Kirjoitin juuri ennen viestiäsi vähän samankaltaisesta tilanteesta rakastumassa olevan miehen kannalta: "Rakastunut pitkäaikaiseen ystävään" https://www.tukinet.net/keskustelu/viesti.tmpl?grp=58;mid=53900

...ettei ole valmis parisuhteeseen, emmekä seurustele, tapailemme.

Etäisyydenkin takia oma tilanteeni on se, että enimmäkseen kirjoittelemme ja soittelemme pitkiä puheluita. Meidän elämäntilanteessamme parisuhde tuskin onnistuisi ja lisäksi menetettävänä on vuosien ystävyys. Ainakin sellaista lopputulosta pelkään.

...haluaisi nähdä vaikka joka päivä. Voin kysyä tai sanoa hänelle mitä tahansa ja puhumme avoimesti...

Tilanteessamme taas minä miehenä olen kaipaamassa yhteyttä vähän väliä ja olen toisinaan aivan sydän syrjällään. Tappelen omia tunteitani vastaan. Järki sanoo, että parisuhteesta tuskin tulisi mitään, vaikka henkisesti ollaankin hyvin läheisiä. Sinulla ilmeisesti sekä tunteet että järki sanovat, että parisuhteelle olisi mahdollisuuksia. Vai kuinka on sellaisina päivinä, kun tunnemyrskyt vähän laantuvat? Vai elätkö ihan päivittäisessä rakastumisen humalassa?

Sama asia alkaa itseäni häiritä kuin sinuakin: Tilanne on kuin seurustelua, vaikka se ei ole seurustelua eli mistään seurustelusta ei ole sovittu, vaan päin vastoin vain ystävyydestä. Tilanne valuu kuitenkin vähän väliä läheisen ystävyyden ulkopuolelle ainakin omasta melko epäsosiaalisesta maailmasta katsottuna.

Oletko päässyt tarkemmin selville, miksi mies pelkää seurustelua? Pelkääkö hänkin menettävänsä hyvän ystävän - tekin olette ilmeisesti tunteneet jo vuoden luokkaa?

Kiitos vastauksesta. Tuota juuri kaipaankin, että joku omakohtaisesta kokemuksesta osaa sanoa jotain minua auttavaa.
Olen kysellyt häneltä vaikka mitä, ja sanoi että pelkää jos etenee liian nopeasti, että tulee takapakkia. Mutta ei nyt näin hitaasti voi edetä, kieltää koko suhteen. Puolivuotta olemme tapailleet. Hän sanoi että hänellä on ristiriitaisia tunteita, eikä tarvitse toista mihinkään. Eikä ole hakenut ketään. Eikä halua seurustella kenenkään kanssa. Tapasimme kun hän oli juuri muuttanut pois perheensä luota, pitkästä koko aikuisiän suhteesta.
Kuitenkin, jos vaikka ikinä en olisi kysynyt suhteemme luonteesta, olisimme kuin parisuhteessa olevat. Viihdymme todella hyvin yhdessä ja kaikki ongelmatkin olemme saaneet ratkaistua kuin ihmeen kaupalla.
Olet oikeassa että minulla tunne ja järki sanoo että kannattaa jatkaa. Olen koko ajan ihastuneempi ja tuntuu typerältä kun en voi antaa tunteitteni syventyä tai nauttia tilanteesta. Jouden pelkäämään hänen pistävän kokonaan poikki koska tahansa. Sitoutuneemmalla on aina vaikeampaa.
Sanoo olevansa tunnekylmä.
Kuinka kauan tätä voi jatkua? Onko mitään mitä voisin häneltä kysyä tai sanoa hänelle? Pelkään että jos kerron että kärsin tästä tilanteesta, niin sitä hän ei halua ja pistää poikki. Emme riitele koskaan, pikkukinaa on joskus.
Hän haluaa minun olevan "varattu", soveimme niin.

