Mieheni haki salaista seuraa
Eli otsikossa syy, mikä sai kesän lopussa maailmani järkkymään.
Olemme olleet yhdessä reilusti yli 15 vuotta, naimisissa, kaksi kouluikäistä lasta, velallinen omakotitalo, kissaa, koiraa,… koko paketti siis kasassa. Ns. onnellinen ja tiivis, yhdessä puuhaileva perhe ja onnellinen pariskunta. Joka päivä olemme puolin ja toisin kertoneet, kuinka rakastamme, hellyyttä ja läheisyyttä on ollut. Mies käy töissä, itse olen opiskelemassa uutta ammattia ja todella innostunut siitä. Mies ja koko perhe on tukenut ja kannustanut minua opinnoissani ja ollut suurena tukena. Kaiken piti olla hyvin.
Kaikki tuo kuitenkin romahti pari kuukautta sitten. Löysin sattumalta ja ilman mitään ennakkoepäilyjä mieheni nimen ja tiedot sieltä surullisen kuuluisasta hakkereiden nettilistalta, joka paljasti pettäjäsivustoa käyttäneet. Mies kuitenkin ensin kielsi, että kyseinen nimi olisi juuri hänen, mutta luottokortin viimeiset numerot paljastivat hänet lopulta. Tuo kaikki iski minuun kuin pommi! Hän ei ole ikinä puhunut minulle mitään, että olisi tyytymätön. Hän on aina paheksunut kaikenlaista pettämistä ja suhtautunut kielteisesti koko ilmiöön, ja samaan aikaan hän on itse ollut jäsenenä vastaavassa ja hakenut hyvin yksityiskohtaisesti luokiteltua salaista seuraa! Ja sieltä nimenomaan haetaan seksiseuraa ja salaista suhdetta. Miksi hän ei sanonut, että ei saa minulta sitä mitä haluaa… Miksi hän ei sanonut, että ei ole tyytyväinen suhteeseemme ja minuun… Miksi hänen piti minun selkäni takana tehdä jotain noin kylmää, laskelmoitua ja väärää… Noita ajatuksia olen pyöritellyt nyt yli 1½ kuukautta päässäni.
Kun tilanne tuli julki, aloimme vihdoin puhumaan. Ei ollut enää muutakaan vaihtoehtoa. Mies on ennenkin valehdellut minulle. Jäänyt kiinni ja vannonut ettei enää ikinä, mutta taas valehteli ja nyt noin rumasti ja vakavasta aiheesta. Tuon tilanteen selvitessä eniten juuri sillä hetkellä loukkasi miehen valehtelu ”nimi ei ole minun!”. Kysyin monta kertaa, hänellä oli monta kertaa tilaisuus kertoa, mutta ei. Nyt en luota mieheeni. Voiko avioliitto ikinä onnistua, jos toiseen ei luota? Onko mitään toivoa jatkaa. Mies haluaa jatkaa kanssani. Hän sanoi, että ei enää ajattele samoin kuin silloin, kun hän palveluun pari vuotta sitten rekisteröityi jäseneksi. Mutta miten ikinä voin tuohonkaan uskoa?
Seuraa hän ei sieltä kuulemma löytänyt. No eihän siellä niitä naisia jäsenenä juuri ollutkaan, minkä hän on useaan kertaan heittänyt ikään kuin lieventävänä seikkana. Mutta minulle merkitsee se pelkkä aikomuskin hakea ihmistä, jonka kanssa pettäisi minua! Se saa minut tuntemaan itseni todella arvottomaksi ja vaikka olen hyvännäköinen ja itsestäni huolehtiva nainen, jättää myös jälkensä siihen, miten itseni koen naisena mieheni kanssa.
Olen todella yksin tämän asian kanssa. Elämältäni putosi hetkessä pohja. Mieheni on ollut se ”suuri rakkauteni”. Olen hukassa. Joudun nyt keskittymään siihen, että lapsillani on hyvä olla. Se on minulle tärkeintä. Miehen kanssa pystymme puhumaan, edelleen rakkautta vannotaan ja seksielämämme on jopa parantunut tapahtuneen jälkeen, mutta hyvin paljon puuttuu. Tuntuu, kuin katselisin jonkun toisen elämää. Vähän etäältä. Ehkä se on keino suojella itseäni, en sitten tiedä.
