Mikä lasketaan narsismiksi?
En tiedä laitoinko nyt oikeaan paikkaan, mutta lasketaan nyt vaikka keltanokan kokemattomuuteen…
Olen nyt alkanut viimeisen kuukauden aikana huomaamaan, että tilanne kotona alkaa olla aika räjähdysherkkä. Riitoja tuntuu olevan harva se viikko. Ja viimeisimmissä riidoissa olen minäkin sitten (ehkä tahtomattani…) ollut mukana (…tai ehkä minä vain luulen niin…)
Vanhempani haluaisivat viettää enemmän aikaa keskenään, minkä ymmärrän täysin, mutta jokin minussa ei salli sitä (tai näin ainakin tuntuu…) Se on hienoa, että isäni näkee äidissäni vihdoinkin sen arvokkaan ja hienon ihmisen, jonka minäkin näen ja tiedän.
Veikkaan että riidat keväällä ovat vaikuttaneet omaan suhtautumiseeni. Eilen saunassa isäni halusi puhua minun kanssani näistä asioista. Hetken me keskusteltiin, mutta sitten minulla yksinkertaisesti kilahti. Maailman p*skin selitys. Tiedän… Isä alkoi korottamaan ääntään (Tuntui siltä! Huom!), johon minä hyökkäsin… Ja nyt alkaa näyttää siltä, että välini vanhempiini on menossa rikki. Isä-poika suhde on aina ollut vähän mitä on, mutta äidin kanssa on aina synkannut (tosin nyt alkaa tuntumaan siltä, että ei enää pitkään…)
Uskon että vika on minussa, koska minulle todettiin (isäni taholta) aika suoraan että välillä läsnäoloni ärsyttää, kun en osallistu keskusteluun vaan katson vain televisiota… Äitini on täysin tietämätön tämän ”sodan” sisällöstä. Olen kyllä maininnut pienestä ”konfliktista”…
Heh, välillä tuntuu, että ihan kuin minulla olisi jäänyt murrosiässä se kapinavaihe käymättä ja se alkaa nyt kaksikymppisenä tulemaan hieman jälkijunassa… Tai sitten vain yksinkertaisesti olen taantunut 10-vuotiaan tasolle…
Kun rupean ajattelemaan kuukauden ajalta tapahtumia, niin viimeisen kuukauden ajalta tuntuu siltä, että minä olen ollut pääosin se syypää, miksi kotona riidellään.
Tuntuu, että kokoajan hölmöilen.
Äitini ja isäni ovat tosin sanonut, että ei vika ole minussa, että antaisin jo asioiden olla, mutta jotenkin minun on vaikeaa käsittää kun en… ääh… En tiedä…
Jos minulla olisi hyvä itsetunto ja järkeä päässä niin antaisin olla, mutta kun konflikteja alkaa olla koko ajan, ja suurin piirtein tietää/ olettaa mistä ne johtuvat niin omien virheiden unohtaminen on yksinkertaisesti vaikeaa ellei mahdotonta.
Reilu vuosi sitten minulla todettiin masennus, ja äitini oli kovin huolissaan siitä. Muistan hänen pelänneensä kovasti sitä, että tekisin itsemurhan…
Veikkaan että tässä lienee yksi niistä syistä, minkä takia en nykyään viihdy omissa oloissa, vaan raahauduin ihmisten ilmoille iltasella…
En halua aiheuttaa huolta mistään, nimittäin jos olen omissa oloissa, se aiheuttaa huolta (tai on aiheuttanut), jos olen vanhempieni seurassa, se aiheuttaa kitkaa…
En edes rehellisesti sanoen ole huomannut sitä. Ennen saatoin olla iltaan asti omissa oloissani ja tehdä juttujani.
