miksi ei voi olla suhteessa intohimoa….

miksi ei voi olla suhteessa intohimoa....

Käyttäjä miska68 aloittanut aikaan 20.10.2013 klo 00:42 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä miska68 kirjoittanut 20.10.2013 klo 00:42

Moi
kaksi aikuista miestä, asuu maalla. töissä kaupungissa toinen opiskelee tai päättää opiskelunsa pian mutta käy työssä, hoitaa dementoituneita vanhempiaan on luonteeltaan sydämellinen, mutta lähes puhumataon ainakin parisuhdeasiaoista. Ei koskaan ehdota seksiä jos en itse siitä tee aloitetta. Olen hiukan anhempi 2 v. siis. Liitto on muuten ok, mutta en tiedä rakastanko lainkaan toista vaikka hän huolehtii ja pitää langat käsissään. On vanhempieni unelmavävy. Minä en tiedä enää mitä haluan. Minulla monta suhdetta takana aikoinani, hänelle olen ensimmäinen tai on kai hänellä ollut joitakin pikapanoja. Hän on feminiisiempi kuin minä ja välillä tuntuu toisinpäin. Seksiä jota käsitän intohimoisena rakasteluna on ollut viimeksi kesällä. Nyt tuntuu että viimeinenkin on kuollut. tai eräänä iltana otin suihin tehdäkseni palveuksen hänelle. Joskus minua kuvottaa koko seksi. voisin naida muiden kanssa miten paljon tahansa tai ainakin tapailla. olen menettänyt sellaisen vapauden jota minulla ennen oli. Olen surimmaksi osaksi onnellinen saamastani turvallisuudesta, muttta hänen nukkumaan mennessään kun yritän olla jotenkin hyväntuoksuinen ja valmis läheisyyteen, niin sitä ei ole. Hän kuorsaa ja minä saan tyydyttää itseäni niinkuin haluan. otan asian esille aina silloin kun olen ottanut viiniä. Mutaa mikään ei muutu. enhän minä mihinkään täältä voi lähteä, vakituisessa työsuhteessa velkainen ihminen. Hän omistaa omaisuutta minä en. Olen asunut ulkomailla joskus ja kaipaan usein sinne istumaan vaan meren rantaan. Alkoholinkäytöstäni saatan toisinaan saada kuulla mutta ei mitään kovaa. saatan joskus ottaa viiniä pari pulloa ja silloin kaihoisana kuuntelen musiikkia tai otan jonkin asian keskustelun aiheeksi. en juo siis itseäni sammuksiin pautsi kerran. Erään lomamatkamme pilasin jatkuvalla juomisella ja sen jälkeen en ole moista tehnyt. saan matkustaa yksin tai ystävien kanssa. olin keväällä matkalla läheisen ihmisen kanssa ja nyt kesällä jälleen poistun maahan jossa asuin aikoinani. EEn tiedä miksi kirjoitan, ehkä siksi että saan vaan åurettua tätä sisäistä paskaani ulos. olen narsistinen vrmaankin koska ajattelen hyvinpitkälle itseäni. jos ajattelisin toista olisin kuin sinkkuelämää samantha, sushit alastomalla varatalolla odottamassa toista töistä. toisaalta työni on niin henkisesti stressaavaa etten jaksa joskus edes kuunnella hänen pinnallisia tarinoitaan. Mitähän minun tulisi tehdä että saisin intohimon ja lemmen takaisin. en tiedä miksi menin hänen kansssaan naimisiin tai ylipäätään suhteeseen. olen kokenut kaksi rakkautta elämässäni, tiedän mitä intohimo on. tiedän sen kun odottaa toista kotiin eikä malta kunnolla pitää vaatteitaan päällä kun tekee mieli niin kovasti toista. tai mitä on pitää toista hyvänä, ottaa toinen kainaloon ja katsella tuntikausia hänen kauniita silmiään. olen joskus sanonut että tämä on enemmän veljesliitto, mutta ei hän ymmärrä ssitä silllä hän rakastaa minua, tai ainakin rakasti. Luulen että eroamme jossain