MUTTA siltikään en todellakaan suosittele valehtelemaan ja jättämään kertomatta. Sillä jos kunnioitat miestäsi edes vähän, annat hänen itse päättää, haluaako tuollaisen ihmisen kanssa elämäänsä jakaa.

pari kommenttia toisilta foorumeilta: portsari 73: Kapakan ovella työtä 11 v tehneenä on tullut huomattua, että yksin kapakkaan tullut nainen, jonka tulonumerojärjestyksensä sattumalta olen ennalta varannut, esim. nainen 1, 5:s tulija.

Miehen kanssa kapakasta ulos lähtee 70%:a, yleensä käsikynkkää, siinä olisi puolisoille näkemistä, mitä tapahtuu kun naisensa saa viinaa vieraan miehen tarjoamana ja supattelee aste asteelta suorasukaisempia lauseita puolisonsa lämmetessä ovelille sukkeluuksille, panomiehille, jotka ovat satoja naisia puheillaan saaneet selätettyä. panon jälkeen miehet eivät enää jaksa olla lipeviä...

ja sitten: nimimerkki avioliiton side: Olen samaa mieltä kanssasi Maraton, ymmärrän pointtisi!
TE, sinä ja vaimosi, hoidatte noin suhdettanne ja siksi se kestää.
Avioliitto ja sen onnellisena pitäminen vaatii kummaltakin:
1. halua pitää se kasassa ja onnellisena.
2. kartella siis niitä vaarapaikkoja ennaltaehkäisevästi.
3. Liiton eteen pitää tehdä työtä.
Miksi pitäisikään ottaa tyhmiä riskejä, joita sitten katuu loppuelämänsä?
Moni nimittäin katuu jälkeenpäin, kun antoi virran viedä...

Huomenna se sitten olisi, se psykologin vastaanotto. Jotenkin pelottaa... voi tulla taas uneton yö.

Olen kiitollinen kaikille, joka ikiselle, joka jaksaa täällä mun sepustuksiani lukea, kommentoida, kritisoida ym. Mutta tässä kohtaa, juuri nyt tällä hetkellä, haluan kiittää erityisesti Jassea. Olen lukenut Jassen kirjoitukset ja tietysti muidenkin, mutta eritoten tänä iltana Jassen kirjoitukset ja jotenkin Jasse on osannut melkeinpä nähdä mun pään sisälle. Viisaita sanoja, ymmärtäviä, tsemppaavia, ei hyväksyviä muttei lyttyyn tuomitsevia. Tänä iltana olen tarvinnut juuri sellaisia.

Niinpä, huomauttaisin, että Jassenkin tapauksessa puolisolle oli kerrottu asiasta, samaa sanon sinulle edelleen vaikka jankutttamiselta tuntuukin, puolisosi on ansainnut tietää totuuden, kaunistelemattomana.
Etkö itsekkin haluaisi tietää jos tilanne olisi päinvastoin?
Mietippäs sitä, minusta kertomatta jättäminen on kuin toinen pettäminen kaupan päälle, lisäksi sillä jätät itsellesi ehkä tiedostettuna, ehkä tiedostamatta takaportin auki, jos tämä ihastus lopettaa seurustelun voit rientää uudlleen hänen luokseen hakemaan tätä huumaa.

Elikkä selkeä vaaran merkki uusia pettäminen.

Ota siis ja kerro tilanteesi miehellesi sanoi psykologi mitä tahansa, näin saat napanuoran tuohon ihastukseesi paremmin poikki.

Kaikesta kritiikistä huolimatta, voimia sinulle.

Minulla heräsi kysymys, että eikö miehesi ole vaistonnut sinulle tapahtunutta muutosta? Tuo tunteiden myrsky, jota käyt läpi, näkyy ihan varmasti myös hänelle ja herättää epäilyksiä, ettei asiat ole kunnossa. Kiinnijäämisen riski kasvaa, kun miehesi alkaa esittämään sinulle kysymyksiä? Siksikin olisi varmaan molemmille parempi, että kerrot asiasta.
Minun miehelläni on ollut useita suhteita yhdessä olomme aikana. Olen jokaisen reissun jälkeen vaistonnut, ettei asiat ole kohdillaan. Sen jälkeen olen alentunut lukemaan hänen puhelimensa (häpeän sitä), mutta aina sieltä on löytynyt myös vahvistus epäilyilleni. Olen ollut niin tyhmä, että olen aina uskonut kaikki kootut selitykset. Nyt olen eroamassa, kunhan saan tarpeeksi voimia, mutta toivoisin, että pystyt ajattelemaan asiaa miehesikin näkökulmasta. Ei ole kovinkaan itsetuntoa kohottavaa olla puoliso, jota petetään. Tämä voi jättää mieheesikin suuret arvet, mutta pienemmäksi ne jäävät, kun kerrot asian itse. On järkyttävää, jos asia selviää hänelle jotain muuta kautta! Voimahalaus sinulle ja uskoa parempaan huomiseen kaikille🙂

Hei,

Kiitos mukavasta palautteseta - jos jotain elämästä olen oppinut, niin sen että ihminen kykenee aina yllättämään itsensä omilla teoillaan. Koskaan ei voi sanoa "ei koskaan".