Olen miettinyt muuttoa. Äidin kanssa yritin keskustella muutosta, mutta kun en ole halukas puhumaan eilisestä, niin vaikeaahan se on. Jos huono tuuri käy, niin saatan olla kohta henkisesti orpo, kun käytökseni ansiosta karkoitan vanhempani lopullisesti pois ”luotani”… En halua siihen mennä… Olen nimittäin jo karkottanut monta ihmistä luotani. Ensimmäisen naispuolisen ystävänkin olen tainnut karkottaa, ja Facebookissa olen tainnut jo (olemattoman) maineeni tuhota.
Heh, koomista sinänsä, että loin vuosi sitten sinne uudet tunnarit, kun koin että olin muninut maineeni edellisessä profiilissa kaikenmaailman ininöilläni… Nyt on siis sama tilanne…
Olen ihan rehellisesti alkanut välillä miettimään, että olenko narsistinen vai onko minulla kaksisuuntainen mielialahäiriö…
Voin ihan rehellisesti sanoa, että viimeisen kuukauden aikaiset tapahtumat ovat syöneet omatuntoni olemattomiin. Ajatukset ovat käyneet varsin mustina välillä…
Minä en enää kovin hyvällä kuuntele sitä, jos joku minua erehtyy kehumaan. Ja tuota… aika rankahkoa läppää laskettelen itsestäni. Ihan suoraan sanottuna haukun itseäni vittupääksi, kusipääksi yms. pilkkaan itseäni tyhmäksi/idiootiksi jne. jne.
Lyhykäisyydessään voin todeta, että näen itsen todella huonossa valossa. Hieman kyynistymistäkin ehkä havaittavissa…
Olen jopa todennut, että en halua parisuhdetta, koska ne virheet mitä olen tehnyt jo pelkästään vanhempieni suhteen…
En halua yksinkertaisesti tuhota kenenkään ihmisen elämää…
En tiedä sitten vaikuttaako työttömyys tähän, vai mikä saa aikaan tämän PELLEILYN, tämän luonnevikaisen käytökseni????
Kiitos jos joku vaivautui lukemaan ja sai jotain tolkkua tästä vuodatuksesta…
Ei tuossa sinun käytöksessäsi minusta varsinaisesti narsismia ole. Narsistisessa persoonallisuushäiriössä yksi piirre on esimerkiksi empatiakyvyttömyys, minusta vaikutat hyvinkin empaattiselta, ainakin puhut äidistäsi kauniisti.
En tietenkään osaa suoralta käsin sanoa, miksi käyttäydyt niinkuin käyttäydyt, mutta ehkä voisit kaivata jonkinlaista suuntaa elämällesi. Asut vanhempiesi luona ja olet työtön. Mitä muuta sinä teet? Aikuiselle ihmiselle vanhempien luona asuminen voi olla turhauttavaa.
Mitä haluaisit elämässäsi tehdä? Mitä haluaisit saavuttaa?
Voisit miettiä jonkilaisia tavoitteita itsellesi ja elämällesi ja lähteä sitten niitä kohti. Ensimmäisenä tietysti kannattaa ajatella koulutusta ja työtä. Mitä koulutusta olet saanut? Onko sinulla ammatti? Miksi olet juuri nyt työtön?
Tämä voisi myös auttaa itsetuntoasi. Kun saat onnistumisen kokemuksia, kun koet tekeväsi jotakin mielekästä, myös itsetunto nousee.
Menolly kirjoitti 4.11.2013 12:27
Ei tuossa sinun käytöksessäsi minusta varsinaisesti narsismia ole. Narsistisessa persoonallisuushäiriössä yksi piirre on esimerkiksi empatiakyvyttömyys, minusta vaikutat hyvinkin empaattiselta, ainakin puhut äidistäsi kauniisti.
En tietenkään osaa suoralta käsin sanoa, miksi käyttäydyt niinkuin käyttäydyt, mutta ehkä voisit kaivata jonkinlaista suuntaa elämällesi. Asut vanhempiesi luona ja olet työtön. Mitä muuta sinä teet? Aikuiselle ihmiselle vanhempien luona asuminen voi olla turhauttavaa.
Mitä haluaisit elämässäsi tehdä? Mitä haluaisit saavuttaa?
