Itse olen toiminut toisin, mutta sinua neuvoisin, jätä se mies. Voi olla, että hän toipuu ihastuksestaan ja rukoilee sitten sinua takaisin. Sinä tunnet miehesi ja tiedät kannattaako se.

Itse olen aina antanut anteeksi ja mielestäni saanutkin siitä jotain hyvää. Mutta jos nyt voisin kelata vuosia takaisin siihen, kun ensimmäisen kerran yritimme erota ja mies rukoili päästä takaisin, en ehkä ottaisi häntä. Niin paljon tuskaa olen senkin jälkeen joutunut kokemaan. Silloin vielä kaikki onnistui helposti, omaisuuden jako jne. Nyt on niin vaikeaa ☹️

Tuttu tilanne lähes kymmenen vuoden takaa...minä olisin aikanaan halunnut antaa vaimolleni mahdollisuuden. Jälkeenpäin ajateltuna, parempi kun erosimme heti. Tuollaista ei voi eikä pidäkkään antaa anteeksi. Pettäminen on lähes pahin asia,jonka voi kumppanilleen tehdä. Nyt kannattaa pitää pää kylmänä ja hoitaa asiat kunnolla. Luultavasti tulevalla exälläsi on niin huono omatunto, että hän suostuu ehdottamiisi käytännön järjestelyihin...

Muutoin voin vain sanoa...aika on se, joka auttaa. Jaksa lapsesi vuoksi. Olethan kuitenkin hänelle aina äiti ja rakas äiti. Lapset on tärkeintä tässä maailmassa. Loppujen lopuksi varmaan tulet huomaamaan, että selviät ja ero olikin parempi ratkaisu, kuin yhdessä jatkaminen....kannattaa ajatella, että hän ei ole ansainnut sinua, koska lähti etsimään muuta.

Jatkamista ja voimia sinulle. Tsemppiä!

Tunnustiko miehesi siis IHASTUNEENSA vai MYÖS tehneensä asian eteen jotakin, eli olleensa intiimisti naisen kanssa, laitelleensa epämääräisiä viestejä, suudelleensa tms? Jos olisi kyse vain ihastumisesta, en olisi ehkä reagoinut noin vahvasti. Ihastumisia tulee ja menee jokaisessa pitkässä suhteessa. Eri asia on, jos niiden antaa mennä pidemmälle. Jos siis on suhde ollut, sitten olisinkin reagoinut noin enkä varmastikaan osaisi antaa anteeksi tai ainakaan unohtaa niin, että voisin asian kanssa elää. Voimia!

Miesystäväni tunnusti 11 vuoden seurustelun jälkeen torstaina (22.11) pettäneensä. Tähän saakka olin antanut anteeksi pettämiset ja loukkamiset muttä NYT. Kaduttaa se ensimmäinenkin kerta ja kaduttaa joka kerta. Silloin kun ensimmäinen kerta tuli päätin että periksi ei anneta. Nyt vuosien jälkeen sanoin nyt riittää, ainakin osoitin mistä nyt jäät paitsi ja mitä meidän elämä olisi. HÄN alkoi syyttämään minua " sinä petit minua - en luota sinuun enää - meille ei tule enää yhteisiä öitä" - avuton raukka, pitäisikö taas säälistä antaa - anteeksi. En kyllä ymmärrä missä järki on silloin kun pitää sanoa tunteilleen ei muille kuin omalle vaimolle tai miehelle. Arvostan yli kaiken uskollisuutta ja esimerkiksi raittiutta. - Kun kysymyksessä kohdallani ei ole edes kapakkatuttavuus eikä miesystävän puolelta alkoholi --kai se on luonteen heikkoutta. Eihän sitä tarvitse olla kova ihminen josko pystyy puoliaansa pitämään ja kieltäytymään suhteesta vieraan, vieraan ihmisen kanssa. Kyllä pettämisestä selviää omille jaloilleen mutta sattuu se ja tekee syvän haavan sydämeen. Uskon että korkeammat voimat hoitaa myös sinua satuttanutta ihmistä. Uskottomuutta ei tarvitse sietää se on alistamista. - voimia sinulle

