Moi. Sama tilanne. Ajatukset pyörii päässä ja mielikuvat tapahtuneesta. Meilläkin oli huono tilanne suhteessa kun toisen kanssa oleminen tapahtui. Se ajatus siitä mitä on tapahtunut on niin musertava ja itsekunnioitusta tuhoava. Olen mies.  Yhdessä päätimme että korjaamme tilanteen. Ja puhuimme avoimesti kipeät asiat moneen kertaan ja niistä tuli hyvä mieli.  Nyt on mennyt vuosi. Asia on edelleen minulle vaikea. Rakastan häntä, mutten kunnioita enää. Enkä luota. Itsekunnioitus on myös hävinnyt. Olemme nyt koittaneet vuoden olla turvallisesti, mutta se ei olen korjannut tilannetta. Omalla kohdallani näen ainoaksi vaihtoehdoksi itsestä huolehtimisen ja itsekunnioituksen palauttamisen. Tarkoittaa suhteen loppua tälläisenaan. Oma pää ei kestä enää sitä mitä tapahtui.

Oon niin pahoillani sun puolesta. Tätä tuskan määrää ei pysty edes kuvitella jos ei ole itse kokenut samaa. Oon hyväksyny sen tosiasian että en enää koskaan tuu tuntemaan samalla lailla kuin ennen pettämistä. Ikuisesti rikki ja ikuisesti se ketä ei voi rakastaa niin paljon että pystyisi kunnioittamaan mua. Toivottavasti alat voimaan paremmin ja löydät itsesi taas.

Hei. Kiitos kommentistasi. Tämä on vaikea asia, mutta pikkuhiljaa alkaa aurinko paistamaan. Sinulle toivon kaikkea hyvää. Lopulta löydät tasapainon ja ihmissuhteen mikä on sinulle hyvä. Hyvää kevättä ja valoa!

Hei pakko kommentoida

Ei luottamusta pysty samaan takaisin. Ei suhde ole enää sama ikinä. Pettäjä rikkoi sen. Ex petti minua 2 vuoden ajan. Yritin 1. 5 vuotta unohtaa, antaa anteeksi. En onnistunut, rikoin itseäni lisää. Muutuin ihmisenä enkä tunnistanut enää itseäni. Hulluksi mustasukkaiseksi kyttääjäksi. Vihasin itseäni.  Opin myöhemmin rakastamaan itseäni, pikku hiljaa kun lähdin suhteesta.

Kun sain tietää pettämisestä kai masennuin jollain tavalla. Ilo elämästä katosi. Halusin päättää elämäni. Ei mikään kerta ajatus vain aidosti mietin/ suunnittelin päättäväni elämäni.  Minua sattui niiin paljon. Luojan kiitos päätin lopulta jättää miehen ja elämä parani heti. Haavat se jättää joista en ikinä parane. Näin tänään exää, tankkasi autoa tien toiselle puolella. Odotin vaunujen kanssa bussia. Hänen näkeminen järkytti jotain minussa ja tulin sivustolle taas ( muutama vuosi taukoa) Minulle tuli fyysisesti niin paha olo kun näin hänet, oksetti, tuntui että en saa henkeä. Jos ihmisen näkeminen kaukaa tekee sen tämä ihminen teki pahaa ja paljon.

Mutta nykyään asiat on hyvin ja voi sinullakin olla.  Mutta ei siinä suhteessa. Sanon rehellisesti jos olisin jäänyt suhteeseen olisin joko haudassa tai mielisairaalassa. Sellaista voi pettäminen tehdä. Kumpa pettäjät ymmärtäisivät sen.

Nyt olen elämäni onnellisin, 6 kk pojan äiti ja elämäni miehen kanssa kesähäät. Hän ei ikimaailmassa satuttaisi minua. Jos niin kuitenkin kävisi joskus

lähtisin poikani kanssa heti. Ei enää ikinä toista mahdollisuutta, ei kenellekkään. Se ei ole sen arvoista että mielenterveys menee. Kirjoitin koska olen ollut tuossa tilanteessa. Kumpa joku olisi silloin sanonut ja pakottanut että lähde hyvä ihminen. Lähteminen pelottaa. Tiedän sen.Rakkaus toista kohtaan saa yrittämään lisää ja lisää mutta ei kannata, osa sinusta kuolee yrittäessä. En olisi muutama vuosi sitten ikinä uskonut mitä elämäni on nykyään, olisi edes haavellut jostain näin ihanasta. Usko minua, kaikki eivät petä ja kunnollisia ihmisiäkin löytyy. Sinun pitää vain löytää sellainen 🙂  jaksamisia !

