olen elänyt uusperheen arkea ja nyt alan väsymään.onko syy se että ei ole omia lapsia ja en osaa suhtautua miehen lapsiin/nuorisoon.tuntuu että arki pyörii heidän ympärillä.mutta miehen ja minun välillä ei ole enään mitään.miten voi teini ikäinen viedä 5 vuotiaan käyttäytymisellä kaikki voimat?tuntuu että kaikesta saa sanoa 100x ja sitten pari päivää menee hyvin mutta taas kaikki on niinkö ennnenkin.kesä oli kaaos poika veti kurkusta alas 1300e eli kaikki kevari rahat ja vieläkin on kortti maksamatta.miehen mielestä se on normaalia että 16v käyttäytyy noin.mies suunnilleen taputtaa pojan päätä ja kaikki jatkuu kuin ennnenkin.talous ei ole hurraava ja poka luulee et isi kyllä antaa rahaa.hän ei halua kesätöihin koska se vie hänen vapaa aikaa.lopuksi kaikki tulee toisenpään kautta minun kukkarolle.kotitöitä hän ei tee.mieluiten lähtee kavereiden kans.mies on yrittänyt viettää pojan kans yhteistä aikaa mutta hän ei halua.mitkään rajat ja säännöt ei päde.
mies alkaa olla väsynyt ja minä.usein en halua nousta aamulla sängystä kun tiedän että samat pulmat on taas edessä ja mikään ei mene eteen päin.aamuisin itken ennenkö pääsen jaloille-ja ilta pelottaa mennä sänkyyn koska tietää jo huomisen.
olen halunnut sairaalaan mutta lääkäri sanoi että se auta koska eka täytyy korjata tää ihmissuhde sotku.-jaa että miten?tekisin sen jos voisin.kun on pahoja ajatuksia itseään kohtaan ja arki mättää..mitä voi tehdä?mitä?en voi ymmärtää miten voi 16v poka terrorisoida kaikkea?kun olemme miehen kans kahden niin menee hyvin ja on rauhallista.heti kun poika tulee kuvioon niin stressi nousee.mies ei voi sanoa hänelle kuin ”sää”asioita sillä muuten hän saa rytmihäiriöitä.monesti kaupasta yms.tullessa istumme autossa kauan kun ei kumpikaan halua mennä taloon sisälle.olemme yritäneet että hän menisi äitinsä luo mutta siitä tulee vaan huutoa ja se ei onnistu.eikä tuu selvää miksi hän ei mee äitinsä luo.hakkaamme päätä seinään.ja poka on vielä kotona 4 vuotta.koulu ja armeija.mitä sitten kun kun me 2masentunutta palemme loppuun täällä?apua on haettu mutta sanovat että 12v on vanhin mitä me autetaan.onko joku ollut tämmösessä tilanteessa?😑❓
Raskas tilanne teillä.
Mistä 16-vuotias saa alkoholia- eihän hän saisi sitä vielä käyttää! Se on hänelle vahingollista! Ei kuulu asiaan tuollainen, ei varsinkaan 16 v, mutta ei kyllä kenelläkään muullakaan!
Minusta vaikuttaa, että hän hakee isästään vastusta. Toivoo, että isä sanoisi lopulta joskus, että nyt riittää! TÄSSÄ on raja vastassa. Pojalla ei ole rajoja ja hän tarvitsisi niitä tunteakseen itsensä turvalliseksi. Lasten kanssa täytyy olla johdonmukainen, se ei tarkoita kovuutta eikä sanallistakaan väkivaltaa. Molemminpuolinen kunnioitus täytyy olla, että vuorovaikutus toimiin.
Jos rahat tuhlattu, minä sanoisin, että nyt täytyy sinun tienata itse ne tuhlaamasi rahat. Lapsen täytyy oppia vastuullisuutta rahoista ja myös terveydestään.
Kokeeko isä syyllisyyttä erosta ja yrittää hyvitellä poikaa? - Tuli vain mieleeni tällainen ajatus, en tiedä onko ihan tuulesta temmattu. Mitä luulet.
Murrosikäisen kanssa eläminen vaatii voimia varmaan jokaisessa perheessä, mutta sanoisin että tässä vaiheessa teidän täytyy toimia sekä oman itsenne että pojan parhaaksi. Nuori tarvitsee selkeät rajat ja rakkautta, hän kokeilee miten pitkälle voi mennä. 16 vuotiaan kanssa on vielä sikäli helpompi toimia, koska hän on alaikäinen, joten teillä on oikeus ja myös velvollisuus saattaa asiat paremmalle tolalle. 18 vuotta täytettyään hän voi jo lain mukaan toimia itsenäisesti. Pojan isäkin selvästi pelkää laittaa rajoja, poika on siis niskan päällä.