Kiitos kaikille vastaajille. Kun mieheni tunnusti että on ihastunut, tiesin että se on jotain enemmän, koska muuten hän ei olisi tunnustanut koko asiaa.
Tilanne on nyt se että tulin eilen parin yön poissaolon jälkeen äitini luota tyttäreni kanssa kotiin, kuulin että mieheni oli ensimmäisen yön ollut sen naisen luona ja eilenkin oli käynyt päivällä siellä. Ja nyt asiat olivat edenneet ihan loppuun asti, pettämiseen.
Kaikki asiat on sekaisin, mieheni on hyvin pahoillaan, mutta pitää kuulemma siitä ihmisestä todella paljon. Mutta sanoi pitäväsä myös minusta eikä hän tiedä mitä haluaa ja miten edetään.
Sanoin että niin kauan kuin asutaan saman katon alla, niin toiseen naiseen ei saa pitää mitään yhteyttä. Myös että annan kyllä eron ihan heti jos niin haluaa, kunhan vaan lunastaa minun osuuteni asunnosta ja asuntoautosta. Ilman niitä rahoja minä en voi aloittaa uutta elämää, koska minulla ei ole rahaa yhtään ostaa mitään omaan kämppään eikä edes takuuvuokraan.
Nyt siis hän lupasi olla olemasta yhteydessä toiseen naiseen niin kauan kuin me tässä saman katon alla asumme. Sanoin että minä en kestä sitä että tässä yhdessä asuessa hän välillä menee toisen luokse.
En tiedä, nyt pitäisi tämän kaiken kaaoksen keskellä mennä vielä töihin! En varmaan ikinä luota enää yhteenkään ihmiseen maailmassa. Ajatukset on kyllä niin sekavat.
On varmaan niin että ero olisi ainoa oikea vaihtoehto, koska se toinen on hänelle niin tärkeä, olisikin ollut vain pelkkä ajattelematon seksisuhde ilman tunteita.
Mutta vaikea on rakkaasta luovuttaa, ja kaikesta tästä mitä olemme yhdessä rakentaneet elämämme varrella. Luottamus on kyllä varmasti ikuisesti mennyt, joten en kyllä ehkä näe yhteistä tulevaisuutta enää vaikka sitä haluaisinkin. En tiedä mitä ajatella oikeasti...

Hei, ikävää kuulla tilanteestasi. Itselleni kävi juuri lauantaina (24.11.) vähän samanlainen tilanne. Avomieheni tuli yöllä baarista kotiin ja soimasi itseään kännykkänsä hukkaamisesta, mutta sanoi samalla olevan ansaittua, karman tapa toimia. Sain hänestä tiedon ulos, hän on ollut joitain viikkoja ihastunut työkaveriinsa. Pakko myöntää, kamalimpia hetkiä elämässä. En ollut osannut odottaa mitään tällaista, suhteemme on täysin toimiva ja molemmat ovat, väittäisin, tässä suhteessa keskimääräistä onnellisempia. Mieskin on sanonut entisiin suhteisiinsa verrattuna, että ei koskaan kuvitellut että kenenkään kanssa olisi näin hyvää parisuhdetta, ilman syytöksiä, mustasukkaisuuskohtauksia tai muitakaan ongelmia. Olen yrittänyt olla täydellinen tyttöystävä ja jaksan aina näyttää kauniiltakin. En pystynyt käsittämään, miten näin oli voinut päästä käymään. Mitä minusta puuttuu, mitä tällä toisella naisella on? Olen vielä kymmenen vuotta nuorempi kuin avomieheni, joten tuskin tämä uusi ihastus ainakaan minua nuorempi on (olemme 24 ja 34 vuotiaita).

Avomieheni on erittäin järkyttynyt itse tilanteesta. Ei ole kuulemma koskaan käynyt vastaavaa, ja on kuulemma halunnut kertoa minulle, mutta toivonut ihastuksensa menevän ohi. Kuulemma pää ei olisi enää kestänyt viikkoakaan salata asiaa pidempään.

