No mutta!
Kuulostaapas aika moiselta jutulta..Ihmettelin että haluaisit kumppanisi hoitoon?Miksi ihmeessä?Hän vaikuttaa siltä, että haluaisi sinua ja pitää sinusta mutta sinä et ota vastaan hänen tunteitaan!😑❓Tuo hymiö tekstisi alussa vaikuttaa surulliselta?!Siis sinulla on valtavan huono itsetunto ja minäkäsityksesi taitaa olla aika tiukka?Katsot itseäsi liian ankarasti!Jokaisella meistä on vikoja ja emme ole tyytyväisiä itseemme.Nosta leuka ylös ja ole ylpeä nainen!Jokainen kantaa oman vartalonsa miten haluaa. Ja sinä olet haluttu!!Siis nyt vain ajatus itsestä viehättävänä, kauniina ja arvokkaana esiin!Rinta ja leuka pystyyn ja kauniit vaatteet päälle ja menoksi.Kesä ja rakkaus........🙂🌻

Hei!

Kiitos vastauksestasi.

Hoitoon? Kirjoitinko niin?
Tarkoitin ehkä sitä, että meidän pitäsi hakeutua seksuaaliterapiaan tai vastaavaan...mutta hän ei kanssani lähde. Seksihän on kahden kauppa, vaikka toisella olisi ongelmia..noh tuntuu että meillä molemmilla on jos toinen on itsekäs sängyssä ja jne kuten kirjoitinkin.

Olen todella surullinen ja masentunut tästä tilanteesta, sillä olemme umpikujassa.
Meillä on muitakin ongelmia, jotka vaikuttavat parisuhteeseen, esim. kun hän asui luonani, olin hänen piika ja maksoin hänen syömiset, emme koskaan päässeet yhteisymmärrykseen kotitöiden/talousrahojen jakamisesta.

Tämän miehen kanssa on vaikea jutella, hän ei osaa puhua tunteistaan tai muustakaan ☹️ Silti pidän hänestä paljon.

Vihaan kesää yli kaiken: vähiä vaatteita, hikoilua, uimarannat kierrän kaukaa, hellettä, aurinkoa, säärikarvojen sheivaamista, korppusia jalkojani ja ei hoidettuja varpaitani... paksuja ja kalpeita sääriäni, kun aurinko ei ota kiinni...en näe kesässä mitään hyvää ja kevätmasennus on yhä päällä ja se tulee joka ikinen vuosi.

Rakkaus..kuka nyt tällasta rakastaisi, onhan se nähty.

Leuan nostoon tarvitaan joku muu avuksi, minä en sitä jaksa nostaa.

Syksyä ja pakkasia odotellessa...

Hei Milla72🙂🌻🙂🌻

Jos olet tyytymätön parisuhteeseen etkä näe tulevaisuutta hänen kanssa , miksi kiusat itseesi sellaisen henkilön kanssa olla yhdessä.

Jos kaverisi ei halua mitään uutta muutosta suhteeseen miksi vaivaudut olemaan sellaisen kanssa.

Kysyn koska viestisi oli niin täynnä eri näkökulmallisia asioita mitkä pisti silmille ja sen takia kirjoittelen tämän tyylistä vastausta sinulle.

Paljon paljon voimia sinulle itsellesi ja katso tulevaisuuteen uusilla silmilläsi🙂🌻

Ihan ensimmäisenä, voisin antaa vinkin toisesta, hyvin samankaltaisesta viestiketjusta täälläpäin nimellä "Kun seksi ei kiinnosta", jonne olen itsekin kirjoittanut. Oletko jo katsonut?

milla72 kirjoitti 25.5.2008 15:43

Olen vaikeassa tilanteessa.

Suhteemme on kestänyt 7 vuotta, ei lapsia ja viimeisen vuoden avo on asunut omassa vuokrakämpässään muualla. Tapaamme viikonloppuisin, jolloin vietämme aikaa yhdessä harrastustemme kanssa tai sitten vaan olemme. Viikkoisin mailaamme.