Mariamaria kirjoitti 10.11.2014 21:29

--- Mutta ei nyt näin hitaasti voi edetä, kieltää koko suhteen. Puolivuotta olemme tapailleet. Hän sanoi että hänellä on ristiriitaisia tunteita, eikä tarvitse toista mihinkään. Eikä ole hakenut ketään. Eikä halua seurustella kenenkään kanssa. ---

--- Jouden pelkäämään hänen pistävän kokonaan poikki koska tahansa. Sitoutuneemmalla on aina vaikeampaa.
Sanoo olevansa tunnekylmä. ---

--- Hän haluaa minun olevan "varattu", soveimme niin. ---

Siis anteeksi, ymmärränkö nyt oikein: hän ei tarvitse ketään, ei halua parisuhdetta eikä ole luvannut sinulle mitään? Pelkäät, että hän "pistää poikki" - mitä?? Eihän teillä ole mitään poikki pistämistä; eihän teillä ole suhdetta?

Ja tuosta viimeisestä putosin jo ihan täysin: siis te olette "sopineet", että vaikka hän ei halua suhdetta, ei tee lupauksia ja on "tunnekylmä", SINUN PITÄÄ kuitenkin olla "varattuna" hänelle?? 😐 😐

Miksi suostut tuollaiseen?? 😞

Tuota juuri kaipaankin, että joku omakohtaisesta kokemuksesta osaa sanoa jotain minua auttavaa.

Tilanne täysin "päällä" itsellänikin eli menossa toistuvaa ihmettelyä, mikä on ystävyyttä ja mikä jotakin muuta. Ei tässä paljon kokemusta ole, vaan hukassa olen itsekin.

Olen kysellyt häneltä vaikka mitä, ja sanoi että pelkää jos etenee liian nopeasti, että tulee takapakkia. ...Puolivuotta olemme tapailleet. ...Tapasimme kun hän oli juuri muuttanut pois perheensä luota, pitkästä koko aikuisiän suhteesta.

Mies ei ole toipunut vielä erostaan: anna hänelle aikaa ja tilaa, odota rauhassa. Vuosi siinä toipumisessa ja asettumisessa menee keneltä tahansa, monella paljon pidempäänkin.

Kuitenkin, jos vaikka ikinä en olisi kysynyt suhteemme luonteesta, olisimme kuin parisuhteessa olevat.

Eli teillä on seksisuhdekin? Oliskohan mennyt miehen kantilta vahvasti laastarisuhteen puolelle?! Oletkohan sinä miehelle ystävä vai seksikumppani vai mikä?

Meillä molemmilla on pitkä avioliitto juuri takana

Jos tuo edeltävä kommentti tarkoitti, että olette aloittaneet tapailun ihan kuukauden tai parin sisällä kumpaisenkin erosta, sanoisin vahvasti, että laastarihommiin olette haksahtaneet.

Eikä halua seurustella kenenkään kanssa. ...Hän haluaa minun olevan "varattu", soveimme niin.

Nämäkö ovat samaan aikaan voimassa olevia sopimuksia?! Kummallista 😐

Hei,

Siksi juuri kysynkin täällä, kun en todellakaan tajua mistä on kysymys ja mitä pitäisi tehdä. Yksi mahdollisuus on antaa ajan kulua, mutta aikaa on kulunut jo puolivuotta.
Minusta tuntuu niinkuin olisimme ystäviä seksisuhteessa, mutta hänen mielestään sellaista ei voi olla.
Nyt tuli mieleen että hän sanoi että parivuotta se exäkin häntä ensin lämmitteli, ennenkuin alkoivat olemaan.
Osaatko selittää mitä tarkoitta kun minulla ihan sama homma, että jos emme tapaa koen hukkaavani yhteyden häneen?
Olen miettinyt tuota laastarisuhdetta, mutta se on minullekin ollut hieman sellainen, siis mikään ei ole niin mustavalkoista. Että olisi pelkästään laastarisuhde, voi mies osaltaan olla jonkin aikaa sitä. En tarvitse häntä enää yhtään laastariksi ja silti haluan jatkaa, olen itsekin ihmeissäni siitä. En todellakaan ole mikään nynny tai hyväksikäytettävä, siitä ei ole kysymys. Meillä on todella hienoa yhdessä.
Hän halusi yhdessä vaiheessa laittaa poikki, koska pelkäsi tämän suhteemme jäävän pelkäksi laastarisuhteeksi. Luulin hänen jo laittaneen poikki, kun vielä kysyin, niin hän halusikin meidän jatkavan ihan samoin kuin tähänkin asti.
En mielestäni ole hänelle laastari, ei hänen tarvitsisi olla kenenkään kanssa, eikä minunkaan.
Suostun tähän koska en ole vuoden etsimisen ja parin lyhyen suhteen ja tapaamisten jälkeen löytänyt parempaa.
Tarkoita että "pistää poikki", niin sitä että en enää nää häntä lainkaan.
Hänen mielestään "seurustelu" ja "parisuhde" ovat ihan liian voimakkaita sanoja, ei hän halua olla sellaiseessa.
Mitä enemmän tätä ajattelee tai jos kirjoittaa tästä, niin kuulostaa aina sekavammalta ja oudommalta. Mutta kun ei käytönnössä ole sitä. Olemme kuin kuka tahansa seurustelupari. Eikä tunnu pahalta ja tuntuu aina vähän paremmalta.