Pahaltahan se tuntuu, mutta en voi rankaista miestäni tästä. Olemme olleet sen verran pitkään yhdessä, että alun ihastuminen on näemmä häneltä hiipunut, vaikka minulla se kolmatta vuotta edelleen on vähän päällä. Hän ei periaatteessa ole tehnyt mitään väärää, hän kertoi rehellisesti minulle miltä hänestä tuntuu, miten pahoillaan hän siitä on, ja että hän ei ihastuksestaan huolimatta missään nimessä haluaisi tehdä asialle mitään, vaan haluaisi sen menevän pois. Kuten Eheytynyt sanoi, ihastuksia kaiketi tulee jokaisessa suhteessa jossain kohtaa vastaan. En näe muuta tapaa meille tästä edetä, kuin se että jatkossa puhumme edelleen rehellisesti tällaisista asioista, ja että mieheni pystyy halujensa kanssa elämään, ja toivottavasti mahdollisimman nopeasti tämän ihastuksensa unohtamaan. En tiedä, kuinka kauan sellaiset yleensä kestää. Omani ovat olleet aina hyvin pitkäkestoisia, mutta niissä ei tietenkään ole ollut mitään väärää, koska en ole ollut silloin parisuhteessa.

Mielestäsi miehesi ylitti rajan jo sillä, että meni tämän naisen luokse kun lähdit kotoa. Mielestäni tuo alkaa jo kuulostaa pettämiseltä, mies toimii halujensa varassa eikä toimi kuten olisi oikein sinua kohtaan. Tämän perusteella tosiaan ei voi sanoa tuntevansa sinun miestäsi, sinä hänet tunnet parhaiten. Olet ainoa, joka voi tietää, miten hän saattaa tässä tilanteessa toimia nyt ja jatkossa. Jos hän on vain ollut tuon naisen luona yötä, mutta ei ole tehnyt mitään... silloin voisi vielä asia olla keskusteltavissa. Voisihan sitä optimistisesti ajatella, että hän olisi mennyt sinne vain testatakseen pystyykö välttämään kiusausta ym.? Jos hän on kuitenkin fyysisesti sinua pettänyt, olen sitä mieltä, että sinun ja lapsenne vuoksi teidän tulisi erota. En näe miten luottamusta tuosta enää pystyisi uudelleen rakentamaan. Tietysti monet ottavat pettäjiäkin takaisin, jotkut jopa väittävät sen lujittaneen suhdetta. Omasta mielestäni petturi on aina petturi, eikä sellaisille pidä antaa anteeksi. Alkavat vielä kuvitella, että siitä pääsee seuraavallakin kerralla.

Voimia sinulle! Oma oloni on edelleen hirveä, en pysty edes kuvittelemaan sinun ahdistuksesi määrää 😭

Hei taas, kamalaa että oma tilanteesi on päätynyt tuohon. Ikävää että oman edellisen viestini kirjoitin niin, että omaasi ei ollut vielä julkaistu. En tiedä haluatko tätä kuulla, mutta kuten jo edellisessä viestissäni sanoin, ei mielestäni pettämisen jälkeen ole enää muuta tapaa jatkaa kuin erota. Se on parhaaksi sinulle ja lapselle. Miehesi on tehnyt valinnan, vaikka väittää, ettei tiedä mitä haluaa. Sinun on nyt tehtävä valinta, jolla ajattelet itseäsi ja lapsenne parasta. Kamalinta tuossa on vielä tosiaan se, että teillä on lapsi. Jotenkin sinun pitää jatkossa tulla toimeen miehesi kanssa, jotta lapsenne ei tästä kärsi. Ja aivan kamalaa, että lapsenne joutuu tämän kokemaan, ymmärtämättä varmasti syitä.

Kannatan ehdottomasti petturi-miehesi jättämistä. Mitä nopeammin hoidat eron pois alta, sitä nopeammin pääset jaloillesi. Tällä hetkellä se varmasti tuntuu mahdottomalta. Töissä on varmasti kamalaa olla, mutta yritä löytää vaikka vihastasi tai ahdistuksestasi tarmoa jaksaa. Älä vaivu suruun, sillä sinä et ole tehnyt mitään väärää, vain miestäsi voi tässä syyttää.