Miten terapiatapaaminen sujui?

En tiedä auttaako tämä yhtään sinua hahmottamaan asiaa, mutta käännä kuvio kokonaan toisinpäin. Mitä jos miehelläsi olisi ollut vastaava suhde, miten toivoisit hänen toimivan? Käsittääkeni parisuhdeterapeutit eivät suoraan ota kantaa pitääkö kertoa vai ei - ainakaan alan kirjallisuudessa.

Tässä keskukstelussa taisi käydä niin, että AP teki päätöksen olla kertomatta, eikä palaa enää tänne meille siitä kertomaan.
Harmi.

Suhdesoppa sivustolta hyviä neuvoja.

Kestävän parisuhteen elementit

Mikä on pitkän ja onnellisen parisuhteen salaisuus? Tutustu kahdeksaan kestävän parisuhteen elementtiin.

1. Toisen muuttuminen ja erilaisuus on hyväksytty

Yleensä ihminen rakastuu henkilöön, jonka hän kokee samanlaiseksi itsensä kanssa. Samanlaisuus ei kuitenkaan takaa onnellisuutta automaattisesti, sillä yksilö muuttuu elämänsä aikana, ja pitkässä parisuhteessa samanlaisuus vaihtuu usein erilaisuuteen.

2. Ihana arki on löydetty

Kuvitelma kumppanin täydellisestä tuntemisesta saattaa johtaa siihen, että arki ja rutiinit latistavat rakkauden ja puolison näkeminen voi alkaa kyllästyttää. Jokaisen pariskunnan on rakennettava omat tavat sisältävä maailmansa, jossa asioita totutaan tekemään yhdessä. Silloin kumppaneista tulee terveellä tavalla riippuvaisia toisistaan ja yhdessä luomastaan maailmasta.

Miten rakkaussuhde kehittyy ja säilyy

3. Kumppanin ilahduttamisen keinot on selvitetty

Rakkaus tulee tehdä näkyväksi. Huomaavaiset sanat ja teot sekä sanattomat viestit, kuten katsekontakti tai halaukset, lisäävät parisuhteen onnellisuutta.
Yhteinen tekeminen vahvistaa kumppaneiden yhteenkuuluvuutta vain silloin, kun se tuottaa kummallekin mielihyvää. Yhdessä tekemisen ja vapaa-ajan vieton tulee siis olla molemmille sisällöltään mieluisaa.
4. Päätös rakastaa on ja pysyy

Sitoutuminen merkitsee tietyn kynnyksen ylittämistä. Seurustelevien on päätettävä, ovatko he toisilleen “ne oikeat”. Olennaista on kumppaneiden tahto olla yhdessä. Sitoutuessaan ihminen tekee kaksi päätöstä: hän valitsee, että haluaa rakastaa kumppaniaan, mutta samalla hän päättää myös, että haluaa säilyttää tuon rakkauden ja rakentaa tulevaisuutta juuri valitsemansa kumppanin kanssa.

5. Itsensä arvostamisen tärkeys on ymmärretty

Itsearvostuksella ja huumorintajulla saattaa olla tärkeä merkitys kestävän parisuhteen perustana. Tasapainossa itsensä kanssa oleva ihminen tietää, mitä hän tahtoo ja tuntee, ja itsearvostus auttaa häntä näkemään oman osuutensa ja vastuussa suhteessa, jossa hän elää.

Parisuhteessa vaikeneminen ei ole kultaa vaan ruostetta

Yhdessä koettu ilonpito on monelle tärkeä avio-onnen lähde. Kumppaneiden keskinäinen huumori sisältää yhteistä hassuttelua, omia vitsejä ja sisäpiirijuttuja, jotka ovat suhteelle voimavaraksi.

6. Toimivan vuorovaikutuksen säännöt on sisäistetty

Parisuhteessa vaikeneminen ei ole kultaa vaan ruostetta. Kumppaneiden välisessä vuorovaikutuksessa saattaa esiintyä kuitenkin turhia väärinkäsityksiä, sillä ihmisten on usein vaikea puhua ymmärrettävästi ja saada viestinsä perille sellaisena kuin haluaisivat. Kumppaneiden täytyy opetella puhumaan keskenään. Oppiminen ei ole helppoa ja taito saavutetaan usein vasta monien vaikeuksien jälkeen.

7. Ristiriitojen rakentavan käsittelyn menetelmä on keksitty

Erimielisyyksien määrä ei ratkaise parisuhteen kestävyyttä, sillä enemmän parisuhteen tulevaisuutta ennustaa se, miten kumppanit kykenevät selvittämään keskinäiset ongelmansa. Vaikeudet kasvattavat, ja kun ne on saatu ratkaistuksi, kumppanit voivat kiintyä toisiinsa voimakkaammin.

