Miksi mies aina pettää lupauksensa?
Meillä on ollut rankkoja aikoja mieheni kanssa. Uskottomuuttta mieheni taholta kolme kertaa. Aina olen antanut anteeksi ja ymmärtänyt. Nyt meillä on ollut loistava suhde. Tuntuu, että nyt kun olemme olleet yhdessä lähes 30 vuotta olemme saavuttaneet sen oikean toimivan suhteen.
MUTTA. Taas tuli tämä pikkujouluaika, kutsuja sinne tänne. Uskottomuutta en epäile, eikä sitä ole, sen tiedän.
Nyt minua harmittaa, kun mies lupasi tulla suoraan Tallinnan laivalta kotiin ilman jatkoja. Noin tunti lainvan saapumisin jälkeen tuli viesti, että ”jään yksille”. Yhdet venyi pariksi, mutta nyt on mies kotimatkalla…
Miksi mies ei osaa asettua minun housuihini ja tajuta miten pahalta tuntuu, kun ikinä nämä lupaukset ei pidä, jos ko. tilaisuudessa on nautittu alkoholia? Miten voi aamulla omasta aloitteestaan (!!) vannoa muuta, mutta illalla onkin ihan sopivaa unohtaa antamansa lupaus?
Tietenkään mies ei ole sinänsä tehnyt mitään väärää ja kotiintuloaikakin on ihan ok, mutta kaipaisin sitä, että KERRANKIN minulle ANNETTU LUPAUS PITÄISI! Miten se mies ei tajua, että haluaisin nähdä, että hänen sanaansa voi luottaa?
Kun itse olen illanvietossa ulkona, hän lähettelee tekstareista (joihin vastaan) ja tulen ajoissa kotiin. Sen kerran kun olin myöhempään niin odotti minua ja myönsi, että vaikeaa oli.
Mutta jos minä laitan viattoman tekstarin, kun hän on menoissaan, niin hyvä on jos tunnissa tulee vastaus ☹️ Tyhmä taidan olla. Olenko? Vai onko minulla vaan niin kovat traumat vanhoista jutuista, etten kestä tällaisia? Haluaisin edes kerran yllättyä positiivisesti kun lupaus pitää.
Me kuitenkin rakastamme toisiamme, mutta välillä tuntuu, että minä enemmän ja mies luottaa siihen 😭
Hei, tilanteesi kuulostaa osittain erittäin tutulta, ikävä kyllä. Itse olen melko nuoressa suhteessa (alle 2,5 vuotta yhdessä). Mieheni ei ole koskaan pettänyt, mutta viime viikonloppuna kylläkin tunnusti olevansa ihastunut toiseen. Tuntui aivan hirvittävältä. Hän ei kuitenkaan ole ihastuksensa suhteen mitään tehnyt, vaan soimannut itseään ja potenut syyllisyyttä, toivonut että ihastus loppuisi. Toivon että tämä menee ohi, sen voin antaa anteeksi jos hän ei anna asian edetä. No siis, omastani mielestäni en pystyisi antamaan anteeksi pettämistä, mutta hienoa jos se kuitenkin on lujittanut suhdettanne, ja olet varma että hän on nykyään uskollinen.
Mutta palatakseni tuohon nykyiseen ongelmaanne, lupailuun kotiinpaluusta ja juomisesta, baari-iltojen venymisestä. Siitä miten yksi ei ole koskaan yksi. Oma keskusteluni "yksinäiset hetket parisuhteessa" käsittelee omalla kohdallani tätä samaa ongelmaa, miten aina yksin odotan kotona. Itse en juurikaan käy ulkona, ja jos kävisin, tuskin sattuisi sellaista iltaa, että mies olisi kotona odottamassa. Se poika on niin kova käymään ulkona.
Tämän ihastumus-jupakan myötä, eilen aamulla, kirjoitin hänelle 3,5 sivua word dokumenttia asioista, joita tässä suhteessa olen jättänyt ehkä liikaa taka-alalle, ajatellut että minussa on vikaa. Olen yrittänyt antaa hänelle vapautta, jotta hän näkisi minut ihmisenä joka ei tuomitse, ja sitä kautta hänen olisi hyvä olla minun kanssani. Nyt kuitenkin avauduin asioista, jotka ovat minua häirinneet. Muun muassa juuri siitä, miten koen olevani ikuinen kakkonen alkoholille, kavereille ja baarireissuille. Ja tietysti puhuin samalla tästä ihastumisesta, miten se vaikuttaa ja miten hän mielestäni kuitenkin toimi oikein. Minulle on niin paljon helpompaa jäsentää ajatukseni paperille, kuin puhua. Alan aina itkeä.
Mies luki tämän mennessään koneelleen, jolle olin viestini jättänyt auki. Hän ei sanonut mitään, vaan alkoi viikata pyykkejä. Sydämeni hakkasi. En tiennyt, mitä hän ajatteli. Jonkin aikaa emme puhuneet mitään.
Hiukan myöhemmin mies lähti kauppaan. Sanoi mennessään, että yrittää vastaisuudessa juoda vähemmän, halasi ja pyysi anteeksi. Toivon että asiat paranisivat tästä eteenpäin.
Ehkä voisit yrittää kertoa miehellesi myös tuomitsematta nimenomaan miltä itsestäsi tuntuu? Vaikka kirjoittaa myös, ettei keskustelusta tule hiljaisia hetkiä, syyllistämistä, riitelyä, itkemistä. Mihin se teillä ikinä voisi mennäkään. Tervetuloa myös lukemaan tuota aiemmin mainitsemaani omaa viestiketjuani, siellä on muiden mielipiteitä tämän kaltaisista asioista.