VOIMIA!

Petturi on petturi ja petturi ei opi ensimmäisestä kerrasta. - Omalta kohdaltani ole miettinyt että mikä minä olen toisen tunteita tietämään ja hallitsemaan. Silloin kun toisen tunteet vievät niin ne vievät. Itse olen kyllä oppinut että tunteisiin ei voi luottaa. Jos vaan aina menee halujensa ja tunteittensa mukaan niin tämä maailma olisi kaaosta. Kyllä kylmä järki pitää säilyttää ja ajatella läheisiään kun joutuu näihin tilanteisiin. Pettäjä ei petä vaan puolisoaan vaan kaikkia läheisiä siinä mukana. -
- Itselläni on nuoruudessa koettu ihmissuhde petos. Se on traumatisoinut minun elämäni. En tunne tuota miestä kohtaan mitään vaikka hän on lapseni isä. Siinä mukana kun minua petettiin olivat miehen vanhemmat ja sisarukset. Pahalta tilanteelta olisi vältytty jos olisi oltu rehellisiä, vaan ei. Minun elämäni oli tuhoutua aivan kokonaan. Miehen vanhemmille annoin anteeksi ja olen pyytänyt voimia antaa sisaruksille ja miehelle itsellenkin mutta ei voi olla vaikeampaa asiaa. - Että elämä ei ole antanut minulle uskollista ja rakastavaa puolisoa täytyy olla kyllä jo viisaamman valinta ja korkeimman päätös - ei minun omani tai pettäjämiehen.

Minä en suosittelisi heti laittamaan eroa vireille. Pitäisi kuunnella tuntemuksiaan, miettiä kuinka paljon mies katuu (tosin ei kauheasti tainnut katua kun heti ensimmäisen tilanteen tullen meni naisen luo), mitä kaikkea on vaakalaudalla. Pettämisestäkin voi selvitä. Mutta ehkä asumisero olisi ainakin paikallaan. Saisi hengähtää ja miettiä asioita.

Joku kirjoitti, kuinka ei ymmärrä mitä häneltä puuttuu, mitä toisella naisella on. Ei "täydellinen tyttöystävä" ole aina se järin miellyttävinkään vaihtoehto. Mutta EI, tämä siis EI tarkoita että petetyssä olisi mitään vikaa. Useimmiten se on se alkuhuuma ja uutuuden viehätys. Eli vaikka hän, jonka kanssa kumppani olisi pettänyt, olisi mitenkä "epäkelpo" tai "ruma" tahansa, siinä voi silti viehättää se alkuhuuma ja se, että se on kiellettyä -Joku, jota et voisi saada. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen oma kumppani on. Joskus sitä vain ihastuu vaikka olisi kuinka upea kumppani itsellään jo.

Ja mitä tulee anteeksi antamiseen ja katkeruuteen. En näe sitä hyvänä asiana, että pysyisi katkerana jollekin ihmiselle pitkän aikaa. Jokainen tekee virheitä ja taasen jos on oikeastikin petturi, eli ei kadu tekoaan, tehnyt sen aina uudelleen tms. Niin siltikin.. Katkeruus syö vain sinua itseäsi. Se ei ole petturilta mitenkään pois, mutta sinua se kalvaa ja syö energiaasi. Anteeksi kannattaa antaa, vaikkei koskaan unohtaisikaan. Itsekin olen antanut vääryyksiä ihmisille anteeksi kyllä, mutten niitä unohda enkä järin iloisena niitä pysty ajattelemaan. Muttei se onneksi ole energiatasostani mitenkään pois.