vaiheessa kunhan aika on kulunut, esim vanhempamme kuolleet tms.. tai eihän sitä kuka kuolee ensin. itselläni on masennusta ja mieheni on autttanut minua paljon. minulla vasta aloitettu kevyt masennuslääkitys. Ehkä nyt koen vain taas kerran kun hän oli 3 päivää pois niin luulis että meillä olisi jotakin muutakin kuin uunimakkaraa. Olisi ihanana juoda hänen kanssaan viiniä ja keskustella elämän syvistä asioista, mutta ei. ei mitään. Voisin joskus vain kadota jos minulla ei olisi lasta joka tarvitsee minua toisinaaan. Yritin kerran palatessani kaukaisesta maasta ennen lentokoneen vaihtoa vahtaa maata, myöhästyin tahallani koneesta ja sain matkataarani ja hyppäsin taksiin ja ajoin Winiestä Bratislavaan ja ajattelin että sieltä matkustan Italiaan ja katoan lopulllisesti. En voinut. yhden yöni bratislavassa vietettyäni tulin järkiini ja tulin takaisin wieniin ja lensin kotiin. MEillä on kaikkea , talous suhkot kunnossa ja kaikki hyvin mutta silti olen niin yksin tässä suhteessa. Sama tilanne voisi olla jos olisin naisen kanssa naimisissa. Nytkin mietin että niin millaistahan se elämä olisi jos olisi intohimo taustalla, meillä on varmaan luottamus ja perusrakkaus jota kuulemma pitää suhteessa ollakkin. Mutta luulen että tämä liitto on rakennettu sille pohjalle että tapahtuipa mitä tahansa niin suhde säilyy. itse olin tässä keväällä suorastaan koukussa nettiseksiin. Näytin itseäni livekameralla ja katselin muita ja nautin että minua katsottiin. En näyttänyt kasvojani milloinkaan ja yhden kerran olen puhelimessa harratanut seksiäl siis runkannut. Muutenkin nettiseksi on jäänyt runkkaamisen tasolle. Koin valtavaa syyllisyyttä tästä enkä voinut käsittää miksi tein sitä. saatoin vapaapäivän viettää pelkästään kamerassa, siis kiihotin itseni siihen tilaan että sitten pystyin näyttämään laukeamiseni tai laukesin 4-5 krt peräkkäin. kaikki miehet olivat suurinpiirtein naimisissa naisen kanssa. he åettovät vaimojaan ja minä miestäni. vaikkemme vaihtaneet mitään tietoja niin mellä oli yhteys.seksi. joskus viinihuurussani kerroin miehelleni katselevan toisten runkkaamista ja hänestä se oli ookoo. Joskus muutenkin JOS sitä ns seksiä meillä on niin saatamme laittaa jonkun gay pätkän pyörimään netistä. En tiedä miten mieheni hoitaa seksiasiasnsa, olen kysynyt onko hänellä jokin toinen? vastaus on tietysti ei tietenkään. Mutta mistä minä voin tietää jos hänellä vaikka olisikin ja kaikki se kiltteys olisikin pelkkää ”maksamista” minulle. Olen ollut kerran suhteessa jossa meillä oli erittäin intohimoinen suhde ja rakastelimme joka ilta kun oli mahdollista, silti sain tietää että hänellä oli kokoajan jokin toinen jonka kanssa hän nai ja piti suhdetta yllä. TÄmä on toisaalta niin järkyttävää että kun et voi tietää mikä on totta ja mikä on fantasiaa. siksi olisikin vain tärkeää pitää omasta itsestään huolta että eläisi normaalisti ja että pitäisi huolta ettei pettäisi toista millään muotoa. Silti kaipaan rakkautta, olen mies ja kaipaan yhteistä huumoria ja hulluttelua. Ennemminkin se meillä on vittuilua ja kilpailua kumpi on tehnyt jonkin asian paremmin. Hän tekee asioita kertomatta niistä minulle ja mimä saatan odottaa kotona ja laitan huolestuneena tekstaria: ”ilmottaisitko, misä menet ja