Alkoi tuntua, että on pakko päästä purkamaan anonyymisti omia kokemuksiani ja päätin rekisteröityä tänne.
Tapasin vaimoni seitsemän vuotta sitten ja lempi kukoisti. Vaimoni oli tuttu ja löimme hynttyyt yhteen melko pian. Vaimoni on räiskyvä, temperamenttinen, ystävällinen ja positiivinen. Minä olen rauhallinen, kiltti ja tasainen. Vaimolla on ollut rankka lapsuus ja minulla aivan tavallinen.
Olimme ehtineet olla yhdessä n. 6 kk kun vaimoni tuli raskaaksi. Päätimme pitää lapsen, koska rakastimme toisiamme ja arki sujui. Ennen lapsen syntymää riitelimme paljon, johtuen tulevasta elämänmuutoksesta. Olimme viettäneet aika railakasta elämää ja tähän tulisi muutos. Olimme kuitenkin molemmat valmiita vanhemmuuteen. Lapsi syntyi ja tällöin ongelmamme taisivat alkaa.
Olen huono käsittelemään konfliktitilanteita. Menen helposti lukkoon ja aivoni eivät toimi. Varsinkin jos minua arvostellaan. Vaimo on erilainen ja hän purkaa tuntojaan jopa aggressiivisesti. En kuitenkaan tarkoita fyysistä väkivaltaa. Vaimoni haluaa kovasti miellyttää ihmisiä ja hän panttaa omia negatiivisia tunteita, jolloin ne ryöpsähtävät esiin. Usein ikävästi. Kommunikaatiomme on ollut välillä todella vaikeaa. Olemme kuitenkin aina saaneet puhuttua asiat läpi ja olemme kumpikin kehittyneet valtavasti omissa ongelmissamme.
Ostimme oman kodin ja aloimme tehdä toista lasta. Arki sujui todella hyvin, kaikki käytännön asiat toimivat. Emme tapelleet esim. rahoista, siivouksesta tai kasvatuksesta vaan homma toimi. Toisen lapsen jälkeen seksiasiat alkoivat tökkiä. Vaimoni valitti yhdyntäkipua ja haluttomuutta. Vaimoni syytti pitkään toista lastamme. Tässä vaiheessa vaimo alkoi olla 30-vuotias.
Sitten se iski: nimittäin kolmenkympin kriisi. Olemme olleet hippihenkisiä suvakkeja, mutta nyt vaimoni alkoi panostaa ulkonäköönsä, alkoi käydä salilla ja ostaa aivan erilaisia vaatteita kun ennen. Hyväksyin nämä, koska ihmiset muuttuvat ja kasvavat. Kommunikaatio alkoi tökkiä ja seksi ei tyydyttänyt vaimoani. Hän kyllä kiihottui ja sai orgasmeja, mutta seksin aloittaminen tuntui vaikealta. Kaikki tämä aiheutti valtavaa painetta. Pian tämän jälkeen vaimo alkoi puhua, että ei usko suljettuun suhteeseen ja että hänestä pettäminen ei ole vakavaa jos se on vain seksiä. Itse olen eri kannalla. Vaimo kuitenkin alkoi puhua avoimesta suhteesta ja juttelimme asiasta paljon. Ymmärsin logiikan, mutta tunnepuoli tökki valtavasti. Olin mustasukkainen ja tunsin riittämättömyyttä. Itsetuntoni laski aivan pohjamutiin. Päätimme kokeilla avointa suhdetta, mutta emme sopineet mitään pelisääntöjä, eikä asiasta ehditty puhua enempää.