Mariamaria kirjoitti 11.11.2014 20:28

---
Nyt tuli mieleen että hän sanoi että parivuotta se exäkin häntä ensin lämmitteli, ennenkuin alkoivat olemaan.
---
Meillä on todella hienoa yhdessä.
---
Suostun tähän koska en ole vuoden etsimisen ja parin lyhyen suhteen ja tapaamisten jälkeen löytänyt parempaa.
---
Olemme kuin kuka tahansa seurustelupari. Eikä tunnu pahalta ja tuntuu aina vähän paremmalta.

No, sittenhän ei ole mitään ongelmaa jos ei tunnu pahalta. 😑❓

Yksi mahdollisuus on antaa ajan kulua, mutta aikaa on kulunut jo puolivuotta.

Puoli vuotta on näissä taistoissa usein vielä lyhyt aika, vaikka se tilanteessa sisällä olevalta tuskaisen pitkältä voi tuntuakin. Riippuu tietenkin paljon persoonista, mutta monelle pitkästä suhteesta irtaantuminen sekä vakavan suhteen rakentaminen kestää vuosiluokkaa ja ylikin. Itsellä tunteita on aaltoillen riehunut kuukausien aikana ystävyyttä hankaloittaen, tunnettu on ystävinä vuositolkulla ja jo liittonikin aikana.

Olen miettinyt tuota laastarisuhdetta, mutta se on minullekin ollut hieman sellainen... En todellakaan ole mikään nynny tai hyväksikäytettävä.

Tuo laastarisuhteeksi leimaaminen voi tuntua loukkaavaltakin, mutta ei se tarkoita ensisijaisesti mielestäni "hyväksikäytettävää". Tarkoittaa vaan läheisyyden kaipuun ja yksinäisyyden torjunnan ylitsevyöryvyyttä. Eroryhmät ovat traagista kyllä laastarisuhteiden vaarallisia syntymispaikkoja, sellaisten suhteiden, joista ei ole kuin repimään sydäntä lisää verille.

Itsekin olen ihastunut aiemmin eron jälkeen hetkellisesti hyvin rajusti, mutta tunnistettuani tilanteen pääsin tilanteesta irti ja eroon myös tunteistani joissakin kuukausissa. Hyvä niin että järjenvalo vähän pilkotti, koska niin erilaisen ihmisen kanssa ei olisi ollut tosiaan mahdollisuutta mihinkään. Tuskin hänkään olisi oikeastaan mitään halunnut, kunhan pää hetkeksi meni sekaisin itselläni ja kait hieman hänelläkin. Ehkä olisin saanut tuon naisen hetkiksi hullaantumaan, jos olisin sekopäisenä alkanut varsinaisesti "piirittää"...

Hän halusi yhdessä vaiheessa laittaa poikki, koska pelkäsi tämän suhteemme jäävän pelkäksi laastarisuhteeksi. ...En mielestäni ole hänelle laastari, ei hänen tarvitsisi olla kenenkään kanssa, eikä minunkaan.

Eli laastaritouhut on jotenkin tunnistettu miehenkin osalta. Taitaa vaan olla hakemassa lohtua yksinäisyyteen ja elämäntilanteen hankalaan muutokseen.

