Olen ollut nyt pääsiäisestä saakka huonovointinen. Aluksi luulin, että se on fyysistä mutta nyt tuntuu, että henki loppuu. Kuitenkin 6 vkoa olin flunssassa ja ääni oli maassa. Olen nyt viimeisen viikon kulkenut kuin sumussa. Jos voisin makaisin sängyssä. Mutta lasten takia en voi, enkä tahdo. Minulla on useampi lapsi, joista nuorin 6kk. Voiko tämä olla synnytysmasennusta? Ennen tälläista ei ole ollut, ainakaan enää tässä vaiheessa? Onko kokemuksia? Kurkkuani kuristaa, sydämmen sattuu, olen todella peloissani kaikesta, pelkään että jotain pahaa tapahtuu jollekin meistä. Nyt tuntuu että, mikään tavanomainen ei saa minua hyvälle tuulelle.

Minulla ei ole ketään ystävää kelle puhua. Ystäväni asuvat toisella paikkakunnalla ja minusta tuntuu ettei kukaan välitä. Edes äitini, joka on aina ennen tukenut minua ja ollut läsnä perheemme elämässä. Nyt hänellä on kauheasti kaikkea muuta. Nuorimmaiseni odotukseen hän sanoi: voi ei. Vaikka vauva oli miehelleni ja minulle toivottu lapsi. Tuntuu, ettei häntä vain kiinnosta.

Mieheni on tukeni, mutta kun hän on töissä tuntuu, etten vaan jaksa. Ahdistaa niin paljon.