En tiedä, mitä tarkoitat että vain alle 12 vuotiaita autetaan? Voitte tilata ajan vaikkapa perheasiain neuvottelukeskukseen. Siellä voi käydä kolmistaan, kaksistaan tai vaikka yksin hakemassa neuvoja ja tukea ja palvelu on ilmaista asiakkaalle. Ensin olisi varmaan syytä istua nuoren kanssa saman pöydän ääreen ja keskustella tilanteesta, mikä teitä kuormittaa, raha-asioista, kotitöistä jne. Keskustelu kannattaa kuitenkin aloittaa jollakin positiivisella asialla häneen liittyen, koska ne positiiviset kommentit tahtovat vaikeuksissa täysin unohtua. Voimia ja pelkäämättä vain hakemaan ulkopuolistakin apua!
Hei!
Miten teillä on edenneet asiat uusperheessänne?
Onko tullut muutosta parempaan tai huonompaan suuntaan?
Ensisijaista minun mielestäni on, että aikuiset lapsen ympärillä vetävät samaan suuntaan, tukevat toisiaan. Lasta ei voi aina miellyttää. Joskus täytyy antaa rajat, jotka lapsesta ovat ihan tyhmät. Hän saattaa protestoida lujasti, jos ei ole tottunut siihen, että aikuiset uskaltavat ohjata häntä. Jos hän on saanut olla perheenpää ja kuninkaan asemassa, hän ei luovu saavuttamastaan edusta taistelematta lujasti!
Viimekädessä lapset kuitenkin toivovat, että vanhemmat jaksavat antaa heille rajat.
Se osoittaa rakkautta ja välittämistä, antaa turvaa.
Lasten pitää olla lapsia ja aikuisilla täytyy olla auktoriteetti, mikä ei tietenkään oikeuta sanalliseen tai fyysiseen väkivaltaan.
Vanhemmuus on useimmiten kovaa työtä. Isovanhemmuudessa on sitten toinen tilanne.
hei
kiitos teille
olen seuraillut tilannetta tässä uusperheessä.poika saa alkoholia kavereilta jotka ovat 18v.ja-kumma kyllä-on "normaalia"että kaverin isä vie pojat metsästysretkelle(menemättä itse mukaan)ja ostaa heille mäyräkoiran mukaan.mieheni ei ole sitä tehnyt mutta ei ole laittanut vastaan koska"niinhän mekin kun oltiin nuoria"uskon että mieheni potee jotain syyllisyyttä.hän on ollut 10v.erossa ja tehnyt niinkö lapset sanoo ja haluaa.en vieläkään tiedä todellista tilannetta erosta.se kertomus kun tapaa muuttua aina uudelleen kerrottuna.silloin kun tulin tänne ekaa kertaa,4v.sitten,niin lasten äiti kävi täällä sisällä niinkö omassa kodissa.lapset vetivät häntä tänne aina jonkun asian varjolla.pojan mielestä on kamalaa kun äiti ei saa tulla ja olla kuin kotonaan.Vieläkin asiat jatkuu samana.koko tänä aikana ei poika ole oma aloitteisesti puhunut minulle mitään.ilma piiri on hankala ja raskas.kaikki täytyy mennä mieheni suun kautta sillä on otettu asenne että minua ei tarvitse kuunella ja uskoa koska en ole pojan äiti.en halua olla,sillä hänellä on jo äiti.pojan mielestä kaikki olisi hyvin jos olisin poissa.
minä soitin ulkopuolista apua.mll sanotiin että he ottavat kiinni jos on kyseessä 7-12 lapsi mutta nyt pojalla on murros ikä...suurinpiirtein....pärjäilkää.nyt olen saanut kiinni nuoriso psykologin joka auttaa.tapaamiset on harvassa ja poika käy siellä isänsä kanssa.mutta arki jatkuu ja pahenee.eniten meitä raastaa pojan auttoriteetti.tuntuu kuin tämä veisi kaikki voimat.kun olemme kahden me vain nukumme olemme niin henkisesti poikki.että jaksamme taas hakata päätä seinään.
Tuntuu kun katsomme ulos ei kenelläkään ole onglmia uuspe.kukaan ei puhu.tuntuu kuin olisimme yksin.
nyt poika hakee äitiltään rahaa viikon loppuja varten ja sama homma jatkuu....
silti minusta tehdään kaikkien asioiden syntipukki.😯🗯️
mieheni ei saa sanottua et nyt riittää ja nyt on näin ja näin.kesän jälkeen olemme yrittäneet että poika hakisi työharjoittelu paikkaa mutta siitä ei keskustella koska pojan mielestä vapaa-aika on hänelle tärkeämpi...
olen ihan 😐