Mieheni joutuu vankilaan. Vihaan ja häpeän!!

Mieheni joutuu vankilaan. Vihaan ja häpeän!!

Käyttäjä Mariia3 aloittanut aikaan 11.07.2012 klo 14:35 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Mariia3 kirjoittanut 11.07.2012 klo 14:35

Olen niin katkera ja vihainen miehelleni, koska käytännössä hänen tuomionsa on myös minun ja lasten tuomio. Minä saan vastata arjesta, miljoonista kysymyksistä, omista ja lasten peloista, sosiaalisesta häpeästä.. ja minun täytyy jaksaa, koska vaihtoehtoja ei ole.

Miehen tuomio hävetää minua enemmän kuin mikään muu asia tässä maailmassa. Häpeän hänen tekoaan ja häpeän häntä. Usein haluaisin erota, nytkin. Tuntuu, että pääsisin eroon kaikesta tästä paskasta eroamalla hänestä. Käytännössä ero olisi helpotus monestakin syystä.

En tiedä, pitäisikö lapsille kertoa. Tähän asti olen suunnitellut valehtelevani, että isä on töissä. Riski, että salaisuus paljastuisi, on pieni, mutta toki mahdollista. Asiantuntijat kehottavat kertomaan. Ymmärrän, että jos valheen tielle lähden, sillä tiellä olen loppuelämäni.. Vai olenko? Unohtuisiko isän puolen vuoden ”työmatka” ajan saatossa? Mutta jättäisikö vale itseäni rauhaan?

Paine päässäni on niin valtava, että en usko enää rakastavani miestäni. Tämä on hänen syytään.

Käyttäjä Aurelie kirjoittanut 11.07.2012 klo 23:45

Minkä ikäisiä lapsenne ovat ?

Todella vaikea tilanne..mutta ei ylitsepääsemätön vaikka nyt tuntuu siltä.
Uskon, että löydät vastauksen ajan kanssa siihen, kerrotko heille missä isä oikeasti on.
Tunnustele asiaa, vastaus löytyy kyllä.
Ehkä heitä ei pidä hätäännyttää suotta. Varsinkin, jos ovat pieniä ei heillä ymmärrys riitä, minkälainen paikka on vankila. Se edellyttäisi melkeimpä teidän vierailuanne vankilaan jotta näkevät, että isällä on kaikki ok.

Loppupelissä jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa tekemisistään.
Teko on hänen valintansa, ei sinun ja hän kantaa siitä seuraamukset.

Paljon jaksamista sinulle.

Käyttäjä Desper kirjoittanut 12.07.2012 klo 10:38

En usko, että kannattaa valehdella, lapset huomaavat ja vaistoavat herkästi, että jotain on pielessä. Jokainen muistaa omasta lapsuudestaan hämäriä aikuisten juttuja, jotka on havainnut, mutta ei ymmärtänyt. Salailusta on tullut petetty olo, ja asia on tuntunut todellista vaarallisemmalta, kun sitä on pitänyt peitellä. Noloa on myös, jos lapset saavat kuulla asian ulkopuolisilta. Löytyisikö jokin selitys, joka ei olisi valhe - tai olisi puolitotuus? Miehesi on poissa kotoa, siis tavallaan matkoilla. Voisiko matkoillaolosta kehitellä jotain? Asia riippuu tosiaan lasten iästäkin, tarpeeksi isoille voi varmasti kertoa täyden totuuden.