Voisit miettiä jonkilaisia tavoitteita itsellesi ja elämällesi ja lähteä sitten niitä kohti. Ensimmäisenä tietysti kannattaa ajatella koulutusta ja työtä. Mitä koulutusta olet saanut? Onko sinulla ammatti? Miksi olet juuri nyt työtön?Tämä voisi myös auttaa itsetuntoasi. Kun saat onnistumisen kokemuksia, kun koet tekeväsi jotakin mielekästä, myös itsetunto nousee.
Kiitos vastauksestasi. Olen työtön, koska omalta alalta ei löydy töitä. Kouluttauduin (välillä tuntuu että se oli virhe) media-assistentiksi, mutta kuten mainitsin, alalta ei löydy töitä yksinkertaisesti. Yhtään ei helpota se, että työkkäri tuntuu olevan koko ajan niskassa kiinni.
Toki pientä lohtua elämään tuo bändiprojekti joka on nyt 6-7 vuoden pähkäilyn tuloksena alkanut ottamaan tuulta alleen.
Minusta on tullut nykyään varsin omahyväinen, kaksinaamainen, ylimielinen ja muutenkin katson ihmisiä nykyään varsin kieroon.
Äitini on monta kertaa minulle sanonut että ei mussa mitään vikaa ole, ja että olen ihan hyvä ihminen. Ja aika moni muukin on saman todennut. Mutta onko hyvä ihminen omahyväinen saatika kaksinaamainen?
Kaksinaamaisuudella tarkoitan sitä, että saatan toimia ihmisten selän takana tai puhua asioita, jotka eivät välttämättä edes pidä paikkaansa tai vääristellä niitä... (jotka ovat oman mielen tuotoksia...)
En tiedä... Yliankaruuskaan ei taida olla hyvä asia.... 😞
Jostain kumman syystä tarkkailen ihmisten käytöstä ja saatan tehdä virheellisiä analyyseja pelkästään eleistä... En tiedä... Nevermind...
Alussa mietin aiheuttaako stressi tätä, mutta samalla otin senkin pointin, että vaikka mulla olisikin hyvä päivä, niin silti jokin noista em. häiriökäyttäytymisestä ilmenee...
Miten olisi jatkokoulutuus? Sattumalta valitsemasi ala on minullekin erittäin tuttu ja tiedän sen olevan valtavan haastava. Media-assistentteja on paljon ja töitä vähän.
Mutta voisit kouluttautua tuolla alalla pidemmälle esimerkiksi ammattikorkeakoulussa. Medianomin papereilla voisit tehdä televisio-, radio ja toimitustyötä, voisit toimia mainostoimistoissa tai tuotantoyhtiöissä.
Jos tiedät olevasi kaksinaamainen ja ylimielinen, miksi jatkat sitä? Miksi toimit ihmisten selän takana, kun tiedät ettei siitä seuraa hyvää?
Kun säteilee ympärilleen hyvää ja tekee hyvää, saa sitä myös takaisin.
Ihmisten eleitä ei kannata ylitulkita tai ottaa liikaa itseensä asioita. Onko sinulla joku syy kohdella ihmisiä huonosti? Onko sinua kohdeltu huonosti?
Kiinnostaisi pienellä kyllä kouluttautua uudelleen, mutta jostain kumman syystä medianomin tutkinto ei nappaa...
Nykyään uudelleen kouluttautuminen tuntuu olevan käytännössä mahdotonta (paitsi amk) kiitos päättäjien, jotka keksivät että ammatillista perustutkintoa suorittamaan pääsee vain peruskoulun päättävät. Tarkoitan siis sitä, että he saavat paremmat pisteet siitä, että ovat ysiluokkalaisia.
Rupesin uudelleen kelaamaan, että onko mahdollista että kuitenkin tämänkaltainen käytös voi johtua stressistä.
Turhautuminen purkautaa väärällä tavalla toisiin ihmisiin.
