Välillä aina mietin että haluaisin olla ihan normaali, pystyisin tekemään ihan normaalien ihmisten asioita, vaikka seurustelemaan. Mutta en pysty, en vaan pysty. Jos joku on minulle vaikea ja kohtelee minua huonosti, taistelen ja teen mitä tahansa valloittaakseni tämän ihmisen. Mutta kun sitten vihdoin joku haluaa olla hyvä minulle, ahdistun. Pelkään että hän pääsee liian lähelle ja tekee sen vain satuttaakseen minua.

Entinen poikaystäväni sanoo, että olen kylmin ihminen ketä hän tuntee. Kukaan muu hänen tuntemansa ihminen ei pysty puhumaan niin rankoista asioista naureskellen ja naama peruslukemilla. Minä otin tämän kohteliaisuutena, olin ylpeä kuullessani sen. Mutta hänen ilmeensä kertoi, ettei se todellakaan ollut kohteliaisuus, ei mitään mistä pitäisi olla ylpeä.

Hassua että tiedostaa sen itse, mutta ei voi tehdä asialle mitään. tiedän että olen liian rankka arvostelemaan itseäni, kavereiltani siedän paljonkin virheitä, mutta itseltäni en ensimmäistäkään.

Kunpa se olisikin mahdollista, että voisi vaan päättää unohtavansa menneisyytensä ja aloittaa uusi elämä. Kuvittelin joskus että kaupungin vaihto tekee sen, mutta valitettavasti ajatukseni seuraavat minua minne ikinä menenkin, niitä ei voi vaihtaa, niiden kanssa täytyy vaan opetella elämään. Tuntuu että koko nuoruus menee ohi, olin kuvitellut elämäni hyvin erilaiseksi kun olin 10-vuotias, ei niihin unelmiin kuulunut masennus ja paniikkihäiriöt.

Koita jaksaa Soolo, muista ettet ole ainakaan yksin tilanteessasi.

Onkohan sitä olemassa aikuista ihmistä jolla ollsi ollut kauhea nuoruus ja silti pystyisi elään kunnon aikusuuden? Vai onko se niin, että kuten esmes mie, kun olen elänyt täysipäisen häirikkönuoruuden ei edes kannata yrittää löytää onnellista aikusuutta, kun ei voi taakseen jättää nuoruutta vaan se onneton ikäkausi aina seuraa mukana.

Onko täällä joku aikuinen joka on pilannut nuoruutensa, silti nyt elää aikuisuuselämää? Mitä se sitten tarkoittaa, saa itse päättää?

Soolo kirjoitti 18.10.2005 klo 16:21:

En voi luoda ihmissuhteita...miksi? Olen ihan kivan näköinen, kauniiksi kehuttu, tämmönen taskukokonen tapus, joka on sosiaalinen ja huumoriakin riittää.
En voi seurustella, kuulemma koska olen tullut hylätyksi elämässä liian usein, en ole koskaan seurustellut, pelkään että "kumppanini" huomaa kuka todella olen ja jättää minut....

hmm.. tähän voisin sanoa, etten oo itekkää ikuna seurustellu ja jostain syystä peruskoulussakaan ketää ei ollu sellasta johon ois voinu turvautua tai mitään.. yksin on tullu pärjättyä tai no ei ihan, mut sillee ilman kaveria. mutta mulla on sama onkelma, ku mä en nää sitä mitä toiset. mielitietty, yks toinen kimma, ym. jotkut ihmiset sanoo mulle et oon toisenlainen ku ikäseni. no totta hemmetissä oon, ku en oo normaali. jaaa, ite pidän itteeni lapsellisena tai sillee.. mä en osaa käyttäytyä ku ikäseni. Koska en tiiä minkälaisii mun ikäset on. ja mulla on kans pelko et jos näyttää tunteet suuttuu ym. nii sit just tulee tunne et nyt sitte ku ei jaksa katella nii hylätää.. ja toinen onkelma on luottamus. En tiiä tietääkö no ainaki yks kimma mesessä tietää miltä tuntuu ku ei luota kehenkää.. ei ees itteensä. Ja toivon että joskus tässä elämässä tunnen olevani onnellinen. tähän asti ei oo vielä sitä päivää tullu. ja onnellisuudella en tarkota perhettä (omaa) jos sitä ees tulee, tai omaisuutta tai mitään sellasta. Vaan et ois onnellinen siihe mitä on ja ei tarvis just aina pelkää joka asiaa.. kohta kai tulee taas kyyneleet.. =( ja vois tehä mitä vaa, ketää ei estä.