Vaimo lähti pari viikkoa sitten keskustelufooruminsa porukan kanssa risteilylle. Viikonlopun lauantaina hän ilmoitti, että oli pussaillut naisen kanssa. Asia iski kovaa, koska olin siinä luulossa, että juttelisimme asiasta lisää. Kun vaimo tuli kotiin hän vähätteli tilannetta ja sanoi, että olimme sopineet avoimen suhteen. Kun juttelimme asiasta vaimo paljasti, että hän oli ihastunut naiseen ja he olivat nyt facebook-kavereita ja juttelevat paljon. Olkoon nainen tästä lähtien A. Lisäksi vaimo paljasti, että hän oli kirjautunut yhdelle deittisivustolle ja lähetellyt itsestään kuvia miehille. Lopulta paljastui, että hän oli kirjautunut usealle. Vaimoni valehteli joka käänteessä ja minä jouduin kaivamaan totuuden hänestä ulos. Olin järkyttynyt. Vaimoni oli ihastunut ja jatkoi yhteydenpitoa A:n kanssa tuntikausia joka päivä. Kerroin tunteeni ja päätimme laittaa avoimen suhteen telakalle. Yhteydenpitoa A:n kanssa hän ei suostunut lopettamaan. Seuraavana päivänä vaimo lähetti minulle muutaman heruttelukuvan ihan tyhjästä, jolloin epäluulo iski minuun jälleen. Loppujen lopuksi hän tunnusti lähetelleensä A:lle alastonkuvia ja haaveili lähtevänsä hänen luokseen viikonlopuksi. Tässä vaiheessa sain vaimoni suostuteltua perheasiain keskukseen juttelemaan. Saimme ajan kolmen viikon päähän. Tässä vaiheessa olimme menossa pelastamaan avioliittomme.
Olin palasina. Tunteeni heittelivät aivan laidasta laitaan. Työkykyni kärsi. Yritin kertoa tunteistani, mutta vaimo ei ottanut niitä vastaan. Lopulta minuun iski ahdistus siitä, että vaimoni tehnyt muutakin. Kysyin häneltä, mutta hän kielsi asian. Näin selvästi, että hän valehtee. Painostin ja painostin, jolloin vaimo tunnusti pettäneensä pari kuukautta sitten. Asian hän oli jo kertonut A:lle. Vaimo oli käynyt muutaman kerran bändikaverini kanssa kapakassa juuri tuolloin, mutta vaimoni kertoi, että hän on pannut jotain randomia baari-illan päätteeksi ja ei ollut yöpynyt bändikaverini luona. Kysyin tietysti asiaa bändikaveriltani ja hän kertoi todella epäjohdonmukaisen tarinan ja kiisti seksin vaimoni kanssa. Aloin painostaa vaimoani jälleen, jolloin hän kysyi, että olenko lukenut hänen viestejään. Valehtelin, että olen ja vaimoni tunnusti harrastaneensa seksiä bändikaverini kanssa.
Menin sekaisin. Avioliitto ja bändi. Kumpikin kerralla. Bändikaveri ei suostunut myöntämään mitään. Vaimo jatkoi juttelua A:n kanssa, vaikka sanoin, että se satuttaa valtavasti. Minuun iski valtava masennus ja epätoivo. Itkin ja huusin. Vaimoni oli aluksi turta, mutta sitten murtui hänkin. Itkimme yhdessä, halailimme ja pussailimme. Päätin, että meidän täytyy erota. En kyennyt yhtään luottamaan vaimoon. Hän oli valehdellut joka ikisestä tärkeästä asiasta. Hänellä ei ollut aikomustakaan kertoa pettämisestä ja syytti minua kun olin kaivanut totuuden esille. Hänen mielestä se vain pilasi kaiken ja siitä ei ollut mitään hyötyä. Olimme kaksi päivää surun vallassa ja harrastimme tyydyttävää seksiäkin kerran. Vaimo sanoi, että hän taitaa olla läheisriippuvainen ja häntä pelottaa kun en ole hoitamassa häntä. Saimme sovittua, että minä jään kotiimme ja hän muuttaa pois. Teimme molemmille budjetit ja vaimoni löysi itselleen kolmion samalta paikkakunnalta. Eli käytännön asiat toimivat vielä.