Hei, mielestäni se että joku tunnustaa ihastumisensa "vieraaseen" se ei ole vielä pettämistä joskin se voi loukata. Katsellahan voi ja ihailla "vieraita" ihmisiä vaikka oma puoliso olisi vierellä ja asian voi sanoa ääneenkin ja pitäisikin.- Aina voi olla suuttumatta ja kysyä kuinka vakavaa ihastuminen on? - Voi sanoa "ihailen tuota naista kun hänellä on niin kaunis vartalo" tai "kyllä on komea mies" mutta sinä olet minun mieheni ja sinussa on muuta hyvää kuin tuo ulkokuori - tai että "en voisi elää noin komean miehen kanssa koska hänellä olisi menekkiä naisrintamalla". - Kyllä pettämisen voi antaa anteeksi voi ja pitääkin. Mutta pettäjän tunteisiin ei voi vaikuttaa kun tunteet vie jotakuta niin ne vie. Eikä ulkokuori aina kerro tai määrää kuka on pettäjä. - Itse huomasin omassa tilanteessani että mieheni joka ei polta eikä käytä alkoholia on ihastunut tupakoiviin naisiin. Tiedän myös että hänen kanssaan pettänyt nainen (tupakoiva ja alkoholia käyttävä) on ravintolasta tai tanssimasta tultuaan tullut mieheni luo viettämään loppuöitä. - Mutta mieheni kertoikin minulle aiemmin että hän inhosi x-puolisoaan joka tuli ravintolasta, humalassa, "vieraisiin hieroontuneen" (tanssilattialla) - siihen hänen viereensä nukkumaan ja hänen oli siedettävä tallaista. Ilmeistä on että hän koki petetyksi tulemisen tässä tai ainakin mustasukkaisuuden.
Huumori, vihjailu eivät kyllä auta kuin itseä. Petturi ajattelee että josko se nyt noin hauskaa oli ja hyväksyttävää niin tätähän on mukava jatkaa.
Puhua kannattaa mutta ennenkaikkea kahdenkesken. Aina kun tilanteeseen tulee vieras ihminen mielipiteineen se synnyttää ristiriitoja. Yllyttäjiä aina löytyy. Tänäpäiväna erotaan aivan liiankin helpoin perustein. Kahden kauppa kolmannen korvapuusti😀

Jaaha, puoliso tunnusti olleensa tämän ihastuksensa kanssa jo aika läheisissä väleissä.. (ei seksiä)... eikä tiedä kumman meistä haluaa. Voi että, miten tähän nyt päädyttiin. Tiedän nyt vielä paremmin tuskasi ja järkytyksesi. Itsekin jo yritän tinkiä ehdottomuudestani pettäjämiehien jättämiseen, mutta on tämä hirveää. Miten avopuolison kanssa nyt voi olla, kun hän ei tiedä edes mitä haluaa tehdä. Mehän asutaan saman katon alla.

