Hei,
on niin kurja olo,kun miesystäväni jätti minut eilen. Syyksi hän ilmoitti,ettei rakasta minua -on vain ihastusta. Puoltoista vuotta seurusteltiin.
Nyt vaan tuntuu etten jaksa eteenpäin. Onneksi on omat lapset. Ja loppuen lopuksi ajattelen että parempi erota,koska hän oli aika vaikea luonne. Konfliktin pelko ja kokemuksesta avioliitosta,jossa vaimo petti.
Minä hain apua terapiasta ja aloin ymmärtämään häntä ja rakastan häntä. Hän ei vaan luottanut minuun koskaan -pelkäsi koko ajan että jätän hänet,vaikkei minulla ollut mitään syytä jättää häntä.
Hei Uupu!
Nyt toivon, että keskityt lapsiisi ja annat ajan kulua. Muutahan et voi tehdä.
Jos mies haluaa tehdä näin niin sinun on annettava hänen mennä ja kokeilla
elämää ilman sinua. Ehkä hän tulee toisiin ajatuksiin tai sitten ei.
Älä murehdi. Etsi elämästä hyviä asioita ja niitähän sinulla jo onkin, nimittäin
lapset. Mielestäni on turhaa heillekään tilannetta selvittää jos ovat pieniä. Jos
kysyvät niin vastaile suurpiirteisesti koska ethän itsekään tiedä onko tilanteesi
lopullinen. Uskoisin, että lasten kanssa puuhastelu vie ajatukset pois ja jos
pääset tee muutakin itselle mieluista. Pyydä ystävättäresi mukaan ja keksikää
yhdessä jotain sellaista tekemistä joka vie ajatuksesi pois muuanne.
Sinuna etsisin paikan missä purkaa tuntemuksia, kriisikeskus, diakoniatyöntekijä tms. Näin sinua kuuntelisi ammatti-ihminen ja osaisi neuvoa eikä sinun tarvitsisi kuormittaa ystäviäsi, näin ainakin itse ajattelen ja näin toiminkin eron yhteydessä.
Voimia ja jaksamista, aikakin tekee tehtävänsä. Jos et jaa elämääsi juuri hänen kanssaan niin vastaanhan voi vielä tulla vaikka ketä ☺️❤️
Voimia sinulle ja pidä hyvää huolta itsestäsi. *halaus*
ero_kesäk_2006 kirjoitti 7.11.2011 11:4
Hei Uupu!
Nyt toivon, että keskityt lapsiisi ja annat ajan kulua. Muutahan et voi tehdä.
Jos mies haluaa tehdä näin niin sinun on annettava hänen mennä ja kokeilla
elämää ilman sinua. Ehkä hän tulee toisiin ajatuksiin tai sitten ei.
Älä murehdi. Etsi elämästä hyviä asioita ja niitähän sinulla jo onkin, nimittäin
lapset. Mielestäni on turhaa heillekään tilannetta selvittää jos ovat pieniä. Jos
kysyvät niin vastaile suurpiirteisesti koska ethän itsekään tiedä onko tilanteesi
lopullinen. Uskoisin, että lasten kanssa puuhastelu vie ajatukset pois ja jos
pääset tee muutakin itselle mieluista. Pyydä ystävättäresi mukaan ja keksikää
yhdessä jotain sellaista tekemistä joka vie ajatuksesi pois muuanne.
Sinuna etsisin paikan missä purkaa tuntemuksia, kriisikeskus, diakoniatyöntekijä tms. Näin sinua kuuntelisi ammatti-ihminen ja osaisi neuvoa eikä sinun tarvitsisi kuormittaa ystäviäsi, näin ainakin itse ajattelen ja näin toiminkin eron yhteydessä.
Voimia ja jaksamista, aikakin tekee tehtävänsä. Jos et jaa elämääsi juuri hänen kanssaan niin vastaanhan voi vielä tulla vaikka ketä ☺️❤️
Kiitos vastauksesta. Joudun vastaamaan kikkas merkillä kun hävitin Uupun sisäänkirjautumiset. Lapseni ovat jo murkkuikäisiä ja ymmärtävät kyllä.
On vain niin rikkinäinen olo ja voimaton. Käyn terapiassa juttelemassa -en toki kuormita ystäviäni.
Tuntuu vaan ettei jaksa,mutta tiedän että selviän tästä.😞
Eveny kirjoitti 7.11.2011 15:48
Voimia sinulle ja pidä hyvää huolta itsestäsi. *halaus*
Kiitos. Uupu2 = kikkas
Kävin katsomassa oletko käynyt täällä. Uskon, että sinulla on
rankkaa, mutta toivon kuitenkin että et anna miehen pompottaa
sinua. Olet ainutlaatuinen omana itsenäsi ja huippu-äiti, paras kaikista
omille lapsillesi 🙂! Toivon myös sinulle voimia jaksaa tämän kaiken
yli. Tuntuu ihan pahalta kun luen omaa tekstiäni, mutta tosiasiassa
näin olen ainakin itse kokenut asiat parhaimmaksi hoitaa. Toivon myös
että tunnet elämäsi juuri nyt suht rauhalliseksi ja saat nukuttua.
Lapset ovat ihastuttavia, kaikki, myös murrosikäiset. Itselläkin on
sellainen. Välillä rakennetaan rajoja mutta loppujen lopuksi rakkaus
voitaa aina kaiken. Voi hyvin ☺️❤️