Valtavan sisäisen työn tuloksena muutin pitkästä kuolleesta liitosta. Koti hoitui, rutiinit toimi, ei riitelyä, ei alkoholia. Ei henkistä eikä fyysistä yhteyttä. Yksinäisempää kuin yksin. Silti hän haluaisi jatkaa.

Toinen antoi sitten fyysistä yhteyttä.Henkistäkin. Luulin rakastavani. Ja tulin hyväksikäytetyksi ja petetyksi. Hän palasi. Mutta luottamus meni. Kierre jatkuu.

Kohtalo osoitti kolmannen, joka antoi syvää henkistä yhteyttä, todellista molemminpuolista ymmärrystä, välittämistä, tukemista, rehellistä kritiikkiä. Ainutlaatuista luottamusta. Kirjoittamalla. Puhumallakin.
Mutta ei ollut tarkoitettu että näemme.
Kohtasi uuden onnen. Ei kirjoita enää.

Tulin kokonaiseksi kun koin sielujen sympatiaa. Heräsin eloon. Nyt jatkan sillä voimalla. Pärjään kyllä.🙂👍

Vaikka onkin ikävä.
Kiitos kirjeystäväni! Tiedän että olet olemassa.

PS. Ehkä tapaamme vanhainkodissa 😉

PPS. Päivä kerrallaan, aika näyttää mitä meille kullekin on tarkoitettu.

PPPS. Jos välillä en tahdo jaksaa, niin mitä ihmettä voin tehdä? 😭