Mistä pettäminen on seurausta?
Aloin tänään pohtia aihetta, että mistä pettäminen ylipäätään johtuu. Kirjoitan aluksi oman parisuhteeni kulkua.
Olemme olleet siis 14 vuotta yhdessä, aloimme seurustella nuorina ja lapsi on kolme. Suhteen alussa n. vuoden päästä mies oli kirjoittanut asiattomuuksia noidenkin netissä tapaamiensa naisten kanssa. Sen jälkeen oli taukoa, mies alkoi kirjoitella teiniaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Näistä selvittiin. 4kk häidemme jälkeen, 4 vuotta suhteen alusta mies jäi kiinni soittelusta vieraspaikkakuntalaisen perheenäidin kanssa. Tämän jälkeen oli ihan normaalia suhde elämää, tai ainankaan en tiedä mistään pettämisistä. Tarkalleen 3 vuotta sitten, mies tapasi työmatkalla seksichatissa tapaamansa naisen, jäi kiinni heti sen jälkeen. Juttu saatiin sovittua, mutta teki saman taas seuraavalla reissulla. Syynä oli kuulemma seksin vähyys (tarviiko kertoa, että meillä oli vauva). Tämän jälkeen meni vuosi ja taas oli vieraspaikkakuntalainen nainen kuvioissa. Mies meni muka kaverilleen ja oli tämän naisen kanssa, halusi taas kuukauden päästä lähteä, mutta diilasin meidän eka luokkalaisen mukaan. Haistoin palaneen käryä, joten ajattelin, että se yrittää puhua pojan pois matkasta. Lähtivät pojan kanssa matkaan kuitenkin. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt pettämisestä. Käry kävi ja selvisi, että poika pelasi autossa, kun herra itse kävi painamassa tätä naista sillä aikaa. Olin aika järkyttynyt, en pettämisestä, vaan käytöksestä. Oli muka poissa vain 20 minuuttia (uskoo ken haluaa). Siitä on nyt kaksi vuotta ja sama tilanne on kai edessä, mies ei ole myöntänyt mitään.
Nyt asiaan. Kun luen tekstin ymmärrän, että ei koskaan olisi pitänyt suhteen antaa jatkua pitkälle. Myönnän, että syynä on myös läheisriippuvaisuuteni. Mietin mikä saa ihmisen pettämään. Itse olen monesti ehdottanut miehelle muissa yhteyksissä, että voisiko hänellä olla ADHD, koska kaikki merkit täsmäävät. Mietin myös, että voiko olla niin, että miehen pitää testata kelpaako hän vielä kenellekkään? Mietin onko hän koukussa siihen tunteeseen, kun ihastutaan ja rakastutaan. Olen jutellut näiden naisten kanssa, toisella oli vaikea elämäntilanne ja toinen luuli vain fantasioivat tulevaisuudesta tietäen ettei niin koskaan käy. Ilmeisesti myös tämä oli miehelle kova paikka, koska rakkaus, ei ollutkaan rakkautta. Joka kerta mies kuitenkin on sanonut minulle olleensa rakastunut. Tunteet ovat aina menneet ohi ajan kanssa, mutta silti on pitänyt etsiä taas uutta.
Viime kertaisen jälkeen sanoin, että tuollainen käytös ei ole normaalia. Mutta hänen mielestään hän voisi olla uskollinen, jos voisi aloittaa kaiken alusta. Itse en ole varma voiko ihminen olla toisessa suhteessa erilainen. Pääseekö koira karvoistaan? Meillä mies ei jotenkin osaa ajatella kuin omaa hyvää, kun hänellä on vain hyvä olla. Mietin, että jos saisin hänet jonnekin terapiaan ja kertoisin koko ylläolevan, niin ainankin kaikki tulisi päivänvaloon. Ehkä terapeutti voisi yhtyä näkemykseen, ettei tuollainen käytös ole parisuhteessa hyväksyttävää, koska muusta ei ole sovittu.
Mietin myös miten paljon vaikuttaa se, että miehellä on ollut epävakaa lapsuus, vanhemmat eronneet, äidin muutto pois ja alkoholi. Itse olen ehjästä perheestä, jossa vanhemmat on edelleen yhdessä. Muistelen, että jossakin sanottiin, että eroperheiden lapset eroavat itsekin helpommin.
Nyt kun se on kirjotettu, näen kyllä asian surkuhupaisuuden. Kykenen ymmärtämään jollakin tavalla, että hairahtuu. En vain ymmärrä sitä, että jos sanoo olevansa taas tässä, niin miksi taas lähteä. En tiedä ajatteleeko mieheni niin, että asia on taputeltu. En siis ole koskaan nähnyt, että hän yrittäisi. Itse hän sanoo kyllä yrittäneensä, ilmeisesti pään sisälle, ei koskaan millään näkyvillä teoilla.