Olemme kuin kuka tahansa seurustelupari. Eikä tunnu pahalta ja tuntuu aina vähän paremmalta.

Tuttua sikäli, että läheisyys tuntuu helpolta, mutta jotakin on kuitenkin oudosti ja perin ristiriitaisesti. Tulee jopa tuntuma, että huijaanko minä tai huijataanko minua. Huijaanko jotenkin itseänikin?

Osaatko selittää mitä tarkoitta kun minulla ihan sama homma, että jos emme tapaa koen hukkaavani yhteyden häneen?

Tarkoitatko "emme tapaa" -ilmaisulla sitä, että ette ole missään yhteydessä?

On varmaankin aika rajusti eri asetelmat, koska olemme tarkoituksella väistelleet fyysistä puolta ja teillä on fyysinen voimakas yhteys. Meillä on lähinnä etäsuhde (etäystävyys, sitä sen pitäisi olla) ja henkisen yhteyden puoli toimii aika hyvin maileilla ja puhelimitse. Mutta hukkaan sen puolen, että hahmottaisin missä tunnelmissa ja aatoksissa hän menee. Alan kuvitella kaikenlaista äärimmäistä suuntaan ja toiseen: esim. että häntä alkaa tympiä koko ihmissuhde. Jotakin lähes vainoharhaista hiipii ajatuksiin. Hänen elämässään kuten omassanikin on ollut ja on menossa paljon isoja ja vaikeita asioita. Tämä luonee herkästi lisää epävarmuutta. Rakastuminen luonnostaan aiheuttanee myös epävarmuutta ja jotakin tuommoista ailahtelua.

Minusta tuntuu niinkuin olisimme ystäviä seksisuhteessa, mutta hänen mielestään sellaista ei voi olla.

Mitä sitten hänen mielestään olette?! Jotakin hahmotontako, jota ei pysty edes ilmaisemaan?

AJo kirjoitti 12.11.2014 14:30

Tarkoitatko "emme tapaa" -ilmaisulla sitä, että ette ole missään yhteydessä?

Tarkoitan etten nää häntä. Lähettelemme muuten viestejä ja soittelemme. Näämme yleensä vain jos minä ehdotan näkemistä. Olen sanonut että haluaisin aina että olisimme sopineet seuraavan tapaamisen. Ettei homma mene aina siihen että kumpi nyt sitten soittaa vai viestittää ja yrittää kyselle koska nähtäisiin. Mutta hän ei halua sitä, vaan haluaa että olen spontaani, mitä en tykkää olla. Sanoi ettei tiedä vaikka huomenna olisi kuollut. Useimmiten soitan hänelle kun tiedän että hänellä on vapaata, että koska nähdään ja hän sanoo että tule nyt vaikka sitten tänne. Mutta se hankaloittaa minun muiden asioiden hoitamista, kun ei tiedä kuinka pitkään mulla on "vapaata" hänestä.

Mitä sitten hänen mielestään olette?! Jotakin hahmotontako, jota ei pysty edes ilmaisemaan?

Sitten joskus kysyin häneltä että koska hän tulee luokseni yöksi, niin vastasi ettei koskaan. Ja kun katsoin kiukkuisesti, niin sanoi että ehkä joskus keväällä.
Nyt soitin hänelle ja kysyin että mikä suhteemme nimi on. Hän sanoi että olemme sisko ja veli, vähän vitsi, vitsi tyyliin. Kysyin että onko meillä parisuhde vai ei. Hän vastasi että kait sitten joku parittelusuhde. Kysyin, ai että pelkkä seksisuhde, niin ei nyt sellainenkaan.
Alan epäillä että tämä suhde ei muutu tästä paremmaksi.
Minulla oli aikaisemmin suhde joka muuttui pelkäksi seksisuhteeksi, soveimme niin, niin sitten luulin että siitä voisi tulla vielä parisuhde. Mutta kaikki sanoivat että ei voi tulla, ja itsekin ajattelen niin nykyään.

Itse en voi tehdä mitään, ja hän sanoi ettei löytäisi parempaa. Onko mitään mitä voisin kysyä häneltä tai testata muulla tavoin, että ymmärtäisin yhtään että tuleeko tästä mitään?

