Olemme uusioperhe. Asumme mieheni kanssa kahden ja luonamme vierailee mieheni teini-ikäinen tyttö.
Meillä on tytön kanssa hyvät välit.. Ehkä hänen äitinsä mielestä liiankin hyvät sillä äiti kieltää tytärtään meillä viettämästä aikaa. Mieheni tyttären ydinperheessä äidillä ei riitä aikaa tytölle tarpeeksi sillä perheessä on kaksi muuta vaativaa lasta ja äidillä uusi mies. Tytöllä on hyvät välit sisarruksiin, äitiin ja isäpuoleen, mutta kaikki ei silti taida olla kunnossa.
Tyttöä ahdistaa usein olla kotona.. Meillä ahdistusta ei samassa mittakaavassa esiinny. Olemme mieheni kanssa keskustelleet tytön tilanteesta ja sopineet, että tyttö voi meillä viettää aikaa niin paljon kuin haluaa, jos meillä tytön parempi olla. Äiti kuitenkin kieltää meillä vierailuja.. Syytä hän ei tytölle kerro.
Olen todella huolissani tytön tilanteesta. Olen tavallaan ulkopuolinen asiaan ja tuntuu etteivät vanhemmat ota tytön ahdistuksia vakavasti. Äidille asiasta on mainittu, mutta sanoo tytön hakevan ahdistuksella vain huomiota.. Minusta sekin on jo hätähuuto tytöltä jos itkeskelee yksin huoneessaan ja valittaa ahdistustaan, oli se sitten vaikka huomion hakemista…Lastensuojelullista perustetta en usko perheessä olevan. Ongelmana taitaa olla äidin oma jaksamattomuus ja tietenkin aikaa vievät muut lapset.
Mitä tilanteelle tulisi tehdä? Alan itsekin väsyä tähän sillä tuntuu, että olen ainoa joka tilanteen ottaa vakavasti. Tyttö soittelee päivittäin ja viestittää minulle. Yritän parhaani mukaan kannustaa ja auttaa että kotona olisi hyvä olla.
Ehdota tytölle, että hän menisi koulunsa terveydenhoitajan luokse tai sitten jonkun luotettavan opettajan puheille. Ei hänen tarvitse sinne sanoa muuta, kuin että ahdistaa ja on paha olla, eikä oikein tiedä mistä se johtuu. Koulu saattaa ohjata häntä esimerkiksi nuorisopsykiatrian pakeille, jos he kokevat että hän tarvitsee sitä.
Tyttö on käynyt kertomassa tilanteesta kuraattorilla. Koulupalaverissa sanoi myös ääneen halunsa meillä viettää enemmän aikaa. Äiti ehkä "salaa" asiaa eikä kerro koko totuutta perheen tilanteesta, kun isä taas ei halua puuttua heidän tilanteeseen.
Kuraattori ja terveydenhoitaja varmasti tarvitsisivat vahvistusta tytön tilanteeseen aikuisen puolelta. Äiti ei sitä tee, isä "putsaa kätensä" ja minä suren, kun kumpikaan ei asialle mitään tee...😞
Tytön kannattaisi siinä tapauksessa käydä terveydenhoitajalla uudestaan ja sanoa, että kun vanhemmat eivät auta, niin koulun täytyy auttaa. Hän voisi vaikka pyytää ihan lähetettä psykologille tai johonkin, missä saa puhua.
Tyttö on kuitenkin jo aika iso, kai hänelläkin pitäisi olla jotakin sananvaltaa siihen, missä viettää aikansa? Oletko ottanut yhteyttä tytön äitiin ja keskustellut hänen kanssaan siitä, miksei tyttö saa teillä olla?
Vaikket olekaan hänen äitinsä, olet kuitenkin nyt pysyvästi tytön elämässä ja minusta sinullakin pitäisi olla jonkinlaista sananvaltaa lapsen hyvinvointiin.
Minulla alkoi heti hälytyskellot soida kun kerroit että äidin mielestä tytär vain hakee huomiota. Niin minunkin äitini aluksi luuli(tänä päivänä on kovin pahoillaan siitä) ja lopulta tilanne päättyi siihen että yritin itsemurhaa ja jos ei ambulanssi olisi tullut ajoissa en olisi tässä kirjoittamassa.olin tuolloin n. 14-vuotias. Minulla todettiin vuosia jatkunut syvä masennus ja onneksi sain apua ja hoitoa. Tyttö aivan selkeästi tarvitsee apua ja suosittelen sinua ja miestäsi vievän hänet lääkäriin, jos hänen oma äitinsä ei sitä viitsi tehdä. Tyttö on masentunut ja tarvitsee aikuisia jotka auttavat häntä ajoissa. Olet hieno ihminen kun kannat vastuun tilanteessa jossa muut aikuiset eivät sitä tee. Itselleni on jäänyt sieluun haavat siitä kun jouduin selvitä ilman että kukaan puuttui asiaan enkä usko että haluat tälle lapselle samaa.
Jos kyseessä olisi oma lapsi, en olisi katsonut tilannetta näin pitkään. Koen, että astelen mieheni varpaille jos puutun liikaa tilanteeseen. Olen asiasta sanonut monesti ja huoltani tuonut esille, mutta se ei ole kantanut pidemmälle. Mietin, että ottaisin yhteyttä koulun terveydenhoitajaan.. Heillähän on vaitiolovelvollisuus.
Itselläni on diagnisoitu yleinen ahdistuneisuushäiriösekä masennusta. Tytöllä on selvästi samoja oireita ja tiedän mitä hän käy läpi..
Itse olen sitä mieltä kun on kyse nuoren ihmisen mielenterveydestä, niin siinä ei välttämättä tarvitse ajatella kenenkään "varpaille astumista". Ja nykyään koulujen terveydenhoitajilla on aivan älytön määrä koululaisia, joista huolehtia, ettei heillä välttämättä ole aikaa tälläiseen perehtyä. Ja terveydenhoitajat eivät kuitenkaan ole lääkäreitä. Kyllä tässä nyt ihan selvästi tarvitaan terveyskeskuslääkäriä taikka sitten yksityistä. Sinähän voit käydä tytön kanssa kahdestaan lääkärillä jos tuntuu, ettei mies oikein ongelman vakavuutta ymmärrä. Voimia sinulle eikä tarkoitukseni ole sinua missään syyllistää, mutta asia on nyt niin että jonkun aikuisen tuohon pitää puuttua ja tilanne näyttää siltä, että sinä olet ainoa, joka sen on valmis tekemään. Alkaa nimittäin muistuttamaan jo vanhempien puolelta heitteillejättöä.
Miten jakselette? 🙂
Kiitos hyvin täällä jaksellaan. Katsotaan miten asiat alkavat sujua. Tytön äiti tosin edelleen sitä mieltä ettei ahdistukseen tyttö apua tarvitse, mutta periksi en anna 😉