Et mitenkään voi pakottaa aikuista ihmistä sinulle vastaamaan. Jos äitisi ei vastaa, se sinun on hyväksyttävä.
Mikä äitiäsi vaivaa? Sen taitaa vain sinun äitisi tietää. Sinussa ei varmasti ole vika, äitisi sai vaan tarpeeksi ja lähti pois. Ehkä hänellä oli omia ongelmia?

Ei siinä ole mitään järkeä, että lähettelet äidillesi jatkuvasti uusia viestejä. Rasitat vaan itseäsi, kun turhaan odottelet hänen vastausta. Sinun pitää uskoa, että äitisi ei juuri nyt halua kuulua elämääsi. Keskityt nyt vaan itseesi ja suret rauhassa isääsi.

Joskus vielä voi tulla aika, että äitisi itse sinuun ottaa yhteyttä. Koeta sinä silloin unohtaa menneet ja vastaa äidillesi vaikka kuinka haluaisit olla vastaamatta. En tiedä voitko koskaan antaa äidillesi anteeksi, kun hän ei ole tukenasi näin vaikeina hetkinä mutta kannattaa ainakin yrittää luoda jonkunlaisia välejä. Mutta anna ajan kulua.

🙂Moikka tunari. En osaa sanoa mikä äitiäsi vaivaa, mutta tiedätkö sinä hänen nykyisestä elämästään mitään? Onko hän töissä? Onko tuo kännynumero käytössä? Oletko koittanut suoraan soittaa hänelle? Asuuko äitisi yksin? Entä hänen terveytensä ja käyttääkö hän alkoholia?
Noita kysymyksiä siksi, kun en äitinä ymmärrä, että hän ei ole tullut tueksesi. Häpeääkö hän itse sitä, että on jättänyt lapsensa. Onko sinulla äitisi osoitetta, mitä jos kirjottaisit hänelle kirjeen ja ehdottaisit tapaamista?
Kykenemätön auttamaan olen, mutta🙂👍
😉pidä itsestäsi huolta.

Taas kiitos vastauksista. Tänään olin sossunmiehen luona ja laitoin hänen kanssa äidille viimisen viestin, sanoin siinä vaan, että en enää kirjoita mutta toivon, että sinä äiti kirjoitat mulle. Nyt vaan odotan, kohta lopetan odottamisenkin.

Mun äitikin taitaa olla puliakka, sossunmies sanoi, että ei äidistä mulle taida olla apua. Minä joutuisin äidistä huolehtimaan. Numero on oikea koska siihen numeroon poliisit ilmoitti äidille iskän kuoleman. Kohta mulla on perunkirjoitus ja voi olla että äiti tulee siihen. On meillä se tönö ja omaa maa, voihan olla että äiti sen haluaa. Minut on otettu sillä tavalla sossunmiehen huostaan että en oikein saa omista asioistani päättää koska se sanoi niin että se ei hyväksy, että äiti muuttaisi tönöö ja minä siitäkin alkaisin huolehtimaan. Tämä päivä oli todella raskas enkä oikein ymmärrä mitä tapahtui. Kaikki yleensä haukkuu sossua siksi onkin outo tunne että tänään tapahtui jotain kamalaa.

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
Itse olen neljän lapsen äiti. Äidilläsi täytyy olla todella suuria omia ongelmia jos hän ei vastaa tai sitten numero ei ole käytössä!
Jos saat häneen yhteyttä ja huomaat, että hänellä on paljon omia ongelmia, juuri esim. alkoholia tms. niin onko järkevää yrittää päästä hänen elämäänsä? Sinä et voi auttaa häntä eikä hän sinua.