Kuulostaa kovin tutulta tuo tilanteesi.
Aloin kaksi ja puoli vuotta sitten seurustella (omasta mielestäni seurustella) miehen kanssa, jonka vaimo ja lapsi olivat muuttaneet pikaräjähdyksessä pois kuusi viikkoa aikaisemmin. Mies takertui minuun kuin hukkuva ja näimme joka päivä.

Hän kuitenkin ihmetteli kaiken aikaa, mikä on suhteemme laatu ja ikään kuin halusi säilyttää option katsella vielä jotain muutakin. Emme voineet koskaan sopia mitään edes huomiseksi saati sitten ensi viikoksi. Emmehän tienneet olemmeko edes yhdessä silloin. Suhde kuitenkin jatkui hyvin tiiviinä ja olimme yhdessä lähes kaiken vapaa-aikamme.

Vuoden päästä hän halusi palata yhteen ex-vaimon kanssa, mutta vaimo ei huolinut häntä takaisin. Sitten hän päätti testata entistä työkaveria ja petti minua. Sen jälkeen hän huomasi, että haluaa olla minun kanssani. Silti hän edelleen ihmetteli, mikä meidän suhteemme laatu on.

Kahden vuoden jälkeen hän tuli siihen tulokseen, että me seurustelemme. Nyt hän suunnittelee jo ensi kesää ja yhteistä tulevaisuuttamme.

Minä kuitenkin jouduin kaiken aikaa pidättelemään tunteitani. En saanut antaa itseni rakastua. Pariin otteeseen olen henkisesti tehnyt hänestä eron ja ainakin kahteenkymmeneen kertaan olen valmistautunut eroon. Omat tunteeni ovat siis tällä hetkellä kaveripohjalla. En ikinä suostuisi muuttamaan hänen kanssaan yhteen.
Eli tämä juna meni jo. Ei tästä enää rakkaussuhdetta rakenneta.

Toisen tunteiden ja asenteen hukkaaminen pelkillä viesteillä ja puhelimitse on varmaa meillä jotenkin samaa. Ehkä sullakin on sitä, että muuten ei pysty aistimaan toisen tunteita juuri mitenkään. Onko tämä mieskin niukka sanallisilta tunneilmaisuiltaan?

Tietty tilanteessa käy niin, että se voimakkaasti rakastunut osapuoli kaipaa yhteyttä. Se osapuoli niitä tunneilmaisuja hakee aivan janoamallakin.

Mariamaria kirjoitti 12.11.2014 17:53
Useimmiten soitan hänelle kun tiedän että hänellä on vapaata, että koska nähdään ja hän sanoo että tule nyt vaikka sitten tänne. Mutta se hankaloittaa minun muiden asioiden hoitamista, kun ei tiedä kuinka pitkään mulla on "vapaata" hänestä.

Sekä arjen tason asioiden hoitaminen että ihmissuhteessa toisen huomioiminen taitaa miehellä olla hukassa... Ehkä hän tarvitsisi aikaa saada elämäänsä ja ajatuksiaan järjestykseen 😮

...olemme sisko ja veli, vähän vitsi, vitsi tyyliin. ...joku parittelusuhde...

Mieshän on aivan sekaisin: siskon ja veljen välinen parittelusuhde 😐 Tai väistelläkseen asioita vääntää kaiken vitsiksi (luulisin sinun kokeneen, että vielä kehnoksi vitsiksi).

Itse en voi tehdä mitään, ja hän sanoi ettei löytäisi parempaa. Onko mitään mitä voisin kysyä häneltä tai testata muulla tavoin, että ymmärtäisin yhtään että tuleeko tästä mitään?

Onkohan mies käynyt vielä eroaan mitenkään läpi henkisesti, kun on noin pihalla? Vai onkohan hän vaan heikko puhumaan avoimesti mistään vakavammista ihmissuhdeasioista. Ehkä hän ei yksinkertaisesti itsekään tiedä alkuunkaan, mitä suhteenne on ja mitä se voisi olla.