Hei 🌻🙂🌻
Olen yrittänyt olla katkeroitumatta ja väliin se jopa onnistuukin.
Elämäni on ollut muutenkin vastatuulista, joten voimia vaativat nämä vastoinkäymiset.
Ehkä sekin, että salasuhde oli tuttavamme on minulle kova pala.
Nainen, joka tuntee perheemme ja joka on ollut aina ystävällinen meille kaikille 😑❓
Sitä minun on vaikea hyväksyä, että hän otti aktiivisen roolin viedäkseen suhdetta intiimiksi.
Ja vielä anteeksipyyntöjensä jälkeen yritti miestäni uudelleen lähestyä.
Nyt olen psyykeeltäni paremmassa kunnossa mutta miehellä on vaikeaa.
Hän itse otti asian puheeksi ja ihmetteli sitä, mistä tila voi johtua.
Parina meillä menee suhteellisen hyvin. Harrastamme yhdessä ja teimme pienen lomareissunkin, joka onnistui hyvin.
Nyt vaan ihmetellään sitä, mikä vie miestä masennukseen ja vaikuttaa hänen seksuaalisuuteensa myös???
Ihan raakasti, minusta pettäminen ei ole seurausta mistään. Se on vain sen pettäjän oma päätös, hän ei ajattele ketään muuta itseään, omaa hyvää oloaan, nautintoaan ja seikkalunhaluaan, vietit vie kuin pässiä narussa.
Vaikka puoliso olisi kuinka v-mainen ja pahankurinen, se ole oikeutus pettämiselle, vaikka kuinka seireenit tai adonikset lurittelee ja houkuttelee, sekään ei oikeuta mihinkään.
Pitäisi ensin tehdä tilit selväksi sen olemassa olevan puolison kanssa ja sitten aloittaa, uusi elämä, uusin kujein.
Se, että pettäjä haluaa salata tekemisensä, tarkoittaa vain sitä, ettei hän kanna vastuuta teoistaan ja haluaa vain "voita kahdelle puolen leipää".
Jotenkin tuntuu, että pettäminen on joidenkin ihmisten, vanha seikkailulaji, sillä on olemassa, ihmisiä, joille puolison pettäminen ei onnistu alkuunkaan.
Ei se akka tai ukko aina, vaihtaen parane ja taas kerran, sitä elää sunnuntaita vaikka pääperkeleen kanssa, mutta tavallinen arki, tavallisen ihmisen kanssa on yllättävän vaikeaa.
Minulta kysyttiin joskus, miksi en itse mene samoin, kuin mies meni, vastasin, etten alenna itseäni samalle tasolle, jos tuota nyt ihmisenä kovin kummonen olinkaan tai olen.
Syitä haetaan teolle milloin mistäkin. Joko todellisista tai kuvitelluista. Meillä oli kyseessä tuo jälkimmäinen. Mies "luuli", että minulla on toinen. Ei sanojensa mukaan saanut riittävästi huomiota ja läheisyyttä. Eipä tullut mieleen, että viisikymppistä miestä täytyy koko ajan kehua. Itse olisin halunnut hieromista ja hyväilyä joskun ilman seksiä, mutta ei. Hän ei ollut aidosti läsnä eikä kuunnellut ei koskaan ehdottanut yhteistä tekemistä. Kyllähän tämä alkaa näkyä myös omassa käytöksessa. Yhdessä oleminen ja tekeminen on kaiken a ja o.
Tilanne on nyt se, että minä annan miehelle jalkahierontaa, hyväilyjä ym., mutta harvoin hän itse tekee sitä minulle oma-aloitteisesti. Itsekkäitä he ovat ja omaa hyvää oloa tavoittelevia.
Hei,
Helemi, meillä on kovin erilaiset kokemukset ja sitä kautta näemme asioita eri valossa. Meiltä puuttuu alkoholismi ja väkivalta ja myös pettämiset voivat olla kovin erilaisia. Kadut, että et lähtenyt harvojen hyvien päivien vuoksi aikaisemmin. Me pyrimme siihen, että huonot hetket eivät pilaisi lukuisia menneitä hyviä vuosia ja toivottavasti monia hyviä tulevia vuosia.
Meillä on vain tämä yksi elämä joka ei mene koskaan niin kuin nuorena suunnittelemme. Kun sitten kohtaamme vaikeuksia, pyrimme selviämään ja rakentamaan parempaa tätä yhtä elämää jotta emme katkerana katsoisi taaksemme, että siinä se elämä meni ohi. Sikäli olemme samassa veneessä. Tilanteet ja sitä kautta keinot ja näkemykset ovatkin sitten erilaisia.