Olen ollut varsin räjähdysherkkä itsekin viimeaikoina. Tiedän, että stressillä ei saisi selittää mitään tällaista. Voi toki olla mahdollista, että olen narsisti.
En tiedä, jos kärsin narsismista, niin onko se sitten syntynyt nuoruusaikojen vastoinkäymisistä. Lapsuus minulla oli hyvä.
Muistan että minua on koko minun koulu-urani aikana kiusattu enemmän tai vähemmän.
Kun minulla pää pelaa, ja ei ole mitään ressiä, niin kaikki tulee minun kanssani toimeen.
Stressin voisi myös selittää verenpaine ja tunne että pää räjähtää kun verenpaineet tuntuu nousevan varsin korkealla. Varsinkin ylösnoustessa...
Vielä lisäilen, että minulla on itseasiassa tätä "stressiä" ollut jo vähän pitemmältä aikaväliltä, eri jaksoissa toki. Oikeastaan huhtikuusta lähti, kun löysin netistä (Netistkähän ei koskaan kannattaisi etsiä mitään tämmösiä tietoja) tiedon, että minusta ei välttämättä merimiestä tule. Kävin seuraavat kuukaudet varsin noh, rajuhkon pettymyksen/ turhautumisen kierteen.
Tulevaisuus josta olin haaveillut, ei olisikaan mahdollista. Siitä syntyi suunnaton stressi, että mitä nyt, mihin minusta nyt sitten oikeastaan on edes, kun ei terveys riitä merimieheksi, niin mihin se riittää?
Sain keväällä myös päähänpiston toisesta alasta, eli Poliisin ammatista, mutta ne b:n paperit... Sekin tieto löytyi netistä.
Muuten mielenkiintoista: miksi toinen sivu (taisi olla muistaakseni virtuaaliopo) kertoi, että kelpoisuusluokka on oltava a, mutta itse Polamkin sivut eivät kerro mitään... Onko se sitten niin päivänselvä juttu että siitä ei tarvitse mitään mainita.
Tästäpä se ketutus kasvoi, kun tuntui että ei mihinkää pysty. Joko ei äly riitä tai sitten ei menneisyydessä tehdyt valinnat olleetkaan ne viisaimmat...
Noh, merimiehen uran ajattelin korvaavani muusikon uralla. Musiikkihan on ollut minulle varsin mieleinen harrastus, mutta kun sillä ei pysty elämään. Harrastusta ei pitäisi ajatella rahana, vaan mielekkäänä, arjesta irtautumisena.
Tästä oikeastaan se varsinainen stressi sitten lähti. No money, no honey. Ei töitä, ei mitään.
Sain pettymyksen tunteet raukaista lopulta monien keskustelujen äidin ja isän kanssa. Viimein aloin
hyväksymään ajatusta, että minusta tulee "vain" tavan duunari. Toki kyllähän tämä vieläkin kummittelee aika-ajoin mielessä...
Toisaalta, tämä kevät/syksy ei ollut oikeastaan ainoa aika, jolloin stressasin asioista.
Kesällä 2012 stressasin omasta luonteesta ja yms. soveltuvuudesta merenkulkualalle ja sama jatkui sitten myöhemmin syksyllä. Ajattelin tekeväni kesästä 2012 eräänlaisen lukuloman, eli valmistelisin itseäni merenkulkua varten. Se kun ei alkanut menemään siihen suuntaan kuin olin kaavaillut, alkoi asia turhauttamaan. Melkein sama asia kuin kesä 2011, jolloin turhauduin siitä, kun ei ollut lopulta motivaatiota treenata kitaran soitta niin paljon kuin olisin halunnut tai treenata musiikinteoriaa...
Kesä 2010 taitaa olla viimeisin loma jolloin en ole stressanut mistään...