8. Kumppanin odotuksiin vastaamisen keinot on selvitetty

Ihmiset haluavat elämältään ja parisuhteeltaan lähes kaiken mahdollisen, mutta useimmille niiden toteuttaminen on mahdotonta. Koska täydellistä kumppania on mahdotonta löytää, täytyy jokaisen tehdä itselleen selväksi, mitä hän parisuhteeltaan haluaa, niin että se olisi riittävän tyydyttävä.

Ensimmäiseksi täytyy hyväksyä se, ettei kukaan voi saada kaikkea haluamaansa. Seuraava askel on määritellä, mikä on parisuhteessa tärkeintä. Kun tunnette kumppanisi kanssa toisenne, eli tiedätte toistenne elämän toiveet ja tavoitteet sekä huolenaiheet, pystytte paremmin vastaamaan toistenne odotuksiin.

Lähde: Kaarina Määttä (2000). Kestävä parisuhde. WS Bookwell Oy.

Hei kaikille, täällä ollaan taas.
Terapiatapaaminen sujui suhteellisen hyvin. Terapeutti oli hyvä ja pystyin puhumaan hänelle helposti kaikesta (mitä nyt itkultani pystyin). Reilu tunti vierähti tosi nopeasti. Terapeutti tietenkin kysyi, että tietääkö mieheni. Kun vastasin, että ei tiedä, niin hän sanoi, että itsehän sinä tietenkin tiesi valitset ja päätöksen kertomisesta tai kertomatta jättämisestä teet. Sen jälkeen hän kysyi, että miten yleensäkin meidän parisuhde voi ja kun sanoin, että kaiken pitäisi olla hyvin ja haluan jatkaa ehdottomasti mieheni kanssa, niin terapeutti sanoi, että miksi siis kertoa miehelle tästä, että eikö olisi parempi jättää kertomatta. Että miksi haluaisin pahoittaa mieheni mielen vain sen takia, että omatuntoni puhdistuisi. Kun itsellä on tässä taakkaa kannettavana loppuelämäksi niin eikö se jo riitä. Punnittiin asioita puolin ja toisin. Ja kun mieheni ei tästä tulisi muualta kuulemaan, ainoa jolta voisi sen kuulla, on tämä nuori heppu, ja siitä olen kyllä varma, että hän ei sitä kerro.

Jasse taisi kysyä, että miten jos tilanteen kääntää toisinpäin, haluaisinko minä tietää ja miltä tuntuisi ym. Voin sanoa ihan rehellisesti, että en haluaisi tietää.

Terapeutin kanssa puhuttiin myös tästä unettomuudesta, murehtimisesta ja märehtimisestä. Ensin mun pitäisi saada nuo yövalvomiset pois, kunnon yöuni auttaisi jo alkuun tässä selviytymisprosessissa. Terapeutti sanoi myös, että ei kannata tuhlata energiaa murehtimiseen ja asian märehtimiseen, se mitä on tapahtunut on tapahtunut ja nyt se on mennyttä ja nyt pitää suunnata katse tulevaan eikä menneeseen.

Puhuttiin myös tästä mun itsetunto-ongelmasta ja sen mukanaan tuomista muista ongelmista. Terapeutti antoi mulle "kotitehtäviä", monisteita täytettäväksi ja meillä on uusi tapaaminen viikon päästä.

Tiedän, että saan varmasti hirvittävän ryöpyn ja tuomitsevat kommentit tästä niskaani, mutta näin on nyt tilanne. En aio kertoa, yritän unohtaa koko "suhteen" mahdollisimman pian, helppoa se ei ole, helppoa ei ole myöskään antaa itselleen anteeksi ja mielenrauhan saavuttaminen on todennäköisesti valovuoden päässä, mutta koitan pienin askelin päästä eteenpäin. Ja yritän kovasti lopettaa asian märehtimisen, kaikkien asioiden murehtimisen, yritän myöskin hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, kuten terapeutti sanoi, kukaan, ei kukaan ole täydellinen, kaikissa on puutteensa tai ovat tehneet virheitä, mutta kaikissa on myös jotain hyvää, myös minussa.

Hei Sidukka! Hyvä kuulla, että terapiasta on sinulle apua ja pääset asioissa eteenpäin. Näinhän se on, että jokainen meistä tekee omat päätöksensä eikä tuomitsemisesta ole mitään apua. Se ei johda minnekään. Virheetöntä ihmistä ei tästä maailmasta (onneksi) löydy ja on totta, että sinussa sekä meissä kaikissa on paljon hyvää. Virheistä täytyy oppia. Toivottavasti sinulla ja perheelläsi vielä kaikki kääntyy parhain päin ajan kanssa. Voimia siihen työhön!