Mutta, takaisin tähän ketjuun: Ajattelin kirjoitella tännekin antaakseni hieman "vastapuolen" näkökulmaa. Omassa suhteessani minä siis olen se mies, jolla olisi enemmän mielenkiintoa seksiin kuin tyttöystävälläni. Asumisolosuhteet kuulostavat aika tutuilta: hän opiskelee eri paikkakunnalla, mutta tulee asuinpaikkakunnalleni viikonloppuisin, jolloin aika usein tapaamme ainakin kerran tai pari. Suhde kestänyt tosin vain n. 2,5-3 vuotta.

Meillä ei ole ollut seksiä kahteen vuoteen. Tämä ei mua oikeastaan haittaa. En kaipaa sitä. Lisäksi mulla on monia syitä miksi en halua:
*alhainen itsetunto
*liikalihavuus (BMI 33)
*avon passiivisuus sängyssä
*avon itsekkyys sängyssä
*raskaudenpelko vaikka syön pillereitä
*hikoilu
*pukamat
*mahamakkarat
*jälkeenpäin emättimessä kutittaa..ja tunnun saavan jonkin tulehduksen aina. Ehkä olen allerginen spermalle tai sitten joku PH-häiriö.
*kaavoihin kangistunut esileikki
*satunnaiset näpyt pepussa hävettää
*riippurinnat...
*selluliitit reisissä

Noita syitä en keksinyt vaan ne on tosia.

Mieleeni tuota listaa lukiessa juolahti, että kuinka paljon nuo asiat haittaavat sinua muissa elämäntilanteissa? Kuulostavat kyllä aika kiusallisilta...
Nyt en tarkoita vähätellä, mutta minusta toisaalta tuntuu siltä, että näet itsesi kovin kriittisessä valossa. Tosin myönnän, että itsekin oman suhteeni kannalta miettien epäröin omia kykyjäni jne. Monesti olen esimerkiksi miettinyt, onko seksielämämme täysin pysähtynyttä esim. sen takia, että olin huono sängyssä tms. Inhottavan tuttu tunne ☹️
Ainakin fysiologisen puolen kannalta ajatellen voisi olla hyvä ehkä käydä lääkärin puheilla tms., jos nuo pulmat ovat jatkuvasti hankaloittamassa elämää.

Tässä kaikessa ihmetyttää se, että avoni haluaa minua joka tapauksessa. Mietinkin, että haluaako hän vaan pimppiä ja tyydyttää halujaan vai haluaako hän oikeasti MINUA? (epäilen)

Seksi kyllä lähentää kahta ihmistä se on totta.
Kun aloimme seurustelmaan niin meillä oli seksiä joka 3 kertaa päivässä...

Minulle tuli mieleen, kuinka paljon olet miettinyt asiaa oman luonteesi kannalta. Voisiko esimerkiksi siinä olla jotakin, joka kiehtoo avoasi? Itse ainakin sanon suoraan, että uskon todennäköisemmin ihastuvani naisiin, jotka ehkä ovat arkipäiväisemmän näköisiä kuin missit, mutta luonteeltaan ja sydämeltään täyttä kultaa. Vaakakupissani ei paljoa paina se, miten isot rinnat tai kapea lantio naisella on, jos hän luonteeltaan on täysi k*sipää 😝

Tottakai asiaan vaikuttaa sekin, miltä suhteenne muuten tuntuu. Jos epäilet syyksi haluun vain omien himojen tyydytystä, mieti miten hän muuten käyttäytyy sinua kohtaan. Kuunteleeko hän sinua, onko tukena, osoittaako hän muuten rakkauttaan?
Jos ei, voi ehkä olla paikallaan miettiä suhdetta uudelleen.

Samaan aikaan ilmoitin pomolleni, että tarvitsen lomaa, ero oli niin rankkaa..hän puolestaan pyysi minua sänkyynsä kun vaimokin oli poissa...ja kun en suostunut, niin saan sen töissä nahoissani tuntea lähes joka päivä. Olin aikasemmin se kiltti, näppärä ja fiksu työntekijä (näin hän minua kutsui) nyt olen vain se paska ja hankala työntekijä. Kävin tästä asiasta puhumassa työterveydessä ja toimitusjohtajalle, mutta pomo kiisti kaiken ja näin asia sitten haudattiin maton alle, mutta tulee vielä päivä jolloin maksan kaiken korkojen kera...niin, kosto on tyhmää tiedän, mutta en vaan pysty tätä unohtamaan.

