Mitä sinulla on? Mitä sinä haluat?
Hei kaikille. Olen joutunut melkoiseen myllerrykseen. Ikää on 53 vuotta, takana 25 v avioliittoa, lapset tytär 22v asuu toisella paikkakunnalla opiskelemassa ja poika 19v kotona vielä, abiturientti.
Mieheni masentui puolistoista vuotta sitten. Tytär muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalla ja poika lopetti salibandyn harrastamisen, joten miehen elämän täytti ilmeisesti tyhjiö.koska hän oli kuskannut poikaa harrastuksiin. Työelämäkin näytti kurjalta hänen osaltaan. Mies onneksi päätyi psykiatrille, sai lääkityksen. Ikävä kyllä viinanjuonti on lisääntynyt samanaikaisesti. Viikonloput kuluvat sohvalla maaten ja juoden. Poika piilottaa isänsä viinapullot. Itse mietin onko tässä enää mitään mieltä. En vaan ole jaksanut vielä tehdä radikaaleja ratkaisuja.
Poika sai sitten ennen joulua aikaan melkoisen hämmästyksen. Hän on melkoinen naistenmies ja nyt yksi hänen naisystävitään on tullut raskaaksi. Poikani on todennäköisesti tulossa isäksi 19-vuotiaana, hänellä ei ole ammattia eikä toimeentuloa vielä, on abiturientti. Koulu menee huonosti, epäilene, ettei hän pääse ylioppilaaksi nyt keväällä. Kesällä hän aikoo mennä armeijaan. Tulelvan lapsensa äidin kanssa hän ei seurustele eikä aiokaan. Tyttö halusi vauvan , ja käytti häntä hyväkseen, ilmoitti että käyttää pillereitä eikä ollutkaan käyttänyt. Poikani on ollut toki vastuuton, olisi hänenkin pitänyt ymmärtää sen estämättä käyttää ehkäisyä jo ihan tautienkin varalta. Mutta tilanne on mikä on..
😯🗯️
Mutta minun mieleni ei enää kestä näitä perheen miehiä. Minusta tulee mummo, mutta miten minä pääsen mummoutumaan kun poikaa ei kiinnosta olla isä eikä halua mitään lasta eikä mitään tänne päinkään? En ole nähnyt koko tyttöä koskaan..tyttö vaikuttaa puheiden perusteella topakalta ja toimeentulevalta 19 vuotiaalta, hänellä on oma perhe tukenaan, siellä on esim sisko sanut juuri vauvan.
Mieleni meni niin sekaisin, että hakeuduin psykiatrille. Minulla todettiin depressio. Sain lääkkeitä, joita alan nyt ottamaan.
Pari kysymystä jäi myllertämään päähäni. Psykiatri kysyi minulta: mitä sinä haluat? En osannut vastata..toivoisin tavallista arkea, mietin nyt..
Ja sitten hän totesi:miehellä on pullo, pojalla naiset, tyttärellä kultainen poikaystävä, mitä sinulla on? Minulla on koira, vastasin. Onneksi on koira. Tuki ja lohtu, lenkkikaveri, joka katsoo pää kallellaan kun mammalla mieli myllertää ja itkuakin pukkaa aina välillä.
Onko kukaan muu tällaisessa tilanteessa? Miten selviätte?
Itse ajattelin nyt ruveta kirjoittamaan joka päivä paperille, mitä minä haluan.
Psykiatri ehkä halusi sinut ulos henkisestä pinteestä. Hän ehkä halusi saada sinut ajattelemaan tulevaisuutta koska koet että on liikaa kaikenlaista elämässäsi joihin et voi vaikuttaa. Kuluneen sanonnan mukaan, on ensin voitava olla vahva ennenkuin voi auttaa toista. Sinun elämässäsi on kuitenkin ihmisiä, et ole yksin. Psyykkisiin vaivoihisi olet osannut ja kyennyt hakemaan apua. On siis asioita jotka kuitenkin ovat sinun elämässäsi ja nekin ovat sinun elämäsi hyvää.
En ole nainen enkä Äiti joten minun on vaikeata asettua asemaasi. Ymmärrän kuitenkin sinun huoltasi lähimmäistesi ja omastakin elämästä.
Ehkäpä sinun elämäsi on käännekohdassa jossa lapset ovat liikkumassa hiljalleen pois kotoa ja sinun ja miehesi elämän suurin asia, lapset alkavat teidän liittone kannalta myöskin olla luopumisen paikassa. Nyt vain on sattunut niin että liian paljon on sinun harteillasi ja asiat ovat tulleet kerralla.
Mitä sitten voisi tehdä ? Sinä voit tehdä sen minkä kuka tahansa samassa tilanteessa oleva ihminen, oman osasi. Et muuta. Sinä voi olla lapsesi tukena hänen elämässään mikäli hän sitä itse haluaa. Et myöskään voi nostaa miestäsi sieltä sohvan pohjalta, hänen on tehtävä se aivan itse. Hänen on sitä haluttava. Sen minkä sinä voit tehdä, on se että pyrit pitämään itsestäsi mahdollisimman hyvää huolta. Se ei ole itsekästä negatiivisessa mielin, päinvastoin. Mitä paremmin voit, sitä enemmän asiat muuttuvat samaan suuntaan. Kaikkea hyvää sinulle elämääsi. 🙂🌻