☹️Tunari olen pahoillani tuon äitisi vuoksi. Mutta hyvä että sinulla on ympärilläsi ihmisiä, jotka auttavat ja tukevat sinua elämäsi järjestykseen saattamisessa. En usko, että tänään tapahtui mitään kamalaa sossun taholta. Sossuja haukkuvat yleensä ne henkilöt, jotka käyttävät soskua väärin perustein ja olettavat, että itse ei tarvitse mitään oman elämänsä eteen tehdä.
Hyvä että laitoitte äidillesi tuon viestin, pallo on nyt hänellä. Ikävää on, että osa ihmisestä jää toivomaan ja odottamaan, että äiti vastaisi. Mutta koita ymmärtää oma etusi. Et todellakaan tarvitse nyt oman elämäsi kynnyksellä ihmistä, joka ei osaa edes itsestään pitää huolta. 🙂🌻Sinä olet nyt elämäsi tärkein ihminen, vihdoinkin.
😳Semmoisen neuvon haluaisin sinulle antaa, että jos äitisi syystä tai toisesta ottaa sinuun yhteyttä, niin vaadi, että tapaat hänet vain ja ainoastaan, jos hän on selvinpäin. Se voi tuntua alkuun pahalta, mutta pitkän päälle se voi kantaa hedelmää. Itse jouduin joskus taannoin tehdä joillekin läheisilleni selväksi, että en ole tavattavissa, jos he eivät voi tavata minua selvinpäin. Vastuu tapaamisesta siirtyy silloin juojalle ja hän joutuu tekemään omia valintojaan. Muutos ei tapahdu heti, mutta aikaa myöten voi ihmeitä tapahtua, niin meillä kävi, vaikka aikaa se otti.

🙂👍Rapu

Kiitos vastauksista, olen kylän papin kanssa ottanut selvää mihin paperiin nimeni kirjoitin. Se on sellainen että sossunmies tukee ja auttaa minua jokaisessa asiassa siihen asti kun olen 21v. Se hommaa mulle asunnon, tai sitten kunnostan oman tönöni ja samoin se auttaa mua kaikissa muissa hommissa. Vaikka en nyt rahaa tarvitsekaan. Olen vaan aina lukenut pahoja asioita sossusta siksi sitä kuvittelin että mulle tapahtui jotain hirveää. Nyt kun äiti ei halua musta mitään kuulla niin sossunmies on ainut mun omainen. Se ei kovin onnistuneelta elämältä tunnu.

Äitiä ei voi niin vaan unohtaa, puliakkaäitiä en jaksa, sen opin jo isästä. Teen mitä sinä Rapu neuvoit, enkä sitä edes aio tavata ilman sossunmiestä.

Ikävä asia lukea muutta haluan toivoa että äiti ottaa sinuun yhteyttä kun aika on kypsä. Samoin todella toivon että sinä kasvat näidenkin ikävien asioiden keskellä omaa hyvää elämää.

Jollain tavalla asiat tuppaa aina lutviutumaan

Onnea ja kannustusta sinulle🙂🌻🙂🌻

Hei taas tunari. On mullakin sellainen paperi sosiaalitoimostoon, että olen niiden hoidossa 21 vuoteen saakka. Mun äiti lähettelee mulle herjaviestejä, eikä muuta. Mullakin on niin, että ei ole ketään muuta kuin sosiaalitoimisto ja muutama kaveri. Ensi vuonna kirjoitan, eikä juhliini varmaan tule ketään sukulaista.

Äiti tuli jonkun äijän kanssa asuun mun ja isän mökkiin. Menin sinne lauantaina ja olin aikonut olla siellä koko viikonlopun kun piti sitä lämmittää, että ei homehdu. Siellä oli äiti ja se jätkä sikakännissä. Munkin oli pakko siellä olla yksi yö kun ei ollut muuta paikkaa. Kävi kuten isän kanssa, koko ajan katsoin että äiti ei vaan tukehdu oksennukseen tai polta taloa. Ei me mitään puhuttu, ne söi mun ruuat ja joivat viinaa.

En ole kenellekään puhunut että äiti on täällä, mutta en haluaisi sitäkin nyt alkaa hoitaa. Soittaisinko poliisit tai puhuisko sossunmiehelle? Sitten äiti kyllä lopullisesti suuttuu jos sen ajan tönöstä pois. Mutta se on papereiden mukaan vaan mun nyt.

tunari kirjoitti 15.11.2005 klo 12:46:
En ole kenellekään puhunut että äiti on täällä, mutta en haluaisi sitäkin nyt alkaa hoitaa. Soittaisinko poliisit tai puhuisko sossunmiehelle? Sitten äiti kyllä lopullisesti suuttuu jos sen ajan tönöstä pois. Mutta se on papereiden mukaan vaan mun nyt.

😳Himskatti mikä tilanne. Ota heti yhteyttä soskunmieheen ja hoidatte kutsumattomat vieraat ulos. Onko sillä loppujenlopuksi mitään väliä, jos äitisi suuttuu. Ei hänestä taida tällä hetkellä olla äidiksi. Sinulla on oma elämäsi elettävänä ja nyt pidä siitä kiinni.

