Missä oikein vika ?
Haluaisin kuulla puolueettomia mielepiteitä. Yksi ilta sattui että keskustelimme mieheni ja minun ystäväni kanssa minun lääkärissä käynnistäni. Kerroin siitä siinä ja sitten hän alkoi vähän äkäisesti komentamaan minua miten minun pitää sanoa siellä lääkärissä kun seuraavan kerran menen. Eli laittoi sanat minun suuhuni. Otin asian puheeksi illalla ja kerroin että en oikein hyväksy tuota hänen käytöstään kun hän ystäväni läsnäollessa alkaa minua kasvattamaan. Siitäkös hän suuttui että minä olen pikkumainen kun tuollaisesta suutun. Ja sitten alkoi tulla lisää vettä myllyyn miten minun pitäisi olla jämäkämpi jne. Olin tosi loukkaantunut siitä että hän määrää miten minun pitää käyttäytyä lääkärissä ja sanoinkin sen hänelle. Mutta ei mennyt perille. Siitä tuli iso riita koko viikonlopuksi. Yhdestä ainoasta asiasta jonka sanoin hänelle. Nyt on sitten mökötetty taas pari päivää. Sain kuulla siinä vielä miten minusta on tullut hankala kun mulla on sellaisia ystäviä ( eronneta ja karanneita) ja minusta nuorempia tai sitten vanhempia. Ei osu kohdalleen hänen kriteereidensä kanssa. En oikein tiedä miten saisin asian selvitettyä hänelle että hän ymmärtäisi että minullakin on oikeus elämään ja oikeus valita omat ystäväni. Kertokaa onko samalaisia ongelmia?
Hei,
Tekstiäsi lukiessa tuli sellainen olo, että miehelläsi on valmis malli, johon sinun tulisi mahtua ja jollain tavoin et täytä hänen toiveitaan. Eli siis hyväksyykö hän sinut sellaisena kun olet? Eihän siinä ole mitään pahaa, että hän yrittää neuvoa sinun (jos aisoiden hoidossa on ollut vaikeuksia tai ongelmia) mutta aina voi valita tavan jolla sen tekee. Ärsyyntyykö mies siksi, että kokee sinun ylitse käveltävän - että et osaa perätä oikeuksiasi?
Kiitos palautteesta ! Olen todella välillä ihan pihalla hänen reaktioistaan. Olen sitä mieltä että asioista pitäisi puhua avoimesti. Ja jos joku asia kaihertaa mieltä, siitä pitäisi olla oikeus puhua. Ja jos toinen loukkaa jollain tavalla, siitäkin on oikeus sanoa mielipiteensä että tämä sinun käytöksesi loukkasi minua nyt. Mutta usein tapahtuu niin että olen jotenkin `hullu`kun tällaisesta asiasta huomautan. Eli asia pitäisi pitää vaan sisällä eikä puhua mitään. Sekin ahdistaa.
Kysymys ei ole siitä että hän antaa neuvoja vaan pomottaa miten minun pitää toimia ja antaa ymmärtää että olen niin tyhmä etten osaa itse asiaa hoitaa.
Ja onko sekään ihan oikein että vain minä pyydän anteeksi tekemisiäni ja sanomisiani mutta hänellä ei ole koskaan anteeksipyydettävää. Ja usein olen saanut vastauksen että en anna anteeksi ! Elä siinä sittenkristilliseti...
Onko kenellkään muuten kokemusta avioliittoleireistä. Olen ottanut yhteyttä leiriin `Me mennään eteenpäin... `
http://www.mennaaneteenain.fi
Onko kokemuksia ?