Moikka,

Löytysköhän täältä tukea meijän ongelmaan?
Tässä stooriamme.
Olin mieheni ensimmäinen tyttökaverii nuorena ja myös seksuaalisesti ensimmäinen.
Tämä oli vuonna 1999. Kihloihin mentiin vain 2kk seurustelun jälkeen.
Yhteen muutettiin 2000 ja naimisiin mentiin 2004.
oma eka koti ostettiin 2005, taloa alettiin rakennuttamaan 2010 kun alettiin odottaa lasta.
2010 n.2vk ennen laskettua aikaani muutettiin vuokralle pienen asuntoon, kun vanha kotimme myytiin pois ja uusi ei ollut viellä valmis. 2010 joulukuussa syntyi ihana pieni poika hätäsektiolla ja oli hetken eloton. Tuli kuitenkin sitten täysin kuntoon.
2011 syksyllä muutettiin uuteen kotiin ja tässä nyt ollaan.

2012 on ollut raskas vuosi. Minä alotin helmikuussa 2012 työt ja muksu meni hoitoon.
Kesälomia ei ollut mahdollista pitää vuonna 2012 samaan aikaan.

Minä oon aina ollut sellanen kodin hengetär. Tykkään esim. käpertyä kynttilänvaloon sohvalle viltin alle ja nauttia olosta. Harrastan myös kovaa treenamista tosi ahkerasti ja painoakin olen pudottanut jo kymmeniä kiloja. En käytä alkoholia juuri ollenkaan.

Mies taas tykkää vklp öisin olla kavereidensa kanssa kuuntelmassa musiikkia tai esim. pelaamassa bilistä.
Mies on ollut aina äkkipikainen ja vuonna 2003 löikin mua jalkaan, niin että mulla oli sen jälkeen puujalka viikon.

Elokuussa 2012 mieheni jäi kiinni pettämisestä ja huumeiden käytöstä, kun oli jättänyt naamakirja profiilinsa auki ja minä menin sitä tutkimaan.

Tämän jälkeen keskustelimme asiat selviksi molemmat itkien ja oltiin tosi epätoivosia.
Tää asunto syö meitä nyt ehkä eniten, kun on liian iso laina tähän otettu ja onkin tarkoitus myydä tää kun 2v asumista tulee täyteen.

Tuli esille mistä miehen traumat johtuvat.
Miehen isä oli uhannut tappaa ittensä sillon kun mies oli ollut jotain 4v ja mies oli itkukurkussa pyytäny isäänsä lopettamaan sellaset puheet.
Kun miehen isä oli työmatkoilla, miehen äiti petti ja siitä ei saanut puhua.
Sitten miehen vanhemmat oli eronnu kun mies oli 15 ja miehen isä vaipu syvään masennukseen, josta toipuu edelleen.

Mies käyttää yo asioita syynä siihen, millainen on ite nykysin.

Mies on kuulemma pettänyt mua kokoajan kun ollaan olt yhdessä.
Tänäkesänä kuitenkin mies aloittu suhteen yhden naisen kanssa kun jäi yksin kotiin kesälomilla kun me lähettiin pojan kanssa mökille.
Tämä nainen oli kuitenkin varattu, mutta olivat kuulemma kysyneet hänen mieheltä että haittaako häntä että he ovat yhdessä ja ei kuulemma haitannut.
Sitten kun mies tästä mulle kertoi ja puhuttiin asiat halki, jätti naisen heti.
Sitten tämän naisen mies sai selville, miten intiimi suhde heillä oli ollut ja pisti välit poikki mun mieheen.

Nyt on ollut melko seesteinen kausi siitä lähtien, paitsi että sitten ne huumeet.

Tämä oikeesti se asia mihin me halutaan nyt apua, mutta mies sanoo sen olevan mahdotonta.
Mies siis polttaa kannabista noin kerran kuukaudessa tai harvemmin, saadakseen keskittymiskykyä.
Jos ei siis polta, töistä ei tuu mitään, miehestä tulee hajamielinen, kärttynen ja tosi väsyny.
Muutenkin on vähän sellanen että alottaa paljon uusia projekteja, mutta ei pysty viemään niitä loppuun. Ei riitä keskittyminen.

On käyny psykologilla juttelemassa jos sais ihan oikeet lääkeet tohon keskittymisongelmaan, mutta lääkäri on kuulemma sanonu että pitää olla joku 6kk-12kk polttamatta että voidaan ees tällasta miettiä.
Tämän takia tämä on kuulemma miehelle mahdotonta.
Mä en nyt oikein jaksa uskoa tätä ja en oikein tiedä miten mä voisin tässä miestä auttaa, kun tuntuu luovuttaneen jo koko asian kanssa.

Nyt kielsin häntä tuomasta huumeita kotiin (ovat yleensä takin taskussa röökiaskissa), koska mä en IKINÄ haluu joutuu tilanteeseen, että meijän taapero vetää niitä vahingossa kiduksiinsa.
Sitten on toinenkin ogelma mikä pelottaa. Ollaan lähössä vuodenvaihteen jälkeen reissuun eurooppaan, ja nyt pelottaa että mies kärähtää kentällä huumekoiralle.
Ei siis todella ota mitään mukaan, mutta kyllähän ne nyt haisee vaatteissa (vaikka ei niitä ihmisnenällä haistaiskaan), vaikka kaikki vaatteet pesiskin hyvin ennen lähtöä.

Siihen tilanteeseen mä en suostu, ja tän oon sanonu miehellekkin.

Huoh… tulipahan juttua, mutta toivottavasti saan jostain jotain apua…

Oon nyt tutkiskellu nettiä ja mietin että oisko tolla miehellä ADD?