Kuten aikaisemminkin olen todennut, en missään olosuhteissa hyväksy pettämistä ja pettäjä on siitä yksin vastuussa. On kuitenkin erilaisia tekijöitä jotka johtavat pettämiseen, henkilökohtaisia ja parisuhteeseen liittyviä. Vaimo on tehnyt parisuhteessa muitakin virheitä ja itse olen tehnyt erilaisia virheitä parisuhteessa. Näistä virheistä olemme itse vastuussa mutta silti keskinäisen kunnioituksen kannalta on hyvä nähdä mitä taustalla on. Anteeksiantaminen on toisen vajavuuden hyväksymistä, ei vääryyden hyväksymistä. Jos toisen vajavuuden näkee niin pahana, että sitä ei voi hyväksyä, ei väkisin pidä yrittää antaa anteeksi.
Jos haluaa jatkaa parisuhdetta ja pyrkii rakentamaan tasapainoisen suhteen jossa on molemminpuolinen ymmärrys ja hyväksyntä, auttaa huomattavasti kun tietää miten tähän on tultu. Esimerkiksi lapsuuden mallit ovat vahvoja, joten toisen elämänhistorian ymmärtäminen on paitsi mielenkiintoista, myös auttaa keskinäisessä kommunikoinnissa.
Lämminveristä lainatakseni, eläkäämme parasta mahdollista elämää joka tällä hetkellä on mahdollista.
Beren, todella hyvä ja kypsä kirjoitus. Vaikka itse olin jo aivan varma erosta, haluan jatkaa ja yrittää. Kirjoituksesi antoi siihen toivoa. Itse olen miettinyt, olisiko se luovuttamista, jos nyt eroaisi? On kuitenkin 31 vuotta yhteistä hvyää elämää takana. Antaisinko yhden "sokaistumisen" tuhota kaiken sen.
Hei 🌻🙂🌻
Samankaltainen tunne on myös minulla ASM. Hyviäkin aikoja on ollut pitkässä liitossamme ja siinä Beren on oikeassa, että ihminen tahtomattaankin voi tehdä toiselle pahaa.
Eilen mies kertoi miettivänsä sitä, miksei luottamukseni häneen ole vielä palautunut.
Sen asian työstäminen näyttää vievän pitkästi aikaa...Itsekin toivon jo voivani luottaa mutta joku osa minussa laittaa vastaan. Tai sitten tämä on. itsesuojelua, pelkoa siitä, että joutuu uudelleen samaan tilanteeseen.
Epäilyksiäni en ole ääneen kertonut mutta mies vaistoaa tämän epäluottamuksen minusta.
Yritä päästä epäluottamuksen tunteesta eroon. Jos miehellä on tunne, että häneen ei luoteta, niin hän voi käyttää sitäkin syynä tehdä teko uudestaan tyyliin "miksi olen luottamuksen arvoinen, kun toinen kuitenkin epäilee". Itse ajattelen, niin että mitään pahempaa ei voi enää sattua. Miehellä oli mahdollisuus aloittaa uusi elämä, mutta hän ei sitä halunnut vaan halusi jatkaa kanssani. Hän tietää, että jos hän vielä kerran pettää, niin juttumme on sitten siinä. Olen henkisesti valmistautunut eroon ja hän tietää sen. Tämä tieto helpottaa. Minulla oli vaikea syksy ja koska olen siitä selvinnyt järjissäni (en ole lääkkeitä syönyt joulun jälkeen), niin eiköhän tässä selviä mistä vaan. Tsemppiä meille🙂🌻
Beren..Helemi, meillä on kovin erilaiset kokemukset ja sitä kautta näemme asioita eri valossa. Meiltä puuttuu alkoholismi ja väkivalta ja myös pettämiset voivat olla kovin erilaisia.
Jokaisella on erilainen elämä, mutta minun elämässäni oli väkivalta ja alkoholismi. Uskoisin etten ihan heti periksi antanut, sillä liitoa kesti yli 30v. Siihen sopi pettämistä myös selvinpäinkin. Puhun vain omista kokemuksistani, niitä ei saa yleistää.
