Apua, nyt on pakko vastata ja estää yhden ihmisen elämän suurin virhe!

Tämä oli minun ensiajatukseni kun luin viestin. Taustaa: 23 vuotta sitten kysyin riparin jatkiksen jälkeen yhtä tyttöä leffaan ja saatuani kiertelyn ja kaartelun jälkeen vielä selville, että tyttö ei ”seukkaa” kenenkään kanssa, niin sain kysyttyä Carrolsissa hampurilaisen ja rohkaisu kokiksen jälkeen, että ”aletaaks olee?”

Jep jep. Ensi suukkoon meni kaksi viikkoa, paidatta kuherreltiin kahden kuukauden jälkeen, käspelejä pelattiin neljän kuukauden jälkeen ja puolen vuoden jälkeen oltiinkin jo asian ytimessä. Korostan tässä sitä, että olimme toisillemme niin ensimmäiset kuin olla vain saattaa. Lukio seurusteltiin, vanhojen tanssit tanssittiin yhdessä vaikka oltiin eri kouluissa, armeijasta alkoi kolmen vuoden kaukoseurustelu 300 km välimatkalla, yhteen lopulta muutettiin ja elämä vei mennessään. Kaikki oli todella helppoa. Ei tarvinnut säätää. Ei tarvinnut pelata pelejä. Asiat vain tapahtuivat. Kaikki muut ympärillä lauloi laulua ”ettette te voi jättää elämää elämättä ja kokematta!”, mutta miksi? Miksi moderni yhteiskunta vaatii ns. ”sekoilua” ja pettymyksiä?

Kuitenkin elämä tapahtui: ensimmäinen lapsemme saatiin kun olimme 22-23 vuotiaita. Se oli hienoa! Se oli enemmän kuin moni saa elämänsä aikana. Ja kuitenkin jokin siinä muuttui. Toki helppous oli sana joka kuvasi meidän suhteen arkea hyvin. Seksi oli kivaa, mutta jotain tyytymättömyyttä oli vaimoni puolella aivan samoin kuin ketjun aloittajalla: ne perhoset! Asia vaivasi ja houkutti ja avointa ehdotettiin.

Tässä kohtaa olisi pitänyt viheltää peli poikki, mutta itse kuvittelin, että rakkaus kaiken kestää. Mitä kovemmin puristan kiinni, sitä varmemmin menetän otteen. Niin siihen ajauduttiin. Tietenkin naisen on helpompi mittauttaa markkina-arvonsa ja ikävästi siinä kävi kun perhoset mahassa realisoituivatkin tunteiksi. Minulle joskus myöhemmin sanottiin, että silloin minulta oikeasti odotettiin täyttä kieltoa, että siten olisin näyttänyt välittäväni. Mutta kun myötäilin, niin en välittänyt. Sanokaa nyt sitten, että teki miten päin vain, niin se on aina väärin: joko olet hallitseva tyranni tai välittämätön nössö.

Tuosta mentiin jotenkin kriiseilemällä yli ja elämä jatkui. Saimme toisen lapsen, mutta minua alkoi nakertaa pahemmin ja pahemmin. Oikeasti koin itseni aika loukatuksi ja halusin kostaa. Don’t get mad, get even. Ja tilaisuuden tullen kostin. Tässä vaiheessa tämä muuttuu vain huonoksi saippuaksi ja jostain syystä halusin vuoden jälkeen kertoa, että tasoissa ollaan. Tämä johti pinnan alla totaalliseen sotatilaan ja lopputulemana puolisollani oli viiden vuoden fwb -salasuhde joka paljastuttuaan löi itseltäni elämänilon aika maahan tuossa vuosia sitten.

Tänään alkaa valoa näkyä tunnelin päässä ja olemme ehkä pääsemässä siihen olotilaan mikä oli 20 vuotiaina: asiat ovat juuri niin kuten niiden pitääkin olla: ei tarvitse säätää, ei tarvitse pelata pelejä. Tämä on lopulta aika helppoa.

TARINAN OPETUS: ruoho ei todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolella. Ei vaikka itse pääsin peuhaamaan itseäni seitsemän vuotta nuoremman mallinaisen kanssa. Juu, oli näköä ja halua ja siinä hetkessä se hiveli, mutta lopulta pettymys oli se tunne mitä itselle päällimmäisenä jäi: eihän se nyt niin ihmeellistä ollut. Kotona on kuitenkin tarjolla jotain niin paljon ainutlaatuisempaa. Rakkautta. Ja sama myös toisin päin puolisollani: vaikka perhosia oli hetkessä ja vuosienkin ajan mukana, niin eivät ne perhoset mitään rakkautta ollut, vaan kielletty hedelmä. Ja tuosta kun oppi irti, niin se oli kuin verhot olisi ottanut ikkunan edestä pois.

Me rikoimme jotain mistä olisi voinut olla aidosti ylpeä. Sen sijaan pelaamisen ja säätämisen määrä tuntui olevan vakio teki sen missä järjestyksessä tahansa, mutta joskus käy niin, että se yksi miljoonasta tulee vastaan jo teininä. Toki Suomessa näitä voisi olla viisi kappaletta, mutta kun se tulee vastaan, niin kyllä sen tietää. Itse tiesin sen jo 23 vuotta sitten ja tiedän sen edelleenkin. Kaikesta sekoilusta ja säätämisestä huolimatta.

Mutta jos saan sanoa vilpittömästi; älä tee sitä, tulet mahdollisesti katumaan sitä enemmän kuin mitään muuta. Ole kuitenkin rehellinen itsellesi ja muille ja älä missään nimessä lähde pettämisen tielle. Jos koet, että sinun pitää löytää oma polkusi, niin sitten teet ratkaisusi, mutta tee se avoimin kortein, toista arvostaen. Olet itse sen arvoinen.

Yhteinen tie on tahdon asia, silloinkin kun pilvet peittävät taivaan ja suunta on hukassa.

Jos rakkautta ja välittämistä on jäljellä, huudan täältä suureen ääneen että näyttäkää toisillenne että rakastatte ja välitätte ja kunnioitatte toisianne, ennen kuin se on liian myöhäistä. Teillä on vielä jotakin korvaamattoman arvokasta jota ette voi enää löytää koskaan uudestaan jos nyt heitätte sen pois.

Tehkää elämästänne ainutlaatuinen matka, kahden toisiaan rakastavan ja toisiinsa luottavan ihmisen liitto jota muut voivat vain kadehtia.