Kävin eilen lääkärissä, sain sairaslomaa koko viikon, mutta olin kuitenkin töissä täyden päivän. Juttelin esimieheni ja työkavereideni kanssa, ja sanoin haluan yrittää olla töissä niin paljon kun pystyn, että ajatukset olisivat jossain muualla edes sen aikaa. Mutta hyvä tietää että voi lähteä kotiin, heti jos siltä tuntuu että ei jaksa.
Eilen keskusteltiin taas mieheni kanssa, hän ei ole nyt ollut missään yhteydessä tuon naisen kanssa. Miehelläni on tosi sekavat tunteet, ei haluaisi jättää minua, rakastaa kuulemma edelleen minua ja sanoi että minua parempaa vaimoa ei ole. Kuitenkin hän tykästyi niin paljon siihen toiseen naiseen, ja hänen on vaikea tehdä siitäkin lopullisesti ero.
Kyllä tämä on sitten raastavaa!
Mieheni lupasi soittaa tänään sille naiselle ja kertoa että hän jatkaa minun kanssa. Pelkään kuitenkin ihan hirveästi jos tämä nainen kuitenkin saa hänen päänsä käännettyä taas. Eräs tuttavani sanoi, kun tuntee sen naisen, että hän on niin kovaluonteinen ihminen, ja hän ei halua hävitä, uskon että hän laittaa kaikkensa peliin, että saa kuin saakin mieheni.
En tiedä oikeasti mitä tästä tulee, jos mieheni nyt saa tuon toisen naisen elämästään, millaista meidän elämä oikeasti tulee olemaan, voinko enää ikinä luottaa? Ja voiko mieheni ikinä oikeasti unohtaa tuota toista?
Kai se on vaan otettava päivä kerrallaan ja katsottava mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kävimme syvällisiä keskusteluja mieheni kanssa, ja ihan niin kuin perinteisesti näissä tällaisissa tapauksissa, pohjimmiltaan syy tähän on se että meidän elämä oli liian rutiininomaista ja arkista, ja liian vähän seksiä ja yllätyksiä. Tiedän sen kyllä itsekin että näin oli, jotenkin se vain jää elämä junnaamaan paikalleen, kun on aina niin kiire paikasta toiseen.
Mutta ennakkoonhan näistä ongelmista pitäisi puhua ennen kuin menee vieraisiin, ehdottomasti.
Että tällaiset tunnelmat tällä hetkellä meillä. Tänään pelkään sitä mitä se puhelinsoitto tuo tullessaan, meneekö mieheni taas sekaisin, kun nyt jo olisi muuten vähän helpompaa...
Kiitos teille kaikille viesteistänne, kaikki tämä jakaminen helpottaa. Ja kirjoittaminen on helpompaa, aina kun asiasta yritän puhua jollekin ystävälle, siitä ei tule mitään kun itkettää heti.