maanvaiva kirjoitti 20.10.2005 klo 15:07:

Onkohan sitä olemassa aikuista ihmistä jolla ollsi ollut kauhea nuoruus ja silti pystyisi elään kunnon aikusuuden? Vai onko se niin, että kuten esmes mie, kun olen elänyt täysipäisen häirikkönuoruuden ei edes kannata yrittää löytää onnellista aikusuutta, kun ei voi taakseen jättää nuoruutta vaan se onneton ikäkausi aina seuraa mukana.

Onko täällä joku aikuinen joka on pilannut nuoruutensa, silti nyt elää aikuisuuselämää? Mitä se sitten tarkoittaa, saa itse päättää?

Määrittele kauhea nuoruus? 🙄 Mulla oli aika rankka nuoruus. Vanhempieni avioero ehkä vaikutti kaikesta eniten. Nuoruuteni kuului tupakkaa, paljon alkoholia, kevyitä huumeita ja seksiä. Olin myös osittain meidän perheen äiti, koska hän oli aivan pihalla avioeron aluksi. Mulla oli kuitenkin hyvä lapsuus, joka varmastikkin auttoi loppupeleissä asiaan.

Olen seurustllut 13-vuotiaasta asti. Nykyisen mieheni kanssa 16-vuotiaasta. Hänellä on ollut vielä rankempaa, kuin minulla. Kohta meillä tulee 13 vuotta yhteistä taivalta. Alku oli hyvin rankkaa, mutta nykyään olemme erittäin onnellisia. Aikaa tämä on viennyt, enkä aina vieläkään ole täysin tasapainoinen, mutta koen, että pystyn elämään normaalia aikuisuutta. Suurin ongelmani on ehkä vastuu omasta elämästäni. Aika paljon tungen vastuun muille, jos kaikki ei suju, niin kuin itse haluan. Olen myös sellainen, että kaiken pitäisi olla hyvää ja kivaa, josta myös ylipainoni johtuu. Minulla on vaikeuksia suhtautua ruokaan, niin, kuin normaali aikuinen. Päihteitä en käytä muuta, kuin ikävä kyllä tupakkaa, joskus toki alkoholiakin, mutta se pysyy kohtuudessa. Tupakkaa vastaan käyn sellaista ikuista taistelua. Minut pelasti opiskelu aikuisempana. Olin peruskoulussa tosi huono ja vanhempana huomasin, että oppiminen on mukavaa. Onnistuminen piristää aina. Välillä masennun ja käyn, jossain syvässä kuopassa ja sitten kokoan itseni. En oikeastaan tiedä, oliko tämä kaipaamasi vastaus. Uskon kuitenkin, että täysin onnellisia aikuisia ei ole, vaan elämä on oppimisen aikaa. 🙂🌻

Luvin juuri yhdestä kirjasta lauseet ketkä sopii tähän.

"Minä en piittaa tulevaisuudesta. Minulla on menneisyys mikä riittää sadaksi vuodeksi."

Battery kirjoitti 22.10.2005 klo 20:36:

Nuoruuteni kuului tupakkaa, paljon alkoholia, kevyitä huumeita ja seksiä.

et sillee.. kaikki muut on ollu sillee paitti mä. ☹️ jos asuisin äiskän luona nii varmaa ois samanlainen nuoruus ku sulla paitti ilman tota vikaa asiaa.. muute se on ollu aika hemmetin tylsää ku ei oo tapahtunu mitään.. ei kavereita ei mitään mitä nykynuorilla. ja 19v eka suukko, muut pusuttelee ties vai kui nuorina. ärsyttävää olla epäsosiaalinen hylkiö rumilus ku ei käy mitään jänskää.. 😭:

ujom86 kirjoitti 24.10.2005 klo 17:19:

et sillee.. kaikki muut on ollu sillee paitti mä. ☹️ jos asuisin äiskän luona nii varmaa ois samanlainen nuoruus ku sulla paitti ilman tota vikaa asiaa.. muute se on ollu aika hemmetin tylsää ku ei oo tapahtunu mitään.. ei kavereita ei mitään mitä nykynuorilla. ja 19v eka suukko, muut pusuttelee ties vai kui nuorina. ärsyttävää olla epäsosiaalinen hylkiö rumilus ku ei käy mitään jänskää.. 😭:

Sun eka suukkos merkitsi varmaan paljon enempi, kun kännisenä räkänokkana koetut limaiset sekoilut.🙂👍

Battery kirjoitti 26.10.2005 klo 04:22:

Sun eka suukkos merkitsi varmaan paljon enempi, kun kännisenä räkänokkana koetut limaiset sekoilut.🙂👍

no miten sen ny ottaa.. se oli enemmän jäähyväis suukko. 😳 ja menee ohi aiheen mut hän oli mua huomattavasti vanhempi, ja toisaalta oon katellinen niille ihmisille joitten kohalla tapahtuu jotain esim. just mitä tossa ekassa luki. Mulle ei oo tapahtunu mitää jännää.. ja siks tuntuuki et tähän asti on elämä ihan turhaa.. ja säälittävää jos ny pussaa ekan kerran kimmaa oli sitte vanhempi tai ei nii 19veenä. muut on ties tehny mitä jo 15veestä alkaen, mulla ei oo tapahtunu yhtää mitään. mut mitäs ny tälläselle rumalle, tyhmälle epäsosiaaliselle hylkiölle ny tapahtuis. ku ei oo ees kavereita.

maanvaiva kirjoitti 20.10.2005 klo 15:07:

Onko täällä joku aikuinen joka on pilannut nuoruutensa, silti nyt elää aikuisuuselämää? Mitä se sitten tarkoittaa, saa itse päättää?

En osaa päättää enkä vastata.

Lapsena ja nuorenakin minulla oli mielikuva siitä, että aikuiset ovat fiksuja, viisaita ja tasapainoisia. Sitten vanhenin, mutta ei minusta tullut sellaista. Olen nähnyt samanikäisiä, joista ei myöskään ole tullut. Jotkut minua nuoremmatkin tuntuvat päällepäin tunteettomilta, melkein pystyynkuolleilta. Sellaiseksi en haluakaan tulla.

Ehkä aikuiset eivät olekaan fiksuja. Ehkä minusta ei tullut aikuista. Päättäkää itse.

ujom86 kirjoitti 26.10.2005 klo 15:30:

.. jos ny pussaa ekan kerran kimmaa oli sitte vanhempi tai ei nii 19veenä. muut on ties tehny mitä jo 15veestä alkaen, ..

Kyselytutkimuksessa lukion toisen luokan tytöistä 16% ei ole suudellut suulle, poikien vastaava luku on 24%. ( http://www.stakes.fi/kouluterveys/taulukot/2005/seurustelu05.htm ).

Urpo

miten luokiolaiset tähän liittyy? teinitki pussaillee jo.. vai yritiks näyttää etten oo ainoo säälittävä tapaus?

Siten niin liittyy lukiolaiset, että yleensä mulla ainaskin on sellaine käsitys, että kaikki muut lukiolaiset ovat jo sekstaillaat, paitsi mie en ole. Sittenkö tehdään tällaisii tutkimuksia mihin saa vastata nimettömänä, niin 16% ei ole edes suulle pussannut. Sitä vaan luullaan, että kaikki muut ovat kaikkea harrastaneet, mie vaan olen jäänyt kaikesta pois. Kaikki esittävät, että ovat olleet seksissä vaikka kuinka aikaisin vaikka eivät ole olleetkaan. Mie en esitä, mua pidetään lapsellisina. Olen kuitenkin niin aatellut, että se mies joka mun kanssa ekana joutuu sänkyyn, voikin olla onnellinen, että olen neitsyeenä pysynyt ja tavallaan odotellut tätä eka hemmoa.

Batterylle määrittelen kauhean nuoruuden. Muuten vähän samaa kuin sulla, mutta ei kuulunut seksiä eikä tupakkaa. Miksiköhän en ole koskaan polttanut, varmaa siksi, kun en tajua milloin pitää vetää sisään, milloin puhaltaa ulos. Viinaa olen juonut, putkassakin olen ollut, vähäsen huumeita,lastenkodissa ym. Mun lapsuus, ikään 9v asti oli hyvä, sitten kuoli isä. Sitten alkoi mun elämä minkä haluaisin unohtaa.