Vaimoni ilmoitti pettämisen syyksi seksiongelmat, vapauden kaipuun ja ummehtuneen avioliiton. Seksistämme on puuttunut pitkään ”kipinä” ja se on vaivannut. Olen mörökölli, joka mököttää. Hän halusi huomiota. Juttelin vaimon siskon kanssa paljon, joka oli tehnyt miehelleen samat temput. Hän sanoi, että heillä on kokemus, että rakkautta saa vain sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat kylmiä ja lopulta hylkäävät. Minä kun en ole sellainen, niin vaimoni päätti etsiä sitä muualta. Nyt kun lapsemme ovat 3 ja 5 vuotiaita, niin hänellä on ollut enemmän aikaa itselleen ja on huomannut omat halunsa. Sain juteltua ihmisille ja oloni alkoi helpottaa. Tunsin toiveikkuutta, että ehkö olenkin ihan hyvä tyyppi ja toinen on vain töpeksinyt asiansa perusteellisesti. Vaimo sanoi, että olisi halunnut jatkaa kanssani, koska olen hänen elämänkumppaninsa ja parempaa isää ei voisi kuvitella. Hän olisi halunnut pitää minut kotona isänä ja käydä hoitamassa seksuaaliset tarpeensa muualla.
Toiveikkuus katosi kun eilen illalla huomasin, että vaimo viestittelee koneella posket punaisena, sormi huulissa kiinni ja kiehnäten. Olin siis samassa huoneessa. Olin shokissa. Vaimoni nettisekstailee kun minä olen paikalla. En tiennyt mitä tehdä. Oli jo myöhä, joten pyysin vaimoa nukkumaan. Hän sanoi tulevansa kohta. Pyysin uudelleen ja uudelleen. Paniikki kasvoi ja tuntui, että pääni halkeaa. Päässä jyskytti ja minun oli vaikea hengittää. Lopulta päässäni naksahti kun vaimo ei suostunut lopettamaan ja aloin puhua rumasti. Vaimoni suuttui ja alkoi käyttäytyä lapsellisesti ja sanoi, ettei tulisi minnekään. Menin sänkyyn raivoissani ja vaimo jäi A:n kanssa. Seuraavana päivänä sanoin vaimolleni, että hänen täytyy lähteä. En kestänyt enää katsoa häntä, enkä sitä, että hän jatkaa minun satuttamista jatkuvalla syötöllä. Hänen puheensa ja tekonsa olivat valtavassa ristiriidassa. Hän alkoi itkeä ja sanoi etten voi potkia häntä ulos talostamme. Sanoin, että nyt ninun täytyy lähteä. Lopulta hän suostui ja yön poissa. Nyt menemmä purkamaan kaiken parin viikon päästä perheasiain keskukseen.
Nyt olen päässyt raivostani eroon ja en malta odottaa, että pääsen aloittamaan uutta elämääni. Minun rajani tuli nyt vastaan, enempää en kestä. Tämä on ollut elämäni kauheinta aikaa. En ole nukkunut kuin melatoniniin avulla ja olen laihtunut valtavasti. Ruoka maistuu 90% ajasta tuhkalta. Kerran parissa päivässä saan syötyä mahani täyteen. Olen tupakoinut enemmän kuin koskaan. Olen erittäinen surullinen lasteni puolesta, koska vaimoni hajottaa perheemme. Tiedän olevani hyvä isä ja tiedän, että lapsemme selviytyvät, mutta tätä en olisi ikinä toivonut. Kaipaisin kovasti vertaistukea ja hyviä neuvoja.
TL;DR: Ongelmia avioliitossa, vaimo petti ja teki uskomattomia asioita.
Sulla on nyt ne pahimmat ajat käsillä. Muistan itsekin sen apinan raivon, kun toinen ei edes ollut kiinnostunut siitä, mistä lähteestä lapset kuulee asiasta. Oli "työkiireitä" kun yritin ehdottaa, että voitaisko edes yhdessä kertoa. Yksi lapsista jäi siihen käsitykseen, että se olin minä kun eroa halusin vain siksi, että mun oli pakko kertoa ennenkuin naapurit alkaisivat ihmetellä "kuka yhtiöstä on muuttamassa". Omiin korviin oli huhu jo tullut... Tämä lapsi on syyttänyt mua erosta jo kymmenen vuoden ajan, vaikka totuus on se, että mies löysi työpaikaltaan 20 vuotta nuoremman sihteerikön... On leimautunut isäänsä ja tehnyt jo muutaman samankaltaisen virheenkin elämässään. Näin ne isien synnit periytyy 7 sukupolven ajan... kääk
Nevyn, älä pane pahaksesi, mutta olen ollut kolmeen kertaan samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä (olen vanha kuin taivas) ja kun tietyt tapahtumat on läpikäyty, ei hyvään suhteeseen ole enää palaamista, vaikka kuinka haluaisi ja toivoisi. Varmaan on poikkeuksia, 1/10 000... se on se joku water under the bridge -efekti...
