Minut torjuttiin taas, sattuu
En ole ikinä ollut parisuhteessa. Olen aina ollut ujo ja hiljainen. Ystävien seurassa tosin puhelias, mutta minuun tutustuminen vie aikansa. Eräs mies oli minuun pitkään ihastunut mutta minä epäröin omaa tyhmyyttäni. En uskalla rakastaa koska pelkään torjutuksi tulemista ja sitä että en lopulta kelpaakkaan. Lopulta minäkin ihastuin häneen, mutta juuri silloin ihan yhtä äkkiä hän lopetti yhteydenpidon. Vaikka oli minun mielestäni vieläkin kiinnostunut. Ei vastannut enää viesteihinikään. Lopulta sain tietää että hänen kiinnostuksensa oli loppunut.
Minuun sattuu ihan järkyttävästi kun tuntuu että en riitä kenellekkään. En itse uskalla tehdä aloitetta, saati sitten että ujosta minusta siihen olisikaan. Rakastun pelimiehiin jotka hylkäävät minut kylmästi sanomatta sanaakaan 😞 En ole edes sen arvoinen että kukaan kertoisi mitään syytä minulle.
Tuntuu vaan kamalan pahalta. Ja olen vieläkin ihastunut. Juoksisin hänen syliinsä jos hän kutsuisi. Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Miten voin lakata miettimästä häntä. En saa nukuttuakaan kun koko ajan pyörii päässä ja sattuu. Harmittaa että jos uskaltaisin heittäytyä, voi olla että tilanne olisi toinen. Mutten uskalla rakastua.
Olen koittanut pitkään vältellä mitään parisuhteisiin liittyvää. Mutta nyt tunteet ovat heränneet. Vaikka tiedostan että minä ja hän emme ehkä sopisi ollenkaan yhteen, sillä ei edes ole väliä. Haluan vaan olla jonkun kanssa. Toisaalta kaduttaa kun herätin tunteeni ja kaipaan nyt läheisyyttä ja muita tunteita kamalasti. Mutta ehkä näiden tunteiden kuuluisikin nousta pintaan ja minun lopettaa pelkääminen. Mitä minä teen, apua.
Hei! En valitettavasti osaa neuvoa, sillä olen itsekin niin pihalla kaikesta tässä elämässä. Mutta haluan vain kommentoida sen verran, että on todella julma, välinpitämätön ja raukkamainen tapa lopettaa yhteydenpito ilman mitään selitystä ja vain jättää vastaamasta viesteihin. Olen törmännyt sellaiseen tapaan sen verran usein, että se kyllä syö uskoa ihmisiin. Miten kylmästi muita oikein voi kohdella?
Sama täällä, olen myös ujo ja hiljainen. Kun onnistuu samaan kaverin, ei mene kauaa kun lopettavat yhteydenpidon. Eivätkä vastaa puheluihin eivätkä viesteihin. Tiedän mistä siis kirjoitat. Sitten sitä miettii mikä taas on vikana. Sama se on facebookin kanssa. Ihmiset poistavat kavereista. Tosi noloa jos vielä tuntee kyseisen kaverin joka poistaa sitten sillä on kavereissa jotain sellaisia ketä se ei ole edes koskaan livenä nähnyt.
En tiedä oletko sinä mutta itse ainakin olen ollut koko ikäni kiusattu. Kukaan ei kehtaa olla kaverini. Sitä sitten miettii että mikä on taas vialla kun on ihmisille ystävällinen ym. Mutta sitten saa osaksi taas hyljeksintää.
Hei!
Oletko miettinyt, että hakisit ongelmaasi psykoterapiaa? Itse hain parisuhteestani aiheutuneeseen mielen- terveyden järkkymiseen psykoterapiaa, ja koin hyötyväni. Opin, että silloisen parisuhteeni poikkimeno ei johtunut minusta. Asiansa osaavan terapeutin kanssa keskustelu auttoi silloisen kumppanini aiheuttamaan nuoruusiän itsetuntovaurioon. Se hyötyykö terapiasta riippuu terapiamuodon sijasta minusta ensisijaisesti terapeutin persoonasta. Minun oli myös hyvin vaikeaa hyväksyä suhteessani se, että silloinen miesystäväni torjui minut. Terapiassa käytyäni ymmärrän että se, että hän haavoitti minua hyvin pahasti vuosia sitten ei johtunut minusta,vaikka aiemmin olin ajatellut näin. Usein kun jää yksin asian kanssa, voi ongelma paisua suuriinkin mittasuhtesiin, koska ei tiedä miksi toinen käytyytäytyy tietyllä tavalla. Kun käsittelee asiansa osaavan terapeutin kanssa ongelmaa, voi pidemmän päälle toipua. Helppoahan se ei ole, mutta kannattaa, koska aina pelkkä ystävien ja muiden läheisten tuki ei auta. Opin myös terapian ansioista, että olin itse nuori ja kokematon, joten reaktioni oli täysin normaali. Terapiasta on edelleen hyötyä parisuhteen etsimisessä, vaikka olenkin edelleen sinkku.