Olen vasta 22-vuotias ja mietin jo, että milloin riittää. Tuntuu, että luottamus ja moraalit ovat nykyaikana aivan se yksi ja sama ja lopulta kaikki tulevat puukottamaan selkään, siis aivan kaikki. Jätin 5kk sitten kumppanini 7 vuoden ajalta, kun paljastui pettäneensä työkaverinsa kanssa ja olevansa käytännössä jo suhteessakin tämän kanssa ja heti muuttikin tämän luokse tyytyväisenä jätettyäni. Samainen kumppani pettänyt aiemminkin jo paristi, yhden kerran parhaan ystäväni kanssa, jonka tunsin kerhosta asti. Alkoholisti-isänikin makasi erään puolet nuoremman ystäväni kanssa ja nyt läheinen sukulainenkin käy läpi sitä, että tuli petetyksi kumppaninsa ja parhaan kaverinsa toimesta ja ihan aidosti mietin, milloin riittää? Eikö täällä maapallolla ole enää yhtäkään ihmistä, joka ei valehtelisi ja pettäisi? Joka arvostaisi suhdettaan, ei haluaisi satuttaa, ei tekisi mitään, mikä tuhoaa toisen ihmisen täysin? En rehellisesti vain jaksa enää. Olen kyynistynyt, vihainen ja väsynyt. En voi ymmärtää, kun en itse ikinä voisi kohdella toista ihmistä niin, miten minua on kohdeltu kerta toisensa jälkeen. Kerta toisensa jälkeen minulle osoitetaan, ettei se luottaminen ja sen uudelleen rakentaminen koskaan kannata, koska se kuitenkin tullaan taas rikkomaan, oli kyse sitten kumppanista, ystävistä tai hitto vie perheenjäsenistä. Alkaa vain olla niin toivoton olo kaikkeen, että mietin välillä vain päivieni lopettamista. Sitäkään en kuitenkaan halua tehdä, kun tiedän millaista tuskaa se voi aiheuttaa, kun serkkuni viime vuonna ammuttiin kuoliaaksi, tämänkin kuoleman pääsin omin silmin todistamaan. Käyn koulua ja töissä ja yritän jatkaa elämää ja olla onnellinen, mutta välillä tuntuu niin hiton vaikealta kaikki eikä mistään saa mielihyvää. En jaksa eikä kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin, en lähes jaksa nähdä nykyisiäkään ystäviä. Mikään ei tunnu miltään, miksi siis mummon dementoituminenkaan tai monien tuntemieni ihmisten kuolemat? Olen ärtyisä ja levoton ja itkuinen ja vihainen. Ja tyhjä. En vain jaksa mitään.

Joten kertokaa minulle, milloin alkaa hitto jo riittää, milloin on potkittu tarpeeksi jo maassa makaavaa? Jos olet koskaan satuttanut toista näin helvetin pahasti, että he eivät ole enää omia itsejään, niin kertokaa,

miksi?