Mie en oikein tiedä Urpo, oletko sie aikunen vai et.. Sulla on aina paljon linkkejä ja niistä susta saa fiksun aikuisen tunnun. Mutta, jos unohtaa linkit, niin et aina ole kauhean aikuisen oloinen, välillä näin, välillä olet aika aikunen. Olet vähän epämääräinen eikä sua voi oikein laittaa mihinkään ikäluokkaan. Tai sitten voi olla, että olet niiden kirjoittajien tasolla ketä siinä ketjussa on. Sulla voi olla sellainen taito, että osaat muuttua aikuseksi tai nuoreksi, ihan miten tilanne vaatii. Tästä asiasta en ole mitenkään varma, tää oli sellainen tuntemus susta.

maanvaiva sit meit on 2. kuten varmaa luitki nii kellekkää ei oo kelvannu ei ees kaveriks. mut on kyllä ihmeellistä jos kerta ei oo pussannu ees mut sit vehtailee kyllä.. =/ omituista. ja ekaan kertaaki menee varmaa vuos tai yli. 9 vkon päästä vaihtuu vuos.

Kyllä sun kannattaa kasvattaa itsetuntoa ja keskittyä niihin alueisiin elämässä, jotka sulla on kunnossa. Harrastatko mitään? Ihmisiin on helpompi tutustua, jos on, jotain yhteistä keskusteltavaa. Koiraihmisenä tiedän tämän todella hyvin 🙂👍 Kaikkihan, eivät toki ole koiraihmisiä 😀

Mä en ymmärrä miksi sä pidät ihmistä epänormaalina, jos ei oo suudellut 19-vuotiaana. Kaikille ei vain tapahdu asioita samassa tahdissa.

Battery kirjoitti 28.10.2005 klo 04:21:

Kyllä sun kannattaa kasvattaa itsetuntoa ja keskittyä niihin alueisiin elämässä, jotka sulla on kunnossa. Harrastatko mitään? Ihmisiin on helpompi tutustua, jos on, jotain yhteistä keskusteltavaa. Koiraihmisenä tiedän tämän todella hyvin 🙂👍 Kaikkihan, eivät toki ole koiraihmisiä 😀

Mä en ymmärrä miksi sä pidät ihmistä epänormaalina, jos ei oo suudellut 19-vuotiaana. Kaikille ei vain tapahdu asioita samassa tahdissa.

en mä pidä sen takia ku ei oo pussannu. vaan siks ku rupee tympii ku kaikki muaki nuoremmat on ties tehny mitä useimmat tai jotkut on ollu sillee, mut sitä kyllä ihmettelen ku mielitietty kerto et lomalla yks poika oli 10v ja oli mielettömän rakastunu siihe, ja sit sano et se poika muka oli ekan kerran 8v sitä en kyllä oikee vio uskoo.. ja arvaa miten hirveeltä tuntuu ku kouluski kimmat aina kertoo vehtailu juttujaan niitten poikaystäviensä kans, ku ei ketää kuitenkaa kiinnosta. et sellane hylkiö oon.. nii.. mut ku kerta ei ketää tajuu nii ei sitte. tylsä elämä ku on nii minkäs sille voi. lähen kauppaan.

En minäkään ole ollut tyttöjen kanssa, pussaillut olen suulle mutta senkin teen aika varovasti, koska en ole valmis vielä seksisuhteeseen. Mutta minuakin vaivaa kun tuntuu että sitä on todella lapsellinen. Kirjoitin tukihenkilöllekin täällä ja kyselin seksiasioista, sekin oli jo tarpeeksi vaikeaa. Minua oikeastaan pelottaa koko asia, siksi odotellen. Armeijassa saan asiasta kuulla.

Muuten minunkin nuoruuteni oli sellainen että sen kyllä haluaa unohtaa. Onneksi ei ole rikosrekisterissä nimeä, en pääsisi rajavartiostoon töihin jos olisi. Miksi muuten siitä menneisyydestä pitää niin paljon puhua terapiassa, eihän sitä pääse ees unohtamaan kun 2*viikossa muistelee.