milloin tulet”? Hänellä on aina, AINA jokin pätevä syy. Olin vanhempien luona laittamassa ruokaa ja pesemässä pyykkiä ( ihmettelen etteivät kumpikaan ole vielä missään hoitokodisssa) tai hän oli asentamassa ystävänsä tietokonetta tai katsomassa ystävänsä uutta autoa. Nämä reissut saattavat työpäivän päätteeksi venähtää 4-6 tuntisiksi. ei ihme että koen epäilyni esim pettämisestä. sitten ajattelen niin rumasti että ei kai hån sellaiseen alistu tai menisi, onhan hän luvannut niin ja hän on vielä niin monessa luottamustoimessa mukana. Kaikenkaikkiaan elämme hyvin sivistynyttä elämää, meillä ei ole kulttuuria vaikka näyttelyjen muodossa mutta koen että olemme ihan sivistynyt pariskunta. Matkustamme yhdessä, nyt joulun jälkeen lähdemme matkallle, toivon etten mokaa ja olen ajatellut ottaa jonkin lääkekuurin jotta alkoholista ei tulisi ongelmaa. Toisaalta sekin kommentti että minä saan mennä menojani ja hän saa vaan olla altaalla ja pitää aivonsa narikassa kertoo siitä ettei se mikään rrekkausloma tule olemaan. Olemme kaksi kiveä jotka hiovat toisiaan tuntematta kipinää välilläään, niinkuin sellaiset ukkoskivet. Tiedän että hänellä on hyvin paljon tekemistä ilman minua ja joskus koenkin itseni rasitteena tässä suhteessa ja sitten taas ajattellen että se on sitä narsismia ajatella noin. Olen varannut kaksi konserttilipppua mieleisiini komsertteihin, mutta vain itselleni. Tiedän ettei ne kiinnosta toista. Meillä ei kohtaa oikeen mikään muu kuin hyvä ruoka. Ei huumori, kulttuuri, uskonto tai elämänkatsomus. Meitä yhdistää sama talo, autot, kotieläimet ja lemmikit. Riitelemme äärimmäisen harvoin, mistä me riitelisisimme??Puheemme aiheet on työmme eikä mitään muuta. Joskus saatamme keskustella sukuun liittyvissä asoissa, ehkä arvostelle. Tässä kait se elämäni sitten oli lyhykäisyydessään ja pituudessaan. Olen vain niin yksin suhteessani ettei ilman rauhouttavia lääkkeitä välttämättä kesstäisi. joskus minulla on tarve saada pääni sekaisin joko lääkkeillä tia alkoholilla. Ei mitenkään konttauskuntoon vaan sellaieeen olotilaaan että minä jaksan ja kestän yritän tajuta tämän kaikaen tarkoituksen. Puran aikapaljon kotihommiin aikaani mutta en jaksa keskittyä olennaiseen, esim omaan opiskelluuni työni ohessa. Olen käynyt kerr puhumassa mutta en maininnut parsiuhdettani, ainoastaan työni vaativuuden ja sen raskauden. En tiedä millaista vatausta odotan, mutta jos joku jaksoi lukea tämän loppuun, niin kiitos. unilääkkeeni vaikuttaa jo niin että minun on hyvä mennä mieheni vviereen ja aamulla herätä siitä. tAI niinhän siinä käu että toinen on herännyt ja jättänyt vuoteensä puolen tyhjöksi ja sitten aloitamme aamun päivän asioita kertomallla, minne hän tänään menee.
Tässä kaikki. Miska68

Käyttäjä topcat kirjoittanut 25.10.2013 klo 12:02

Ainakin naisilla tuo intohimo katoaa pitkässä suhteessa. Sen voi kyllä saada takaisin tiettyihin hetkiin, mutta seksiä ei todellakaan harrasteta joko päivä tai viikko. Omassa parisuhteessani (nainen ja nainen) olemme nyt menneet useamman kuukauden ilman seksiä (osittain olosuhteiden takia). Rakastan puolisoani todella paljon ja minulle tämä 'seksittömyys' ei ole suuri ongelma.

Ehkä voisit järjestää romanttisen yllätyksen makuuhuoneeseen? Se yleensä toimii!