Nyt on pistetty, se jätkä vetäsi mua turppiin ja sossunmies näki jäljen ja sitten soitti poliisit ja ne heitettiin pois mun tönöstä. Ensin äiti väitti että talo on sen mutta on mulla paperit että on vaan mun tönö. Teen siitä hienon kodin kun käyn armeijan ja saan töitä.

Äiti vaan ilmoitti että ei ikinä enää halua mua nähdä että saa mua juoppoa hävetä. Tunne on mun kohdalla sama. Isä en hävennyt mutta äitiä häpesin. Ihan oikein sille kun menettää ainuan lapsensa ja myös tulevat lapsenlapset (ei ole vielä tulossa).
Kiitos rapu kun viitsit vastata.

tunari kirjoitti 22.11.2005 klo 13:06:
... mutta on mulla paperit että on vaan mun tönö. Teen siitä hienon kodin kun käyn armeijan ja saan töitä.

😉On soskusta joskus apua, vai mitä.
😳Naama punaisena täällä luen ja ihmettelen, että mitä alkoholi saakaan aikaiseksi. 😟Olen niin usein nähnyt ja kuullut, mutta aina vain joutuu ihmettelemään.
🙂Onneksi itse tajusin lopettaa juopottelun ajoissa. Missähän sitä olisin, jos en olisi tajunnut mitä viina tekee. Olisin myöskin varmaan menettänyt lapseni. Ei kukaan halua elää juovan alkoholistin kanssa, kun aina jää viinalle toiseksi.
Milloin sinun armeija alkaa?
tsemppiä sinulle tunari!

🙂👍Hottis

Kyllä mulle on siitä sossunmiehestä apua nyt kun en enää sitä pelkää. Enemmän sille puhun mitä terapiassa. Eilen kävin isin haudalla ja samalla sitten laitoin siihen äidille jäähyväiskukan. Niin on meille parempi.
Tammikuussa alkaa armeija siinäkin on taas se juttu että mihin menen vapailla. En ota tukiasuntoa kaupungista vielä kun sitten voisin alkaa juomaan. Yksin tönöönkään ei viitsi tulla. Kai olen ilman vapaita vuoden armeijassa.

On tässä nyt tämä joulu. Olen aivan yksin, parille ihmiselle ostan joululahjan ja sossunmiehelle. Mutta istun yksin tönössä. Yleensä isän kanssa oli jouluna kivaa vaikka se olikin kännissä, silti oli kuusi ja kinkkua ja lahjojakin sain.

Yksin minäkin olen jouluna. Aattona käyn siskopuolien luona lastenkodin juhlassa, sitten tulen yksin kotiin. Oikeastaan pelottaa joulu ja yksinäisyys. Voitaisiinko tunari tavata siellä suomi 24 netissä jouluna. Siellä aukee se nuorten ja lasten juttu, ainakin viime jouluna oli. Oltaisiin näillä samoilla nimillä, niin tunnistetaan.

tunari kirjoitti 24.11.2005 klo 12:22:
Tammikuussa alkaa armeija siinäkin on taas se juttu että mihin menen vapailla. En ota tukiasuntoa kaupungista vielä kun sitten voisin alkaa juomaan. Yksin tönöönkään ei viitsi tulla. Kai olen ilman vapaita vuoden armeijassa.

Oletko miettinyt tuota asunto asiaa uudelleen? Ehkä kannattaisi. Luulen, että armeijan aikana törmäät aika lailla alkoholikysymykseen. Nykyisin ei taida olla paikkaa, missä ei alkoholia olisi, piiloon ei pääse, paitsi omaan asuntoon.
Alkoholia ei kannata alkaa vihaamaan eikä pelkäämään, vaikka tietääkin mihin se voi johtaa. Alkoholi ei itsestään tule kurkusta alas eikä kukaan sitä väkisin juota. Alkoholi on nautintojuoma, jos sen tajuaa.
Pelko, viha alkoholia kohtaan voi viedä joskus juomaan. Olin joskus nuorena tehnyt päätöksen, että viinaa en ala juomaan. Itse aloin inhoamaan ja vihaamaan itseäni, jo kun olin "kohtuukäyttäjä". Olin sellainen, mitä olin nähnyt toisten olevan, ajattelin. Siitä ei hyvää seurannut, vaan aloin ryyppäämään vain rankemmin.
Viina on siis viisasten juoma. "Vihollista" tulee kunnioittaa ja oppia sen strategiat, ei paeta.

🙂👍Vietä nautinnollisia päiviä laavuilla ja kelkkasafaareilla!

T:😉