Hoida itseäsi henkisesti ja fyysisesti, tee niitä asioita, joista nautit (musiikki?), syö hyvää ruokaa, nuku pitkiä yöunia, mieti omia hyviä puoliasi, käy pitkissä suihkuissa, vietä aikaa kavereiden kanssa ja opettele tekemään rentoutusharjoituksia. Nauti lastesi seurasta ja kerro, miten paljon heitä rakastat. Mitä tiiviimmin keskityt itseesi (ja lapsiisi), sitä nopeammin voimaannut ja muutut takaisin siksi entiseksi itseksesi, joka laittaa tuulemaan, eikä jää kenenkään uhriksi.
Tsemppiä! Sulla on paljon kohtalotovereita!
Nevyn kirjoitti 24.5.2016 8:10
Näin viime yönä unta, jossa oli vaimoni ja A. He nöyryyttivät ja vähättelivät minua. Naureskelivat ja pilkkasivat. He olivat lähdössä jonnekin yhdessä ja itkin ja anelin vaimoani. Lopulta he lähtivät ja jäin yksin itkemään.
Halusin jo aikaisemmin kirjoittaa ja kertoa, että kaikki mitä olet kertonut tunteistasi, kuinka liikut "tyhjässä" kodissa ja biisien kuunteleminen sattuu ynnä muuta, niin ne ovat minulle varsin tuttuja. Sanon tämän siksi, että minun erossani kukaan ei ymmärtänyt näitä. Ne ovat romantikkoluonteelle todella tuttuja. Joskus toivoisi, että voisi olla normaali mies, jolla ei ole tunteita ja puree vaan makkaraa sohvalla. Mutta sun tunteet tiedetään ainakin täällä päässä! Ja olen nähnyt samanlaisen unen. Ja pahinta on ne sovintoseksiunet.. toivottavasti et kärsi niistä.
Sun exäs on aivan sekopää! Oikein siis kunnon...en viitsi sanoa. Ei aikuinen ihminen tee tuolla tavalla lapsilleen! Käsittääkö hän ollenkaan, mitkä traumat voi jäädä? Huhhuh. Sekopään kanssa kannattaa varautua siihen, että pian tehtaillaan perättömiä ilmoituksia sinusta, että olet pedo ja hullu ja narkkari yms. Mitä tahansa teetkin, älä juo... nimittäin minä menin siihen lankaan.
Minulla ei ole ollut lyhyttä tietä onneen ja tiellä olen vieläkin. Tiedän, että saattaa tuntua kehnoilta neuvot että "tee kaikkea mistä tykkäät" kun mikään ei vaan kiinnosta. Se tunne voi jatkua kuukausia. Mulla kesti yli puoli vuotta. Mikään ei huvittanut. Mutta kavereita kannattaa haalia ympärille, jotka pakottavat vaikka väkisin nauramaan jollekin tyhmälle jutulle. Tässä muita naisia tapaillessa on huomannut että voi ihastua.. ketään hyvää ei löydy muttei tarvitsekaan. Erostani tuli juuri vuosi ja nyt voin jo sanoa että voin jo nauttia asioista. Surua tulee ja vihaa. Mutta ei niin usein. Aika ei paranna haavoja vaan ne pitää itse tukkia vaikka samalella jos ei muuten.
Moi Laamaton ja Yrittänyt.