Hei,
Helemi, olen lukenut kirjoituksiasi jo pidemmän aikaa ja sitä kautta tiedän, että olet joutunut kokemaan sellaista mistä minulla ei ole mitään käsitystä. Kirjoitit jossain, että näitä kokemuksia ei voi ymmärtää ellei ole itse kokenut. Sen uskon varauksettomasti. Jo tämä meidän pettäminen myllersi mieltäni niin, etten olisi sitä pystynyt mitenkään etukäteen kuvittelemaan. Olen pahoillani ja tunnen myötätuntoa siitä mitä olet kokenut. Jälkiviisaus on parasta ja typerintä viisautta ja on helppo uskoa, että sen mukaan olisi ollut parempi mitä nopeammin olisit pystynyt miehesi jättämään. Jos ymmärsit, että tarkoitin, että et olisi yrittänyt tarpeeksi, niin sitten ilmaisin itseäni epäselvästi. Halusin lähinnä kertoa, että toisissa tilanteissa yhdessä jatkamiseen ja toisen ymmärtämiseen on hyviä syitä, ihan itsekkäästikin ajatellen.
Hyvää jatkoa toivottaen.
Hei 🌻🙂🌻
Väkivaltaa on ollut myös meidän suhteessamme. Tämä onneksi loppunut. Alkoholismia ja sarjapettämistä ei ole ollut.
Ymmärrän sen, että jokainen tekee oman päätöksensä omasta näkökulmastaan.
Mikäli mies pitäisi minua kynnysmattona, lähtisin heti mutta tämä pettämiskokemus on vaikuttanut häneen jopa positiivisesti. Aiemmin hänellä oli tapana asettua toisten yläpuolelle, ei ole enää...
Nyt hän on huomannut sen, että myös hän tekee virheitä elämässään ja se on kasvattanut häntä henkisesti.
Jokainen joutuu, ehkä joskus kontilleen oman elämänsä edessä. Meillä kaikilla on ollut kuvitelma, miten elämän pitäisi mennä, mutta yhtä tasaista suoraa, se ei aina olekkaan.
Vanhuuden viisaus onkin sitä, että silloin tietää, miten olisi pitänyt nuorena elää, että oikein olisi mennyt.
Enkä minäkään kuitenkaan ihan kaikkea kadu, sillä se aika antoi minulle sellaisia asioita, joita en ehkä muuten eläen olisi saanutkaan. Kysytään, mitä vaihtaisit elämässäsi, jos se mahdollista olisi...niin mitä, sillä pienikin muutos veisi ne hyvätkin mennessään.
Beren, toivottavasti sinun, kuten muidenkin ongelmat ratkiavat, parhaalla mahdollisella tavalla. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, kuten parhaaksi katsoo, siinä ei kannata ajatella suvun eikä ympäristön mielipiteitä. Niinhän ne viisaat sanoo, mikä ei tapa, se vahvistaa...
ASM kirjoitti 14.3.2014 10:12
Syitä haetaan teolle milloin mistäkin. Joko todellisista tai kuvitelluista. Meillä oli kyseessä tuo jälkimmäinen. Mies "luuli", että minulla on toinen. Ei sanojensa mukaan saanut riittävästi huomiota ja läheisyyttä. Eipä tullut mieleen, että viisikymppistä miestä täytyy koko ajan kehua. Itse olisin halunnut hieromista ja hyväilyä joskun ilman seksiä, mutta ei. Hän ei ollut aidosti läsnä eikä kuunnellut ei koskaan ehdottanut yhteistä tekemistä. Kyllähän tämä alkaa näkyä myös omassa käytöksessa. Yhdessä oleminen ja tekeminen on kaiken a ja o.
Tilanne on nyt se, että minä annan miehelle jalkahierontaa, hyväilyjä ym., mutta harvoin hän itse tekee sitä minulle oma-aloitteisesti. Itsekkäitä he ovat ja omaa hyvää oloa tavoittelevia.
Yleistät aika lailla tässä lopussa. Me miehet olemme yksilöitä siinä missä tekin naiset ja molemmissa on parisuhteessa sekä yli- että alivastuullisia.
Minä olin ed suhteessani se ylivastuullinen, tein jalkahierontoja ja hyväilyjä ym mutta eksäni, nainen, ei oma alotteisesti läheisyysasioita tehnyt. Hänellä oli toki oma rikkonaisuutensa sillä alueella ja niin voi olla myös miehellä. Olette varmaan näitä asioita puhuneet, vai oletteko? Itsetunnon ongelmat ovat aika yleisiä sodanjälkeisellä sukupolvella, meillä viisikymmentä-kieppeillä olevilla, jos on vanhat vanhemmat. Ja itsetuntoaankin voi rakentaa uudelleen, kyse on siitä, millainen käsitys minulla on itsestäni ja sitä voi itse muuttaa.
Mutta luuleminen on pahinta, mitä voi ymmärrykselleen suhteessa tehdä... .😀 🙂👍