Mistä jaksamista huomiseen?
mistä te muut saatte voimia jatkaa eteenpäin?
elämäni meni kertaheitolla sekaisin, kun uskaltauduin viimein asiantuntijan juttuihin lisääntyneiden paniikkikohtausteni takia. Kohtaukset ovat olleet osa elämääni niin kauan kuin muistan, mutta tänä talvena tilanne alkoi jo karata käsistä. Paniikkikohtausten lisäännyttyä myös ahdistus ja väsymys ottivat aiempaa suuremman osan elämästäni. Psykologi kertoi mulle heti ensimmäisen juttelukerran jälkeen, että paniikkikohtaukseni olivat muuttuneet jo paniikkihäiriöksi ja että lisäksi mulla oli selvästi masennusta.
Masennusta, mulla?!? En voinut käsittää, enkä voi oikein vieläkään. Eihän mulla ole mitään syytä olla masentunut. Ja mä kuitenkin tiedän mitä masennus on. Olin vakavissani tekemässä itsemurhaa joskus yläasteen alkuaikoina. Mutta sitten mulle syntyi pikkuveli, josta tuli mun pelastava enkeli. Kun yhtäkkiä joku jaksoi hymyillä aina kun näki mut, elämä alkoi tuntua taas elämisen arvoiselta. Eli silloin kävin tosi syvällä, enkä puhunut asiasta koskaan kenelläkään. Miksi olisi pitänyt kun se meni ohi? Ehkä olisi ollut syytä, ehkä sitten ei olisi käynyt näin..
Minulla on kaksi lasta, joiden kanssa olen kotona. Edellisen odotuksen aikana aloitin aikuisopiskelun ammattikorkeakoulussa. Mieheni on yksityisyrittäjä ja urheilija. Vanhin lapsemme täyttää pian 5. Tähän kevääseen asti olen luullut että väsymys on osa äitiyttä. En ollut tajunnut, että ei ole normaalia olla koko ajan väsynyt ja itkuinen. Eihän mulla ollut edes mitään syytä. Lapset ovat olleet terveitä, nukkuneet yönsä suht hyvin. Monilla kavereillani tilanne on ollut paljon huonompi. Siksi en ole antanut itselleni lupaa olla väsynyt tai ahdistunut. Mullahan on asiat hyvin.
Sen jälkeen kun sain ”hullun paperit” alkoi jyrkkä alamäki. Nyt en jaksa enää uskoa huomiseen. Olen luovuttanut. Tätä tämä nyt sitten on. Jouduin jättämään tänä talvena koulun kesken. Nyt olen varma että en pääse sinne koskaan takaisin. Pelkoni vahvistavat oireita. En tiedä voiko tästä oravanpyörästä päästä pois. Hulluinta on kuitenkin se, että en vieläkään myönnä olevani sairas. Yritän elää normaalia elämää vaikka väkisin. Kyllä mä selviän, selvisinhän tännekin asti. Mitä enemmän taistelen vastaan, sitä enemmän väsyn.
Haluaisinkin nyt tietää, että mistä muut vähän väsyneet ihmiset saavat voimia ja uskoa tulevaisuuteen?
Ja haluaisin myös tietää että kuinka kauan voin taistella masennusta vastaan? Kumpi vie voiton?😯🗯️
Hei,
Olen itse ollut masentunut nuoruudessani.
Lääkkeillä selvisin ja siitä että yritin
tehdä myös itselleni piristäviä asioita.
Nyt olen petetty ja sama asia on taas pinnalla,
ota edes joku asia päivässä josta nautit - ihan
pienikin.
Mulla tämä avioero vasta menossa, aika raskasta.
Välillä tuntuu täysin tyhjältä ja tuntuu etten
selviä millään, mutta sitten taas tulee joku
tekstiviesti tutulta ja se ilahduttaa.
Yksinäisyys on kaikista pahinta illalla.Ja silloin tulee sitä itkua ja ahdistavaa mieltä.
Eilen oli tosi tuskaisaa.
Olin niin väsynyt etten muistanut mennä käymään
kriisipalvelussa kun luulin, että aika on tänään....
Et ole yksin, kyllä aina aurinko paistaa risukasan takaa.....