Hyviä vinkkejä Laamaton. Pesin eilen pyykkiä ja leikkasin nurmikkoa. Tänään toteutin vaimon ja minun pitkäaikaisen haaveen ja muutin alakertaan nukkumaan isompaan huoneeseen. Lisäksi olen siivonnut koko aamun. Ajattelin vielä viikata pyykit ja leikata nurmikkoa lisää. Ei ole helppoa totuttautua uuteen tilanteeseen, jossa joutuu itse hoitamaan aivan kaiken. Joka päivä pitää vaan priorisoida tärkein tehtävä ja hoitaa se. Ikinä kaikki ei ole hyvin ja kuosissa. Kävimme eilen lasten kanssa leffassa ja huomasin, että he hakevat rajoja todella ahkerasti. Välillä on erittäin raskasta kieltää jokainen hömelö ajatus, joka sattuu lapsen päähän pälkähtämään. Vaan pakko on. Lisäksi he nukkuvat joka yö sen 12 tuntia, vaikka ennen ovat nukkuneet noin 10 tuntia.
Yrittänyt: syön melatoniinia joka ilta ja en tiedä vaikuttaako se uniin, mutta selvästi käsittelen aktiivisesti asioita unissa. Onneksi olen saanut puhuttua useille kavereille tilanteesta, joten en joudu esim. yhtä kuormittamaan alituisesti. Vaimoni sekoilut tuntuvat edelleen pahalta ja itkin eilisen illan kun mietin häntä ja A:ta viettämässä koko viikonloppua kahdestaan. Aivan kuin joku aukaisi hanat kun ajatus tulee. Tilanne tuntuu niin epäreilulta, että toinen voi tehdä näin meille ja selviää siitä kuin koira veräjästä. Uusi parisuhde ja ihania tunteita. Ei ole tarvetta käsitellä minua tai meitä ollenkaan. Vaimoni valitti, että hän ei jaksa treffailla aikaisemmin. Eipä ole varmaan tarvettakaan kun uusi kumppani on jo! Ymmärrän, että haluan palata hänen kanssa yhteen vain siksi, että se on tuttua ja turvallista. Haluan vain tyydyttää oman läheisyyden ja rakkauden tunteen. Tunteen, että minut hyväksytään ja minua arvostetaan. Vaan en niitä vaimoltani enää saa.
Pitäisi tulostaa avioeropaperit. Vaimo lupasi ne hoitaa, vaan ei ole sitäkään hoitanut. Olen yrittänyt keskittyä musiikkiin ja soittamiseen, mutta ne eivät oikein anna mitään. Milloinhan tätä oloa voi alkaa kutsua masennukseksi?
☹️
Pakko kertoa tämäkin asia, ei pysty enää pitämään sisällä.
Sain kuulla lapsilta jälleen, että vaimoni oli perjantaiaamuna herättänyt lapset kuudelta ja vienyt heidät vanhimman lapseni päiväkotikaverin luokse, jotta pääsee lähtemään A:n luokse. Syynä tähän oli kuulemma "halvemmat liput". Päiväkotikaverin äiti oli sitten vienyt omat ja meidän lapset päiväkotiin.
Tilanne alkaa olla jo aivan kauhea. Elämäni on kuin salatuista elämistä. Lisäksi vaimo oli järjestänyt, että anoppi tulisi hakemaan lapset tänä iltana, koska itse tulee vasta huomenna aamulla kotiin. Sunnuntai on siis meidän vaihtopäivä. Ja tähänkin syynä "halvemmat liput".
Apua, vaimoni on sekopää. ☹️
Minusta tuntuu oudolta tuo kun vaimosi on valinnut kaiken lisäksi naisen. En pysty edes kuvittelemaan että mieheni ottaisi jonkun toisen ja vielä miehen. Mitenhän siihen itse suhtautuisin. Tuntuuko se yhtä pahalta silloin kun on samaa sukupuolta? Anteeksi kun on näin tyhmiä mietteitä... Minäkin varmasti olen omien tunteiden vietävissä. Rakastan ja välitän miehestäni, mutta monesti tuntuu etten saa hellyyttä, rakkautta ja hyväksyntää. Se loukkaa todella paljon ja itken aika usein. En silloinkaan saa lohdutusta. Tuntuu pahalta kun lapsenne joutuvat kärsimään ja toinen ei ota vastuuta. En pysty edes kuvittelemaan että mitä tekisin itse samassa tilanteessa...
Hei Milla.