Tiedän, on VÄÄRIN että kostaa muihin ihmisiin omilla eleillä ja teoilla, ja stressillä en aio hakea sääliä/ ymmärrystä omaan touhuiluuni... En todellakaan suostu enää hyväksymään saatika antamaan anteeksi sitä itselleni, mitä olen muille tehnyt... 😭 😞
Olet lukenut netistä, ettei sinusta tule merimiestä. Mistä sieltä ja mikä siihen on syynä? Oletko koskaan hakenut kouluun? Minusta ei kannattaisi luovuttaa, ennen kuin olet hakenut kouluun ja sinulle on sieltä selvästi sanottu, ettet koskaan voi päästä sisään syystä X.
Poliisin ammatti voi olla haastavampi, koska siinä vaaditaan paitsi kuntoa, myös aika nuhteetonta taustaa... Mutta minusta voisit hakea sinnekin.
Tarkoitatko b:n papereilla armeijasta saatua kuntoluokitusta? Jos tarkoitat, niin pikaisesti tarkistin ja ymmärsin, että siihen kategoriaan kuuluu vaivoja aina silmälaseista sairauksiin asti.
Älä nyt maalaa turhia mörköjä seinälle 🌻🙂🌻
Menolly kirjoitti 5.11.2013 22:17
Olet lukenut netistä, ettei sinusta tule merimiestä. Mistä sieltä ja mikä siihen on syynä? Oletko koskaan hakenut kouluun? Minusta ei kannattaisi luovuttaa, ennen kuin olet hakenut kouluun ja sinulle on sieltä selvästi sanottu, ettet koskaan voi päästä sisään syystä X.
Poliisin ammatti voi olla haastavampi, koska siinä vaaditaan paitsi kuntoa, myös aika nuhteetonta taustaa... Mutta minusta voisit hakea sinnekin.
Tarkoitatko b:n papereilla armeijasta saatua kuntoluokitusta? Jos tarkoitat, niin pikaisesti tarkistin ja ymmärsin, että siihen kategoriaan kuuluu vaivoja aina silmälaseista sairauksiin asti.
Älä nyt maalaa turhia mörköjä seinälle 🌻🙂🌻
Hyvää huomenta vaan sinullekin. 🙂🌻
Merimiehen ammatti kariutui (omasta mielestäni) kilpirauhasen vajaatoimintaan sekä varmaan myös sitten masennukseen.
B:n paperit sain muistaakseni huonosta yleiskunnosta sekä kankeudesta, en muista, mutta saattaa olla myös, että allergiat vaikuttivat siihen. En muista kun kävin nämä tarkastukset parisen vuotta sitten. B:n papruthan ei minusta vielä vapautusta tarkoita, vaan enemmän semmosta kevennettyä palvelusta. Toki itse en sitten loppujen lopuksi koskaan inttiä käynyt vaan kävin sivarin.
Sivarin taas valitsin sen hetkisen elämäntäntilanteeni mukaan (Kutsunnat minulla oli siis marraskuussa 2011, ja niistä ajoista on ajatukset muuttuneet...) Tuolloin minulle oli siis aivan sama koko intti, koska halusin rokkitähdeksi, joten eipä varmaan senkään takia hirveesti lenkkipoluilla käyty. 😀
Lenkkeilyn alotin "vasta" 2012, kun halusin merille... 😀
Huomasin juuri että tahtomattani vaihdoin puheenaihetta. Eilen yritin luoda kontakteja vanhempiini ja varsinkin isääni, mutta yrityksen tasolle se jäi... ☹️
Itse löysin tietoa, että merenkulkualan insinöörin koulutukseen vaaditaan Merimiesterveyskeskuksen antama lääkärintodistus. Laissa laivaväen terveysvaatimuksista taas sanotaan, että henkilön tulee olla "fyysiseltä ja psyykkiseltä terveydeltään soveltuva aiottuun tehtävään eikä hänellä ole sellaista vikaa, vammaa tai sairautta, joka estää tai selvästi vaikeuttaa hänen työtään".
Kilpirauhasen vajaatoimintahan voi itsessään aiheuttaa masennusta, mutta on minun tietääkseni aika hyvin hoidettavissa lääkkeillä. Kai sinullakin on lääkitys kunnossa?