Tuetaan me täällä toisiamme🙂👍
Ja hyväksy se masennus, älä rimpuile sitä vastaan vaan opettele elämään sen kanssa.
Niin minä tein.
Sitä kesti varmaan 10 v......... kun oli lapsetttomuutta yms.
Hei!
Apua kannattaa hakea, jos tuntuu, ettei jaksa.
Itse sairastuin yleiseen ahdistuneisuushäiriöön -04. Sain lopulta apua, kun aikani sitkeästi sitä etsin. Lääkitys aloitettiin ja pääsin terapian piiriin. Terapiassa puhuminen on ollut minulle suuri helpotus.
Olo alkoi helpottua kesällä -05. Sitten tuli uusi pudotus, kun mieheni otti avioeron ja uuden kaverin. Jouduin muuttamaan kolmen lapseni kanssa pois kotoa. Oloni paheni ja sairastuin masennukseen.
Onneksi olin jo valmiiksi terapian piirissä, niin sain siellä purkaa tuntojani, että jaksoin lasten kanssa eteenpäin.
Nyt kesällä -06 on olo taas jo parempi. Lääkitys edelleen voimassa ja terapiakäynnit jatkuvat.
Syksyllä aloitan opiskelut ja toivon jaksavani ne suorittaa loppuun. Voimia teille kaikille!🙂🌻
Jaksamista minäkin kaipaan. Olen kamppaillut masennuksen kanssa, nyt kun sain viimein toukokuussa diagnoosin (keskivaikea masennus), sen ymmärsin, todella kauan. Kaksi vuotta sitten lähdin etsimään apua, kun aloin oireilla myös todella aggressiivisesti. Minulla on myös kaksi lasta, nuorempi on nyt 3-vuotias.
Molemmat lapseni ovat allergikkoja, ja valvomista ym. on kuulunut elämääni tosi kauan. Mies tekee matkatyötä, ja olen ollut paljon yksin.
Vastustin aluksi lääkkeitä, mutta viime kesänä aloin niitä syödä, kun tuntui ettei mistään muuten tule mitään. Ensin minulla oli Sepram, mutta nyt toukokuussa psykiatri (jolle pääsin ensi kerran) vaihtoi sen Efexoriin. Nyt olen todella väsynyt ensimmäisen kerran elämässäni näin totaalisella ja lamaannuttavalla tavalla.
Olen osa-aikaisesti töissä, mikä tuntui aluksi tosi hyvältä, mutta nyt vasta väsynyt olenkin. Iltaisin en jaksa mitään. Olen yrittänyt tehdä vaan sitä mikä tuntuu hyvältä, jättänyt kotitöitä (jotka uuvuttivat minua) vähemmälle, harrastanut liikkumista, järjestänyt "omaa aikaa" mutta sitäkään en jaksa enää käyttää ilokseni, makaan vaan.
Haluaisin sanoa sinulle, että hakeudu terapiaan, mutta älä aloita lääkkeitä, vaikka sinulle vakuutellaan, että eivät aiheuta riippuvuutta ym. ym. hyviä puolia, jos ei ole ihan "pakko". Varmasti mielihyvän hakeminen pienistä asioita auttaa, mielihyvän kokeminen nimenomaan. Tuntuu kamalalta, kun omat lapset tuntuvat vaan taakalta, vaikka oikeasti ovat ihania... Haluaisin tuntea taas niin kuin aikaisemmin, kun koin iloa ja ylpeyttä - mutta nyt en vaan jaksa. Ja sille on tosi vaikea saada ymmärrystä isovanhempien ym. taholta, eivät voi ymmärtää, ettei "nuori ihminen" jaksa. Eikä apua sieltäpäin siis tule.
Mutta yritä käyttää kaikki keinot, että saat omaa aikaa ja myös kiireetöntä aikaa lasten kanssa, puolisonkin kanssa yhteistä aikaa, vaikka se varmasti ei ole helppoa järjestää (kokemusta on!). Eikä mieskään välttämättä ymmärrä, mikä sinua vaivaa; puhuminen on kuitenkin parempi kuin se että yrittää vaan jaksaa oman itsensä kustannuksella.
Kauniimpia kesäpäiviä,
Virginia