Vaimollani on historiaa naisten kanssa ja kyllä se yhtä pahalta tuntuu kuin miehen kanssa. Vaimonihan petti ensin miespuolisen bändikaverin kanssa ja sitten aloitti suhteen naisen kanssa. Oletteko yrittäneet puhua miehesi kanssa? Ihan siten, että kertoisitte miltä oikeasti tuntuu. Hyljätäänkö sinut sittenkin?
Sinulla on oikeus vaatia miestäsi puhumaan ja selvittämään asiat. Olisiko terapiasta apua? Huonossa suhteessa ei ole hyvä olla.
Hei.. Olen kyllä kertonut hänelle tunteistani ja muuta. Jos itken niin sanoo että olen mielenvikainen. En pidä itseäni kuitenkaan täydellisenä. On minussakun vikaa. Kun minun tunteisiin ei vastata niin suutun ja alan syyttelemään miestäni. Ja se ei johda mihinkään. Välillä vaan tuntuu että miehet ei tunne koskaan yhtään mitään. Minun mies ei ole koskaan itkenyt minun nähden. On tullut parista suhteesta sellainen käsitys että miehillä ei ole mitään tunteita. Sinulla ilmeisesti on kovastikin tunteita. Osaatko sanoa että onko miehet tunteettomampia kuin naiset vai voiko vertailla... Onko yksilöllistä? Koska kaikki miehet jotka tiedän niin tuntuvat kylmiltä.
En usko, että ihmisiä voidaan luokitella. Meitä mahtuu moneen junaan. Kaikilla on tunteita, toiset vain pitävät ne sisällään. Varmasti miehelläsi on tunteita. Minulle ei ainakaan painostaminen toimi yhtään vaan tarvitsen jotain tekemistä, että pystyn puhumaan. Esim. kävelyä, autolla ajoa tai vaikkapa telkkarin tuijottamista.
Viikko on hurahtanut viime viestistä. Olemme vaimon kanssa saaneet puhevälejä vähän kuntoon. Hän on pahoitellut minun satuttamista ja minä omaa tunnevuoristorataa. Vaimo sanoo, että hänen sisällään on tyhjyys. Lisäksi hän aikoo opetella olemaan itsenäinen ja ottamaan vastuun omasta elämästä, vaikka se pelottaa. Ihmettelen vain miten se onnistuu kun hän seurustelee jo 😑❓
Vaimo on nähnyt paljon A:ta, vaikka tämä asuukin etelässä. Vaimo valittaa kroonista rahapulaa, mutta reissaamiseen on tietty rahaa. Viime lasten tuomiskerralla hän olisi halunnu antennijohdon, astioita ja peilin.
Vaimo sanoi minua hyväksi ja ihanaksi ihmiseksi, jonka melkein uskon. Olen lukenut Maria Buchettin Revityn Sydämen, Tommy Hellstenin Virtahepo Olohuoneessa ja nyt luen Susan Andersonin The journey from abandoment to healing. Hyvää asiaa kaikissa on ollut. Olen tajunnut, että olen aika pelokas ihminen ja kärsin tällä hetkellä valtavista henkisistä ja tunteellisista vieroitusoireista. Ajattelen, että kaikki paranisi jos vaimo vain palaisi kotiin. Aivan kauhea ikävä vieläkin, olen itkenyt monet illat yksinäisyyttäni. En ole saanut positiivisia fiiliksiä oikein mistään. Pahinta oli viikonloppuna kun ystävälläni oli polttarit! Sain pari tuntia pidettyä ahdistusta poissa, mutta lopulta se iski ja olin loppuillan aivan masentunut. Kaikki tuntuu vain suorittamiselta. Vaimokin sanoi että hänellä on välillä ikävä, mutta ei halua palata yhteen. En usko, että löydän itsestäni voimaa tai motivaatiota aloitta uutta juttua, en usko itseeni. En ajattele olevani viehättävä tai komea. Syytän ehkä tiedostamattomasti itseäni avioliiton kariutumisesta. Miksen nähnyt varoitusmerkkejä? Minussa täytyy olla jotain vikaa. Miksen nähnyt vaimoni rikkinäistä puolta, joka satuttaa? 😭