En tiedä voiko täällä yv viestiä laittaa mutta saa laittaa jos haluat jutella. Tiedän sen tuskan. Se sattuu niin paljon että mielummin synnytän 24/ 7 kun otan sen henkisen tuskan mitä pettämisestä selviämisen jälkeen tapahtuu. Aika parantaa haavat ainakin suurimmalta osin.

Suhteesta lähteminen voi olla myös helpotus kun tekee eropäätöksen. Minulla se tuska loppui heti kun pääsin omilleni asumaan. Elämäni paras päätös, kumpa olisin lähtenyt aiemmin.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 kuukausi, 1 viikko sitten. Syy: Muutin loppua

Hei. Kiitos näkökulmastasi. Olen silti edelleen halukas taistelemaan meidän suhteen. Minä uskon että tästä voi päästää yli, työtä se vaatii ja aikaa mutta koska molemmat sitä halutaan, en anna periksi. Mahtavaa että sinä voit nykyään paremmin

Mieheni jäi pari kuukautta sitten kiinni vuosia jatkuneesta sivusuhteesta harrastuskaverinsa kanssa.Olivat vaivihkaa viikottaisen harrastuksen parissa ihastuneet. Toinen osapuoli oli myös tahollaan naimisissa. Kumpikaan ei ollut halunnut tuhota avioliittojansa ja suhde oli harrastuksen lomassa jatkunut luontaisesti ilamn että asiaa oli varsinaisesti edes sovittu. Jonkinlaista sekisiäkin suhteeseen liittyi.
Otin yhteyttä toiseen naiseen ja hänen puolisoonsa, kerroin tietäväni sivusuhteesta.Tein tömön siksi että vihaan salaamista ja selän takana puuhastelua yli kaiken. Toivoin yhteydenotollani asiaa käsiteltävän toisenkin pariskunnan taholla, jotta sivusuhde päättyisi.

Puolisoni ei itsekään ymmärrä miksi suhde jatkui ja jatkui vaikka siitä oli yritetty pyristellä pois. Puolisoni kertoi rakastavansa toista naista mutta ei missään vaiheessa pohtinut yhteistä elämää tämän kanssaan.
Sivusuhteelle hän ei löydä mitään järkevää syytä, ei mitään vikaa meidän parisuhteessanmekaan. Halusi panostaa suhteeseemme.
Ehkä hän koki saavansa jotakin huomiota, miehekkyyttä ja tarpeellisuutta toiselle mm.tyydyttäessään toista seksuaalisesti ja toisen elämän murheita kuunnellessan.

Asia on keskusteltu perusteellisesti ja tällä hetkellä molempien toive on yrittää jatkaa avioliittoa luottamuksen rikkoutumisesta huolimatta.Olemme keskustelleet miten jatkossa asia otetaan puheeksi, jos puolisoni vastaavaan tilanteeseen ajautuu. Hän on miettinyt sitäkin miten välttää vastaavanlaista ihastumista.Oma tunne-elämä on edelleen hyvin vaihtelevaa.Epäilyttää voiko jatkaa näin.

Onko kenelläkään kokemusta miten vastaavassa tilanteessa avioliitto on jatkunut? Korjaantuuko luottamus? Voiko laadittuihin sopimuksiin luottaa, loppuuko salalilu?

Oon niin pahoillani että oot joutunu kokemaan saman kun minä. Meillä ob nyt noin puolivuotta mennyt siitä että suhde paljastui. Edelleen ollaan siis yhdessä ja yritetään päästä asian yli. Suosittelen pariterapias, me käytiin yksin ja yhdessä ja siitä oli kyllä valtavasti apua. Edelleen tulee päiviä että pitää taistella pysyäkseen kasassa, melkein päivittäin on asia mielessä. Kamppailen omien ajatusten kanssa kokoajan, mutta haluan toivoa että vielä joku päivä voin taas olla onnellinen. Luottamus ei ole vielä palannut, mies kyllä on muuttunut täysin ja tekee kaikkensa että voisi hyvittää tekonsa. Vaikka suurin osa on sitä mieltä että pettämisen jälkeen suhde ei voi toimia, haluan itse uskoa että voi. Paljon voimia sinulle ja toivon että saatte asiat selvitettyä ja parisuhteen pelastettua❤️