Mieheni käytös ahdistaa
Olemme olleet avopuolisoni kanssa 10 vuotta yhdessä. Vuosi vuodelta mieheni käytös on muuttunut huonompaa suuntaan. Hän ei pysty puhumaan vaikeista asioista, muutoin kuin humalassa. Olutta menee paljon. Jos kuitenkin puhumme, hän alkaa heti puolustautumaan, ja väittää, että syytän häntä, vaikka sanoisin vaan, että musta tuntuu pahalta, kun et puhu. Riitojen jälkeen hän pitää parhaimmillaan viikon mykkäkoulua eli sulkee mut ihan kokonaan pois. Koen tästä suurta ahdistusta. Lisäksi tuntuu, että mies tarkkailee mun tekemisiä eikä luota minuun ja taitoihini, vaan haluaa aina varmistaa, ettei mikään projektini mene vikaan. Mitä voin tehdä? Olen neuvoton.😭
Eikö kellään ole samankaltaisia kokemuksia?
Hei! Onpa teillä kurja tilanne. Voisin kuvitella että aika monella on samanlainen ongelma, joten kyllä täältä varmaan jossain vaiheessa vertaistukea löytyy. Päättyneessä parisuhteessani oli niin päin, että minä olin lähes raitis mutta kyvytön puhumaan tunteistani, kun taas alkoholin suurkulutukseen taipuvainen puolisoni puhui puhumistaan... Kommunikointi tuntuu olevan vaikea laji, samoin tunteiden käsitteleminen. Jotenkin rakentavasti se toinen pitäisi kuitenkin pystyä kohtaamaan, jos suhteen haluaa jatkuvan. Itse olen nyt vasta ymmärtänyt, että ihmisen käyttäytyminen saattaa juontaa juurensa varhaislapsuuden kokemuksista asti, ja monesti ainoa keino parantaa parisuhdetta on muokata omaa suhtautumistaan toiseen.
Olutta menee paljon ja koko vapaa-aikaa hallitsee miehen alkoholinkäyttö?
Kuulostaa, lyhyesti, että olet ajautunut juovan/suurkuluttajan tms läheisen osaan. 500 000 muuta on kokemut samaa. Lue
Hei 🙂🌻
Ihan samanlaista kokemusta minulla ei ole, sillä mieheni ei juurikaan käytä alkoholia. Mutta tuo puhumattomuus vaikeista asioista: sairastuin vakavasti ja toipumisvaiheessani mies oli uskoton tuttavamme kanssa. Hänelle ilmeisesti puhui ja nainen sitten halusi muutakin, tietenkin myös mieheni.
Tästä olin äärimmäisen loukkaantunut: yritinhän saada aiemmin miestä keskustelemaan, jopa itkien. Tuolloin hän vain taputti minua olkapäälle, kuin koiraa ja totesi kaiken olevan hyvin. Niin..tämähän ei ollut totuus kuitenkaan.
Mieheni etäännytti itsensä muusta perheestä tekemällä paljon töitä. Hän vältteli kohtaamista.
Jälkikäteen hän jotenkin selitti asiaa siten, että me olimme etääntyneet. Tosiasiassahan se oli hän, joka loi kuilua välillemme. Yritti ehkä näin perustella syytä pettämiselleen. Ei hänen kanssaan voi vieläkään puhua vaikeista asioista, sillä hän herkästi hermostuu. On vähän, kuin nuorallatanssijalla tämä minun roolini meidän suhteessamme.
Uskottomuuskriisin ollessa pahimmillaan sovimme, että jatkossa puhuisimme kaikesta mieltä painavasta mutta eihän tämä todellisuus sitä kuitenkaan ole.
Kun yritän keskustella en syyttele häntä mutta hän herkästi ottaa itseensä ja vihastuu. Ja siihen päättyy keskusteleminen. Minä kaipaan keskustelua, koska uskon sen lähentävän meitä, jos tietäisimme, mitä toinen asioista ajattelee.
Nyt on sitten hävinnyt hellyyskin hänen taholtaan ja halu intiimielämään.
Olen niin yksin tässä parisuhteessa, että se sattuu 😭
Mies ei kuitenkaan halua erota. Tiedostan hyvin muutostarpeeni tässä suhteessamme mutta se ei saa vastakaikua toiselta osapuolelta.
Luulenkin, että yksinjäämisen pelko on miehelläni asia, jonka vuoksi hän ei halua eroa.
Itse uskon vielä muutoksen mahdollisuuteen mutta sen myönnän, että usko alkaa pikkuhiljaa hiipumaan 😑❓
Hei! Minulla on vähän samantapainen tilanne. Tosin mieheni ei normaalisti juo kuin juhlissa jos niissäkään. Ollaan asuttu yhdessä 9v ja nyt parina viimeisenä vuonna miehen käytös on muuttunut todella paljon huonompaan suuntaan. Töykeä minua kohtaan välillä ja kun yritän hakea tukea häneltä niin hän suuttuu siitä kun vaadin häneltä apua . Enkä ymmärrä mikä mättää. Puolisoni on huomionhakuinen persoona ja myös jollainlailla riippuvainenkin. Itse on olen vähän riiippuvainen persoona myöskin. Kaiken huippu oli se kun isäni kuoli vuoden alusssa ja hän ei jäänyt töistä pois edes pariksi päiväksi vaan teki vähän lyhyempää päivää. Minulla oli tuolloin kamalat ahdistus ja paniikkohtaukset ja hänen käytöksensä pahensi vain näitä oireita. Aina kun sanoin että aiheutat mulle panikkikohtauksen niin suuttumusta taas näköpiirissä. 🙄
En käytä mielialalääkkeitä vaikka kokeilin yhden kerran mutta kun niistä oireet vain paheni niin en halunnut niitä käyttää. Olen käynyt mielialapolilla juttelemassa ja psykoterapiaan olen menossa syksyn aikana selvittelemään lapsuuden traumoja. Nyt vaan oon niin täynnä tätä mieheni käytöstä että olen hakenut omaa vuokra-asuntoa. En ole jutellut hänen kanssaan 3 päivään ja muutenkin vältellään toisiamme. Hän ei halua jauhaa samasta vanhasta asiasta joka hänen mielestään on käsitelty jo. Oon vaan niin yksinäinen tässä suhteessa. Kavereita ei kovin paljon ole. Yksi luottohenkilö kuitenkin naapurissa jolle voin kertoa huoleni.