Hei,

saako täältä vertaistukea pettämiseen ja siitä ylitsepääsemiseen? Tarvitsen kipeästi vertaistukea nyt. 

Olen ollut (huonossa) suhteessa jo kymmenisen vuotta ja ajoittain pettänyt. Tullut myös petetyksi, koska pidin mykkäkoulua. Suhde oli tietenkin aluksi todella ihana, meillä oli kivaa ja tulevaisuus näytti hyvältä. Sitten tapahtui jotain, minä väsyin pitämään taloudesta huolta tekemällä kaikki kotityöt. Poikaystävä rillutteli perjantaista sunnuntaihin baareissa tiesmissä. Tämä ei tietenkään ole mikään syy ihastua ihmiseen, joka lähtee kadulta perään. Sitä jatkui ihan puhtaana seksisuhteena puolisen vuotta. Aloin taas uupua ja  tuli Tinder. Sieltä en etsinyt seuraa enkä löytänytkään. Taas puhetta paremmasta elämästä, kunnes uuvuin taas ja aloitin jo aiemmin mainitseman mykkäkoulun. Tein kuitenkin edelleen ruoat ja kotityöt, mutta en ollut henkisesti läsnä. Kokeilin taas muita miehiä ja puoliso toisia naisia ja huumeita. Tämän jälkeen käytiin pitkät keskustelut, että miten tästä. Olin todella rikki. Nyt korona-aika on taas tuonut suhteeseen tylsyyden ja tympäytymisen. Tällä kertaa olen pettänyt lähinnä henkisesti vain ihastumalla ja uskon tämän laantuvan.

Kysymykseni kuuluukin, että kun tästä suhteesta rohkenen lähteä, niin miten paljon pitää tehdä töitä, että en ajaudu tällaiseen uudelleen? Vai onko mitään tehtävissä, jään yksin ja syrjäydyn? Olen aivan rikki tekemistäni päätöksistäni ja jos jotain historiastani voisin poistaa, niin nämä asiat. Minua hävettää ja pelottaa.