Raastaa sydäntä sun puolesta. Kun ei tunne ihmistä niin ei myöskään voi antaa tosi neuvoja. Voi vaan kertoa mitä itse on kokenut. Se että kuulee toisen kokeneen samoja asioita - auttaa ehkä jaksamaan paremmin.
Mielestäni on hyvä että sait saikkua ja voit miettiä ja selvittää omia tunteitasi. Menisin sinuna ulos, metsään jos mahdollista. Onko sinulla koira tai muita eläimiä. Syöminen on monen lohtu mutta se ei täytä kuin vatsan ja tekee olon entistä huonommaksi.
Eräs ystäväni kertoi selvittäneensä eron pahimmat kriisit juoksemalla. Kunnon juoksulenkki (tai kävely) ja suihku kummasti selvittää päätä ja ajatuksia.
Omakohtainen kokemus tilanteessa oli myös tämä kuinka mies toisti - "minä rakastan sinua" - "mutta minä rakastan sinua" - "minä rakastan vain sinua niin sinä" ja lässyn lässyn. Nuo sanat ovat minulle jo aikaa sitten menettäneet merkityksensä ihmisen suusta lausuttuina. Oikeaa rakkautta koen tänäpäivänä joka hetki kun saan olla yhteydessä Jumalaani. Oikeaa luottamusta ja huolenpitoa henkisten ystävieni kautta.
Toki pitkässä suhteessa ehtii kiintyä ja tottua toiseen. Ei haluaisi luovuttaa. Yksin jääminen ja häviäminen - toiseksi jääminen tuntuu pahalta. Pelkät sanat eivät riitä pitää olla myös puolestapuhuvia tekoja.
Itse olin lapseni isän kanssa niin lujasti tunnekoukussa että o-lin. Vaikka näin, tiesin, kuulin kuinka minulta vietiin - en silti vaan uskonut - ei ei noin voi tehdä silloin kun hän sanoo rakastavansa. Keksin aina pääni sisällä selityksiä koettuani pettämisen ja niitähän löytyi. Jollei muuta niin sitten ainakin "mitähän naapuri sanoo kun saa tietää" tai "tätä en voi kertoa työkavereilleni" ym.
Tunsin että vaikka tuo toinen on tullut nyt elämääni niin minulla on yksinoikeus koska minä rakastan - minun rakkauttani ei voita mikään - minulla on yksinoikeus koska ja koska... loputtomiin.Kerta toisensa jälkeen sama kokemus. Pitäisi uskoa kerrasta.
---Oma äitini tuli väliimme lopultakin ja sanoi ratkaisevat sanat. Hän "otti" isän paikan ja osoitti kaikin tavoin huomion ja huolenpidon, avasi silmäni. Rakkauteni petturimieheen ei ollut terve ei. Muutin satojen kilometrien päähän niin ettei hän ollut joka viikonloppu ruinaamassa. Sain kovat syytökset ja uhkailut ja vihanryöpyn perääni. Pelko oli tuttu vieras niin kotona kuin työpaikallani.
Myöhemmin sainkin tietää (tässä en voi sanoa tahoa) millainen elämän kuvio hänellä oli. Voin sanoa että äitini väliin tulo oli parasta mitä saattoi tilanteeseeni tulla. Silloin se tuntui niin epikseltä.
Mielestäni on surullista myös se että varattuihin sekaannutaan, rikotaan avioliittoja. Tuo vieras nainen tai mies on tunkeilija, rikkoja. Mutta jotainhan se kertoo suhteesta itsestään ja siitä kuinka vakavasti on sitouduttu.
---Opin nauttimaan vapaudesta. Kun ajattelin avioliittoa ei se ollut ensimmäinen asia mikä tuli mieleeni. Sitoutuminen alkoikin ahdistaa. Syvällä sydämessäni kuitenkin surin perheettömyyttä, sitä etten voinut tehdä asioita perheenä ja tuntea sitä turvallisuutta mitä oikea parisuhde tuo ja nauttia parisuhteen vapauksista ja eduista.
Lapseni isän kanssa tulevaisuus ei olisi onnistunut sen opin ajan kanssa tietämään ja kun kävin ajatuksissani läpi asioita - uusi suhde ei kiinnostanut aivan heti sillä vaatimus taso oli roimasti aiempaa korkeampi. Opin nauttimaan vapauden tunteesta tanssiharrastuksestani ym mieluisasta tekemisestä.
Nyt kun lasten laittaminen ei tällä iällä ole enää mahdollista - olisin valmis ollut sitoutumaan loppuelämäkseni. Taas kun mietin tulevaisuutta mietin myös sitä haluanko vanhuuden vaivoiksi jonkun (mahdollisesti) työlään vaarin joka aina katselee veiraiden mummojen perään. Haluanko vaihtaa vaippoja vaarille ja talutella häntä. Siinäpä taas valinnan paikka - tahdon asia. - Tietty ikä antaa myös erityivapauden pettämiselle ja se on valitettavan paljon yleisempää ja "harmittomampaa" viisikymppisellä kuin nuorella vielä perheen perustamisiässä olevalla tai iässä kuin kukaan uskoisikaan. Katse tulevaisuuteen - lapsen elämään kannattaa aina panostaa voimansa ja rakkautensa ensimmäisenä. - voimia sinulle ja oikeaa rakkautta elämääsi☺️❤️☺️

Sanotaan, ettei ihastuminen ole pettämistä, mutta kyllä se loukkaa, kun toinen elää omissa unelmissaan ja unohtaa sen vierellä olevan. Ihastumisesta ei ole kukon askeltakaan rakastumiseen, varsinkin jos se toinen osapuoli näyttää vihreää valoa.
Mutta miksi näin käy? Tiedän monia ihmisisä, joiden on vain saatava näyttää, olevansa parempia kuin muut, tullaan pariskunnan väliin ja kun saadaan ero aikaseksi, jatketaan uusiin seikkailuihin. Ei ole tarkoituskaan jatkaa sen valloituksen kanssa, vaan kokeillaan omaa viehätysvoimaa, mihin se riittää.
Tämän ikäisenä, +50 ja kuoleman välillä, voi jo ajatella niinkin, että se ihminen, ei ole edes kylmien kyynelten arvoinen joka lähtee toiseen ihastuu tai rakastuu, mutta kirpaisee se.
Jos tuntee itseään, ettei pettämistä voi sittenkään, anteeksi annosta huolimatta unohtaa, eikä sitä unohda, niin on parempi antaa sen menijän mennä ja aloittaa itse oma, ehkä parempi elämä.

helemi näin on🌻🙂🌻