Eli oon tutustunut erääseen poikaan netissä. Hän asuu toisella paikkakunnalla ja olemme tavanneet monta kertaa toisiamme. Alussa olimme vain kavereita, mutta olen ihan umpi rakastunut häneen. Hän on eri uskontoinen kuin minä ja olemme puhuneet seurustelusta ym. Hän sanoi ettei voisi seurustella kanssani, koska olen eri uskontoinen. Ja hän ei olisi muutenkaan valmis vielä seurustelemaan tai sitoutumaan keneenkään. Hän on sanonut aina välittämänsä minusta paljon ja ollut maassa koska ei voisi koskaan saada minua. Ja sanoi että jos hänen olisi pakko seurustella niin olisin se tyttö jonka kanssa hän haluaisi olla.
Olen kertonut pojalle, että voisin tehdä hänen takiaan ihan mitän vaan vaikka vaihtaa uskontoa jos se on siitä kiinni. Mutta poika sanoi, ettei se välttämättä muuttaisi mitään, koska ei ole vielä valmis seurustelemaan. Poika on sanonut monta kertaa, ettei ole koskaan ketään rakastanut tällätavoin kuin minua, mutta edelleen vain puhuu uskonnostaan. Hän ei ole todellakaan ole uskovainen vaan kaukanakin siitä, tekee kaikkea mitä sen uskonto kieltää, muttei silti voi seurustella kanssani vaikka kuinka sanoo välittävänsä minusta. Jos jotain rakastaa oikesti niin sen takia voisi tehdä ihan mitä vaan, mut ei kai se aina niin mene..?
Olen pojalle kertonut elämästäni joka on mennyt kaksi vuotta todella huonosti.
Olen nyt pikkuhiljaa selvinnyt siitä kun käynyt juttelemassa ammatti ihmisille..
Pojan kanssa kun olemme nähneet ja pari kertaa olemme harrastaneet seksiäkin, vaikka hänen uskonto kieltää ehkäisyn käytön ja seksin harrastamisen ennen avioliittoa. Hän ei millään tavalla painostanut seksiin vaan se jotenkin meni niin, ehkä minun puolelta enemmänkin.
Olen puhunut hänelle, että muuttaisin hänen paikkakunnalleen opiskelemaan. Hän on ollut asiasta innoissaan ja sanoi että varmaan asuisi melkein luonani.
Minulla on vain ristiriitainen tunne..
En tiedä pitäisikö minun luovuttaa vai jatkaa hänen kanssaan kaverina ?
Poika sanoi vähän aikaa sitten, että häntä harmittaa kun on ollut kanssani niin kun nimenomaan uskonnon takia ei saisi. Hän ei ole kenenkään muun kanssa harrastanut seksi kuin minun ja itsellekin oli ensimmäinen kerta.
Olen sanonut pojalle, että jos tartut käteeni en päästä siitä koskaan irti.
Pitäisikö ajan vain antaa kulua ja jos muutan hänen paikkakunnalleen satutanko vain enemmän itseäni ? Olen aina antanut periksi kaikessa, mutta nyt en haluaisi luovuttaa.
Kuulostaa minusta aika "vaaralliselta". Poika on koko ajan kertonut ettet voi olla hänen valittunsa ja tarjoat hänelle "omalla kustannuksellasi" (tarkoitan henkisesti) "palveluksiasi.
Tarvitset ensinnäkin Paaaaaljon tietoa pojan uskonnosta, et voi kuvitella että jotakin mihin ihminen on vauvasta asti kasvanut voi muuttaa vain rakastumisen tunne. Uskonnon hylkääminen voi olla todella suuri asia, koska iso osa meidän tavallisista arkisista tavoista on uskontopohjaisia .... niiii-in vaikka emme olisikaan uskonnollisia!
Ota aikalisä nyt ainakin ja mieti oletko todellakin rakastunut rakkaudentunteeseen vai rakastatko toista.
Voit tehdä myös kokeen pojalle, eli pysyttele hänestä nyt erossa ja katso oletko hänelle vaan mukavuusratkaisu jolta saa jopa seksiä vai oikeinko todellinen asia. Sanoisin että sekä itsekunnioituksesi että hänen kunnioituksensa kannalta olet tehnyt virheen , parisuhteeseen liittyy keskinäinen kunnioitus ja hänen uskontoonsa ja siis syntyperäisiin arvoihinsa ehkä kuulluu "puhdas" morsian.
Sanoit tekeväsi mitä tahansa .... älä koskaan tee toisen takia mitä tahansa.... todellisen rakkauden takia ei koskaan tarvitse....