Mieheni joutuu vankilaan. Vihaan ja häpeän!!
Olen niin katkera ja vihainen miehelleni, koska käytännössä hänen tuomionsa on myös minun ja lasten tuomio. Minä saan vastata arjesta, miljoonista kysymyksistä, omista ja lasten peloista, sosiaalisesta häpeästä.. ja minun täytyy jaksaa, koska vaihtoehtoja ei ole.
Miehen tuomio hävetää minua enemmän kuin mikään muu asia tässä maailmassa. Häpeän hänen tekoaan ja häpeän häntä. Usein haluaisin erota, nytkin. Tuntuu, että pääsisin eroon kaikesta tästä paskasta eroamalla hänestä. Käytännössä ero olisi helpotus monestakin syystä.
En tiedä, pitäisikö lapsille kertoa. Tähän asti olen suunnitellut valehtelevani, että isä on töissä. Riski, että salaisuus paljastuisi, on pieni, mutta toki mahdollista. Asiantuntijat kehottavat kertomaan. Ymmärrän, että jos valheen tielle lähden, sillä tiellä olen loppuelämäni.. Vai olenko? Unohtuisiko isän puolen vuoden ”työmatka” ajan saatossa? Mutta jättäisikö vale itseäni rauhaan?
Paine päässäni on niin valtava, että en usko enää rakastavani miestäni. Tämä on hänen syytään.