Suosittelisin, että käyt Merimiesterveyskeskuksessa, joka kertoo sinulle oletko sopiva merimieheksi.
Yleiskunnon parantaminenhan ei ole koskaan pahasta! Sekin osaltaan auttaa mieltä voimaan hyvin. Rokkitähdetkin tarvitsevat hyvää kuntoa ja sen verran tervettä päätä, että kestää luovan alan mukanaan tuomat kritiikit ja kolhut.
Kuntoahan voi kohottaa monella tapaa, lenkkeilyllä tai kuntosalilla tai alkamalla harrastaa jotakin lajia. Sen kautta voisit myös saada uusia ystäviä ja parantaa sosiaalisia taitojasi.
Itse ennen inhosin kaikkia, jotka hehkuttivat liikunnan ihanuutta ja sitä miten siitä tulee hyvä olo. Nyt olen itse sellainen 😀 inhottaa myöntää miten oikeassa muut olivat. Minun päätäni liikunta ainakin hoitaa. Jos menen kuntosalille vihaisena tai ahdistuneena, tulen hyvällä tuulella pois.
Jokaisen pitää vain löytää itselleen Se Juttu. Kokeilemalla löytyy.
Minusta sinun olisi tärkeintä keskittyä itseesi ja siihen, että alat itse voida hyvin. Sitten voit alkaa parantaa suhteitasi muihin 🙂🌻
Menolly kirjoitti 6.11.2013 12:13
Itse löysin tietoa, että merenkulkualan insinöörin koulutukseen vaaditaan Merimiesterveyskeskuksen antama lääkärintodistus. Laissa laivaväen terveysvaatimuksista taas sanotaan, että henkilön tulee olla "fyysiseltä ja psyykkiseltä terveydeltään soveltuva aiottuun tehtävään eikä hänellä ole sellaista vikaa, vammaa tai sairautta, joka estää tai selvästi vaikeuttaa hänen työtään".
Kilpirauhasen vajaatoimintahan voi itsessään aiheuttaa masennusta, mutta on minun tietääkseni aika hyvin hoidettavissa lääkkeillä. Kai sinullakin on lääkitys kunnossa?
Suosittelisin, että käyt Merimiesterveyskeskuksessa, joka kertoo sinulle oletko sopiva merimieheksi.Yleiskunnon parantaminenhan ei ole koskaan pahasta! Sekin osaltaan auttaa mieltä voimaan hyvin. Rokkitähdetkin tarvitsevat hyvää kuntoa ja sen verran tervettä päätä, että kestää luovan alan mukanaan tuomat kritiikit ja kolhut.
Kuntoahan voi kohottaa monella tapaa, lenkkeilyllä tai kuntosalilla tai alkamalla harrastaa jotakin lajia. Sen kautta voisit myös saada uusia ystäviä ja parantaa sosiaalisia taitojasi.Itse ennen inhosin kaikkia, jotka hehkuttivat liikunnan ihanuutta ja sitä miten siitä tulee hyvä olo. Nyt olen itse sellainen 😀 inhottaa myöntää miten oikeassa muut olivat. Minun päätäni liikunta ainakin hoitaa. Jos menen kuntosalille vihaisena tai ahdistuneena, tulen hyvällä tuulella pois.
Jokaisen pitää vain löytää itselleen Se Juttu. Kokeilemalla löytyy.Minusta sinun olisi tärkeintä keskittyä itseesi ja siihen, että alat itse voida hyvin. Sitten voit alkaa parantaa suhteitasi muihin 🙂🌻
Kiitos paljon 🙂 Kiitos todella paljon! 🙂
Kuten on sanottu niin netistähän ei saisi koskaan etsiä mitään tietoa. Takuuvarmasti Google rankkaa ne kaikista kauheimmat skenaariot ensimmäiseksi.
Varmaan nostan näitä asioita esiin huomenna, kun menen työkkärissä käymään.
Mut vielä ihan oikeesti iso kiitos 🙂
Ja sulle toivotan kanssa paljon jaksamisia 🌻🙂🌻 🙂