Mies ei tunnista tunteitaan eikä puhu mitään
Olen 37 ja mies 40. Ollaan oltu yhdessä 13 vuotta ja lapsiakin on kolme kipaletta. Olin kotona lasten kanssa about 10 vuotta ja noin kolme vuotta sitten kun menin kotivuosien jälkeen kouluun, parisuhde muuttui. Tahtoisin hellyyttä ja läheisyyttä ja yhteistä aikaa miehen kanssa, mutta mies on todella flegmaattinen minkään suhteen. Hän ”masentuu” ja vetäytyy entisestään, kun ei saa seksiä ja mitä enemmän etääntyy ja hiljenee sen vähemmän haluan häntä. Asiasta on puhuttu monen monta kertaa, mutta jotenkin hän ei tajua tai huomaa muutosta itsessään. On aivan hurmaava, iloinen ja reipas kun saa seksiä ja aivan lamaantunut, puhumaton ameeba kun ei saa. Nyt ei ole kuukauteen! puhunut eikä lähestynyt miuta, kun mie päätin etten tee aloitetta. Näin se meillä menee aina. Tunteet alkaa olla aika kuolleet, mutta kun se erokaan ei oikein houkuttele. Mies on hyvä ja osallistuva isä. Seksi on mahtavaa kun sitä on. Tunnepuoli on hänellä vaan tooodella hukassa. Pariterapiassa ollaan käyty ja vähän aikaa meni hyvin, kunnes mies lopettaa yrittämisen. Jos olen kiukkuinen tai väsynyt en saa tukea, hän vaan vetäytyy kuoreensa ja etääntyminen alkaa. Kertokaa onko toivoa enää?! Miun voimat alkaa olla loppu.😭
Onko tuo hänellä jokin lapsuudesta asti käytettytoimintamalli? Niinhän ne usein ovat. Aikuisella on kuitenkin avaimet muuttaa toimintaansa ja usein muutos lähtee etenemään asenteista. Aloitteen tekeminen on myös vastuunottoa, toisaalta se on myös halua.
Yleensäkin, jos ei ole halua, ei ryhdy johonkin. Tai jos ei ole motivaatiota, ei ryhdy johonkin. Tai sitten, voi olla halua, mutta ei osaa konsteja. Silloin pitäisi lähteä etsimään konsteja tai murtamaan esteitä, jotka estävät tekemisen.
Suhde on kuitenkin kahden ihmisen juttu. Yksin on vaikeaa ja liian raskasta systeemiä vetää.
Tiedän täysin tunteen. Jo kolme vuotta sitten minun mieheni petti. Sain tämän selville viikkoa ennen ensimmäisen lapsemme syntymää. Toisen naisen tapailua jatkui vielä syntymän jälkeenkin kunnes sain hänet jälleen kiinni. Mies ei ole pystynyt puhumaan koskaan koko tänä kolmena vuotena oikeasti merkityksellisistä asioista. Mies on kuin teflonia, mikään ei tartu - ei tunteet eikä teot. Elää täysin omaa aktiivista elämäänsä, koti ei ole kovin korkealla arvoasteikossa. Välillä meillä on mennyt tosi mukavastikin, arki meillä aina toimi todella kivasti ja meillä oli aidosti kivaakin yhdessä.
Kunnes taas jotain tapahtui miehen kohdalla n. puoli vuotta sitten ja sen jälkeen mies lakkasi puhumasta. Ihan kokonaan. En saa vastausta edes arkipäiväisiin kyselyihin tai keskusteluun. Vielä vähemmän jos yritän ottaa oikeasti parisuhteen tilan keskusteluun. Ja kun sanon että ei puhu mitään niin tarkoitan oikeasti sitä. Pari viikkoa sitten mies oikeasti käytti 1,5 tuntia siihen että sai loppujen lopuksi muodostettua lauseen "en tiedä mitä haluan". Ja jokainen sana siis lopuksi 10 min tauoilla.
Eilen sain selville että hän on taas pettänyt minua. Illalla ilmoitti että muuttaa "ainakin joksikin aikaa pois kotoa". (Ihan kuin hänellä olisi se vallassaan että oi laittaa itsensä hetkeksi aikaa jäähylle ja sen jälkeen taas palata kun hänelle sopii).
Olen tehnyt kaiken mitä vaan voin kuvitella parisuhteen eteen. Yrittänyt tukea miestäni niin hänen harrastuksissaan kuin arjessakin. Olen myös käytännössä yksin hoitanut kaksi lastamme. Hyvä isä hän kyllä on kun hän on paikalla, paikalla vain valitettavan harvoin.
Nyt olen aika tyhjän päällä. Yhtään sanatonta ja olematonta keskustelua en enää kestä. Miehellä on avaimet nyt tässä tilanteessa, mutta pelkään että tämäkin mies on täysin puhumaton tästä eteenpäinkin. 😭