Hei kaikille,
olen kirjoitellut aikaisemmin täällä, ja olen nytkin lukenut kohtalotovereitteni tekstejä.
Miten paljon pahaa ihmiset saavat aikaan toisillensa. Elin muutaman kuukauden erillään pettäjämiehestäni, mutta nyt olemme pari kuukautta asuneet taas yhdessä. Hänen uusi rakkaansa ei ollutkaan kuitenkaan ”se oikea”, vaikka hän sitä hehkuttikin, kun kertoi minulle asiasta. Nyt osa minusta katuu sitä, että aloitimme yhdessä uudestaan, vaikka välitänkin hänestä, asia sattuu vielä niin paljon. Hän sanoo sen olevan ohi, mutta mistä voin tietää sen. Minua varoiteltiin, kun aloimme uudestaan ja vanhimmat lapseni eivät hyväksy tätä lainkaan, eivät luota häneen. He saivat todistaa henkistä romahdustani, ja pelkäävät kai nyt, että sama toistuu.
Välillä mietin miksi hän tuli luokseni uudestaan, taloudellisista syistä, niinkuin hän jossain vaiheessa sanoi, vaiko todella sen takia mitä hän nyt sanoo, että välittää minusta?
Halusin antaa meille mahdollisuuden, on kuitenkin yhteinen lapsi ja parikymmentä vuotta yhteiseloa takana. Nyt vaan alkaa tuntumaan siltä, että en pysty unohtamaan.
Onko jollakin sattumoisin samantapaisia kokemuksia, ja miten siitä olette selvinneet, miten kääntää katseen tulevaisuuteen ja uskoon tulevaisuudesta? Onko ainoa tie sittenkin ero, että pystyn tervehtymään tästä olotilasta?
Elämä tuntuu olevan yhtä taistelua, mistä löytäisin rauhan ”sieluuni”?
Kiitollisena vastauksistanne.