Mies oli humalassa ja halusi keskustella parisuhteemme tilasta. Tovin keskusteltuamme hän antoi minulle nuo vaihtoehdot. Olen sanonut pitkään, etten halua mennä vielä naimisiin, enkä siis halua vieläkään. Syyni ovat taloudelliset: aiemmin hän ei ole suostunut avioehtoon vaan on halunnut, että kaikki omistamamme (omistamani) on ns. yhteistä avioliittoon mentyämme.

Yllättäen tässä kännikeskustelussa hän siis pisti minut valitsemaan: joko päätämme nyt hääpäivämäärän tai sitten eroamme. Sanoin, että en aio mennä hänen kanssaan vielä naimisiin, joten se ei ole vaihtoehto. ”Erotako sitten haluat” – enhän minä erotakaan halua, mutta jos hänen vaihtoehtonsa ovat nuo, niin naimisiinmeno ei ole valintani. Meillä on ollut ongelmia jo pitkään (noin neljä vuotta kymmenen vuoden suhteestamme), eikä niihin tule ratkaisua menemällä naimisiin: päinvastoin. Hän ei tuota tunnu ymmärtävän. Eikä ero tunnu todelliselta vaihtoehdolta hänelle, vaan ennemminkin kiristykseltä/uhkaukselta, johon hän kaiketi toivoi minun reagoivan, mutta se osoittautui hyödyttömäksi.

Minä olin aikaisemmin se, joka halusi naimisiin, mutta olen lähtökohtaisesti avioehtotyyppiä, joten sittemmin olen perääntynyt tuosta haaveesta. Nykyään osat ovat vaihtuneet: mies on kuulemma nyt valmis avioitumaan, kun aikaisemmin ei vielä ollut täysin varma.

En ole varma muistaako hän puhumaansa, joten en ole ottanut asiaa esille tuon illan jälkeen. Olen vielä hieman shokissa tuosta ”valintapakosta”, vaikken tiedä oliko se humalapuhetta vai humalan rohkaisemaa totuutta. En siis pelkää erota, mutta haluaisin mieluummin koettaa työstää suhdetta paremmaksi, ennenkuin luovutan.

Olen hämmentynyt.