Tuosta päätöksestä täytyy sanoa, että kunnioitan sinua sen vuoksi todella paljon. 🙂👍 Mielestäni aitoa rohkeutta on se, että uskaltaa kieltäytyä asiasta jota ei halua tehdä, vaikka siitä saattaisikin seurata todella ikäviäkin juttuja.

Voisin antaa vaikka omakohtaisen esimerkin tähän oheen. Ennen tätä vakituista tyttöystävääni minulla oli kolmen päivän "pikasuhde", joka kaatui siihen, että tämä "exäni" (en tiedä voiko nimitystä varsinaisesti käyttää näin lyhyestä jutusta, mutta kuitenkin) halusi aivan liian pikaisesti sänkyyn ja pisti poikki, kun en kolmantenakaan päivänä suostunut. Se tuntui pahalta jonkin aikaa, mutta sittemmin olen moneen kertaan kiittänyt itseäni siitä, että uskalsin sanoa ei. Hän vaikutti muutenkin sellaiselta ihmiseltä, että jos olisin hänen kanssaan ryhtynyt pidempäänkin suhteeseen, olisin varmasti tullut petetyksi. Ja mikä tärkeintä, en olisi alkanut seurustella nykyiseni kanssa, jota myönnän rakastavani paljon siitäkin huolimatta, että tämä puoli ei meillä oikein toimi 🙂

Pidän nykyään avosta paljon, en voi käyttää sanaa rakkaus tai sitten se sanan on arkipäiväistynyt.

Se mikä meitä pitää yhdessä on monet yhteiset harrastukset.

Pelkään, että mitä tulee tapahtumaan ajanmyötä...jättääkö hän munt lopullisesti seksin puuttteen takia?! Eikö minussa ole mitään muuta niin tärkeää?

Hän ei suostu puhumaan ongelmista, kerran kysyin, että pitäsikö meidän puhua sänkyongelmistamme, niin hän vastasi: mennääkö heti sänkyyn? Se juttu loppui siihen ja pahoitin mieleni. Hän ei myöskään lähde mihinkään seksiterapiaan tai muuhunkaan. Kävimme aikoinamme pariterapiassa, mutta se jäi koska emme saaneet työaikoja ja vastaanottoaikoja sovitettua.

Osaisiko joku sanoa jotain?

Mielestäni 7 vuotta on aika pitkä aika seurustelua, joten minä uskoisin, että teidän välillänne on jotakin syvempääkin, kun olette jaksaneet yhdessä noinkin pitkään. Vaikka tietenkään koskaan ei pitäisi sanoa "ei koskaan", ja viime kädessähän te tiedätte paremmin, miten teidän suhteellanne menee.

Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että hän toimi väärin, kun tokaisi noin siinä vaiheessa, kun yritit ottaa asiaa puheeksi. Olen tosin huomannut, että kun olen itse yrittänyt ottaa asiaa puheeksi oman tyttöystäväni kanssa, olen joskus päästänyt suustani ulos aika pahoja sammakoita. Uskonkin, että pitkä pinna on hyväksi kummallekin osapuolelle keskustelussa. Ehkä tuo töksäytys ja haluttomuus puhua johtuvat siitä, että hän kokee aiheen niin vaikeaksi. Itse ainakin olen itsestäni huomannut, että koen joutuvani miettimään sanani hirveän tarkkaan, kun yritän ottaa aiheen puheeksi. Hänen en edes muista yrittäneen aloittaa keskustelua. Puheenaihe ei varmasti ole helppo kummallekaan osapuolelle. Toinen kokee tulevansa torjutuksi ja toinen taas ahdistuu, kun tuntee olonsa painostetuksi.

Joka tapauksessa. En tiedä, oliko löpinöistäni mitään iloa kenellekään, mutta toivottavasti ainakin jotain tietä löytyy ulospääsyä ongelmasta.

Kesänjatkoa paremmissa merkeissä toivottaen 🙂🌻