Mistä tunnistan narsistisen puolison
Elämäni on kriisissä. Olen ollut liitossa pian 30 v. Mieheni on ollut aina kovin määräilevä ja minä alistuja.
Nyt on tullut asioita esille, jotka viittaavat siihen, että puolisoni on naristi, ainakin osittain. En missään nimessä toivoisi, että niin olisi.
Kun on ongelmia ja haluaisin keskustella, mutta hän ei pysty siihen. Hän painaa ne villaisella ja odottaa ajan hoitavan pulman. Pystyn narsitin käyttäytymislistalta tunnistamaan paljon samoja piirteitä mitä hänellä on. Voihan olla, että hän on lapsena kokenut jotain sellaista, mikä ”pakottaa” hänet käyttäytymään siten kuin käyttätyy, narsistisesti.
Hän on satuttanut läheistäni tunnepuolella, mutta ei halua nähdä, että on tehnyt mitään väärää. ”On vain meidän akkojen sekoilua”.
Onko olemassa ohjeita, miten elää narsistin kanssa, ettei tarvitse erota mutta pystyis kuitenkin elämään omaa täysipainoista elämää.
On ohjeita ja paljon onkin, mutta tepsiikö niistä yksikään elämään miehesi kanssa! Narsistinen ihminen kumoaa kaiken, jos sinä alat elämään toisin, niin narsisti kyllä kääntää senkin omaksi voitokseen, niin yksinkertaista se on.
Jos elät aivan pilkulleen kuten narsisitinen ihminen haluaa, niin siten pärjää jonkin aikaa, mutta sinä alat huomata, metsään mennään ja koreasti.
Narsisitille on olemassa vain yksi ainoa tärkeä ihminen, hän itse, muut ovat hänen näytelmässään sivuosissa ja avustajina ja kaikki muut palvoo tähteä...
Kiitti Helemi vastauksesta.
Tuskallista luettavaa. Mutta näin se on. En haluaisi erota, kamala ajatus, mutta siihen se kait johtaa pitkällä juoksulla.
Yritän hakea apua kriisiavusta. Miten mä voin olla näin pönttö, että huomaan asian vasta 30 yhteisen vuoden jälkeen.
Heippa
Niin kyllähän sen narsistin tunnistaa.
Sen kanssa kyllä pärjää jos tekee aina niin kuin narsisti haluaa eli hiljakseen imee
kaiken voiman toiselta et toinen ei aluksi huomaakkaan ja sitten kun se
huomaa niin on liijan myöhäistä.
Mut oletko sinä kokenut perheväkivaltaa / alistamista???
Kuinka sinä jaksat???
Narsistin erottaa siitä.
On musta sukkainen
rajoittaa toisen elämää
kontrolloi menoja ja tuloja
Eristää kaikista ystävistä / vieraista
jne
sellaiset timpurit kyllä kannattas kiertää kaukaa.
Onkos sinulla ystäviä / kavereita joille voisit kertoa iloja ja suruja???
Kaunista syksyä sinulle
Sitä aikansa ihmettelee, kuvittelee vian itsessään, uskoo ja toivoo, mutta joskus sen vain sitten tajuaa! nimim: 33v meni!
volvomies kirjoitti 2.11.2010 11:33
Heippa
Niin kyllähän sen narsistin tunnistaa.
Sen kanssa kyllä pärjää jos tekee aina niin kuin narsisti haluaa eli hiljakseen imee
kaiken voiman toiselta et toinen ei aluksi huomaakkaan ja sitten kun se
huomaa niin on liijan myöhäistä.
Mut oletko sinä kokenut perheväkivaltaa / alistamista???
Kuinka sinä jaksat???
Narsistin erottaa siitä.
On musta sukkainen
rajoittaa toisen elämää
kontrolloi menoja ja tuloja
Eristää kaikista ystävistä / vieraista
jne
sellaiset timpurit kyllä kannattas kiertää kaukaa.
Onkos sinulla ystäviä / kavereita joille voisit kertoa iloja ja suruja???
Kaunista syksyä sinulle
Hei kiitti vastauksestasi volvomies.
En ole kokenut koskaan perheväkivaltaa / alistamista (?),
Alistamista siten, että joudun joustamaan, kun en jaksa panna hanttiin. Mutta esim. seksi alistamista ei ole koskaan ollut.
Rajoittamista jossain mielessä. Hän mielellään päättää mitä teen. Kun teen oman pääni mukaan niin aluksi on vihainen, mutta sitten luovuttaa, eikä kanna kaunaa. Taistelu on vain alussa kova, tuntuu ettei voimani riitä.
Sisareni ( 2 ) ovat läheisiä, niistä hän on mustasukkainen.
Olen lukenut alan kirjoja ja saanut siten "nimiä" asioille. On ollut helpompi pitää oma pää, eikä lähteä mukaan huutamiseen.
Kyllä hän joskus pyytää anteeksikin, kun oikein suutun ja en anna kävellä ylitseni. mutta liian usein alistun. Voi olla että nykyään jaksan pitää paremmin puoliani.
Olin niin paniikissa, kun laitoin ajatuksiani tälle palstalle. Se asia on vieläkin kesken josta paniikkini johtui. Kyselen itseltäni, tunteeko hän syyllisyyttä jos on loukannut jotain.
Olemme jonossa perheterapiaan. Voi kuitenkin kestää 1-2 kk ennekuin pääsee. Mutta sekin jo helpottaa. Hän lupasi lähteä mukaan.
Hyvää syksyä sinullekin
Hei,
olen useampaan otteeseen pähkäillyt itsekseni että onko tuossa toisessa puoliskossa tätä narsismia. Olen lukenut narsistin määritelmiä kirjallisuudesta ja elävää elämää vaikka nyt täältä foorumistakin. Jotain määritelmiä täyttyy ja jotain ei. Eli ei kannata tehdä mielestäni mitään hätiköityjä johtopäätöksiä. Miettiä kannattaa mutta että opettelee maallikkopsykologiksi...
Toista ei voi muuttaa jos hän itse ei halua muuttua - omaa toimintaa puolestaan voi muuttaa ja siinä ollaan oppilaita loppuun asti. Koko ajanhan me kuitenkin toimitaan niin että se vika on siinä toisessa osapuolessa.
Alistumiseen ei kuitenkaan tule suostua. Ihmisellä on oltava vapauksia parisuhteessakin, toiset tarvitsevat enemmän ja toiset vähemmän. Sitähän se perhe-elämä on; taiteilua omien ja toisten tarpeden välimaastossa.
Hyvällä mallila teillä lähtökohdat on jos toinenkin osapuoli on oikeasti lähdössä pariterapiaan. Valitettavasti minä en näe että niistä yleensä on hyötyä kummallekin, mutta toiselle osapuolelle voi olla valtavastikin. Pääasia on kuitenkin että rakentava keskusteluyhteys saadaan jotenkin auki. Hyvin tässä käy - onnea matkalle!