Onkohan hän ajallisestikaan voinut ehtiä käymään asioitaan läpi - millainenkohan hänen eronsa oli? Tuntuu, että mies on itselleenkin yllätyksenä oudossa tilanteessa (jossakin hänen sanoillaan "parittelusuhteessa" tms.), jossa hän ei saa henkisesti kiinni erostaan eikä sitten uuden suhteen olemuksestakaan oikein mitenkään.

Uskaltaisiko mies ottaa etäisyyttä toviksi aikaa jättämättä oudosti sinusta "varausta"? Pystyisitkö sinä ottamaan etäisyyttä vähän aikaa eroamatta mitenkään lopullisen oloisesti? Luulen, että olette sen verran kiinteässä suhteessa miehen ajallisesti läheisen eron takia, että etenkään mies ei nyt näe "henkistä metsää puilta".

Heips,
Olen sanonut hänelle että miksi hän ei anna minun rakastaa häntä, hän on ikäänkuin jossain muurin takana. Hän ei halua että meillä on mitään puhetta rakkaudesta, koska ei sellaista voi hänen mielestään olla näin pian.
Hän on niukka tunneilmaisuiltaan, puhuu henkeviä jos puhun hänelle, mutta ei tykkää puhua. Jos kysyn häneltä tykkääkö hän minusta, niin sanoo että todella paljon tykkää. Mutta hän ei koskaan sano sitä. Välillä ajattelen että hän ilmaisee sitä enemmän teoilla, eli auttaa minua remonttihommissa jms.
Hän ei uskalla pitää kanssani taukoa, koska kerran laittoi jo poikki, ahdistui ja halusi olla yksin. Minulla oli 4 tunnin päästä uusi mies tansseista. Hän kuuli siitä joltain ja halusi minut takaisin. Eli tauon pyytäminen ei häneltä onnistu, enkä itsekään nää sitä hyväksi. Mutta toisaalta näämme kokoajan harvemmin, eli sen takia "taukoa" tulee viikkokin aina välillä.
Koen että jos olen viikon näkemättä häntä, niin tulee kauhea ikävä ja toisaalta etääntymisen tunne.
Nyt hän sanoi että ei ole koskaan vielä ollut näin tosissaan kanssani kun nyt on.

Tunnut tosiaan olevan suhteissa samanlaisen miehen kanssa kuin minä. Tämä minunkin mieheni on sanonut, ettei koskaan tule sanomaan rakastavansa minua. Olen kuulemma tärkeä ja kuulemma tiedän sen. Hän kuulemma tykkää ja senkin minä kuulemma tiedän. En saa myöskään itse sanoa, että rakastaisin häntä, sillä se ilmeisesti ahdistaa häntä. Olen sanonut, että minulle olisi tärkeää kuulla häneltä, jos hän kerran rakastaa, mutta sekään ei saa häntä muuttamaan mieltään. Rakkaudesta ja tunteista ei siis puhuta.

Ei minustakaan ole tarpeen koko ajan lässyttää toiselle, mutta kyllä joskus olisi tärkeää kuulla toisen tunteista. Olen myös kertonut, että minulle olisi tärkeää saada osoittaa rakkauttani. Tällä tavalla suhde väkisinkin on koko ajan hieman jarru päällä. Ainakin minun tunteisiini se vaikuttaa. Jos en saa osoittaa rakkautta, se täytyy jollakin tavoin tukahduttaa. Enkä anna itsestänikään kaikkea, mitä voisin antaa.

Meilläkin etäisyyttä tulee yhä enemmän. En enää jaksa olla se aloitetta tekevä osapuoli. Koska olen joutunut rajoittamaan tunteitani, etäisyyden ottaminen käy aina helpommaksi. Tästä onkin aiheutunut se, että nyt mies jo laskeskelee, että hän soittaa minulle useammin kuin minä hänelle. Näin se ehkä onkin.

Olen kokenut loukkaavana senkin, ettei mies suostu tulemaan minun kotiini. Olen alkanut itse arvostaa yhä enemmän omaa kotiani ja nauttia yksin kotona olemisesta. Tämäkin on asia, joka ajaa yhä enemmän etäälle.

Sanoisin sinulle, että katsopa vain: kun otat hieman etäisyyttä etkä osoita niin selvästi kiintymistäsi, alkaa mies lähentyä sinua.