Pariterapiaan olemme menossa ensi viikolla. Mies ilmoitti meidät sen jonoon heti seuraavana päivänä, kun jäi kiinni. Tarvitsemme ulkopuolisen ja ammattitahon apua, jotta pystymme ikinä tästä jatkamaan. En halua erota. Se pelottaa suunnattomasti. Mutta ajatus siitä, että en uskalla enää luottaa ja pelkään koska mies seuraavan kerran kokee tarvetta johonkin vastaavaan, on äärettömän ahdistava ja surullinen.
Anteeksi sekava kirjoitus! Tarvitsisin todella nyt vertaistukea. Olen omien ajatuksieni kanssa niin hukassa ja yksin.
En tiedä, onko minun kirjoitukseni verrattavissa omaasi, mutta olen myös menettänyt luottamuksen mieheeni. Hän kävi ensimmäistä kertaa n. 9-vuoden suhteemme aikana laivalla 1,5kk sitten. Humalassa ollessaan oli antanut jollekin naiselle pusun, josta kertoi minulle paluunsa jälkeisenä päivänä. Olen sen jälkeen ollut aivan rikki, koska luotin mieheeni ja annoin suostumukseni yllätysreissulle. En ikinä voinut kuvitella hänen koskevan muihin naisiin, edes humalassa ollessaan. Konkreettisesti tuo ei liene pettämistä, mikäli kyse oikeasti oli vain tilanteesta jossa nainen kysyy, pussataanko. Mutta minulle se merkitsee paljon muutakin. En voi tietää, mikä varsinainen totuus on, en voi kysyä keneltäkään (lukuunottamatta työkaveria, jonka kanssa reissuun lähti), on vain yritettävä luottaa mieheni sanaan. Mieheni on kyllä kertonut tapahtumien kulun ja vannonut, ettei minua voisi pettää eikä varsinkaan olla kertomatta jos olisi pettänyt, mutta.. en vaan voi luottaa siihen. Minut on elämäni aikana petetty liian monen ihmisen taholta, ja viimeisenä uskoin mieheni tekevän sen heti kun tilaisuus koitti. Nyt yritän tulla asian kanssa toimeen, joka päivä asia on enemmän tai vähemmän mielessä. Mieheni ei pidä tekoaan minään, typerä känninen pusu, jonka olisi luultavasti antanut vaikka olisin ollut paikalla. Kysyin, jatkuuko hän sitä ja hän vastasi, että oikeastaan ei koska siinä ei ollut mitään tunteita, pelkkä pusu. Mistäpä minä sen voin tietää..
Vaikeinta tässä on, että kaikkien mielestä asia on nyt käsitelty. Hän on tunnustanut, olisi kuulemma sanonut jos muuta olisi ollut ja thats that. Entäs minun tunteeni? Itken joka ilta itseni uneen, asia mielessä illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä. Mieltäni riivaavat mielikuvat, joita itse olen kehitellyt mielessäni, en tiedä onko niissä todenperää vai ei, mutten pääse näistä eroon koska tunnen mieheni pettäneen minua henkisesti eikä hän koe tehneensä sen suuremmin väärää. Edes hänen vakuuttelunsa eivät auta, en vain pääse yli.
Arki on ollut pienoista kaaosta, ainakin minun päässäni. Pari ensimmäistä viikkoa oli kauneimmat, nyt on alkanut hieman helpottaa, mutta pitkään se taitaa ottaa. Seksi on mielikuvien takia tällä hetkellä piinaa, voin siitä nauttia vain puolittain, kun haen koko ajan miehestäni merkkejä onko jokin asia muuttunut.
Tuntuu, kuin elämältäni olisi viety kaikki tuttu ja turvallinen, se meidän keskinäinen koskemattomuus. Miksi? Miksi piti repiä luottamus rikki, kun sen takaisin saaminen ei ole helppoa saati varmaa. Rakastan miestäni, mutta en yhtään tiedä, kaiken sen vakuuttelunsa jälkeenkään mitä hän tuntee minua kohtaan. Rikki revitty olo, joskin pienestä asiasta, mutta minulle niin kovin suuresta..
ehkä kärpäsestä tuli nyt härkänen. ehkä ei. (tarkoitan alempaa kirjoitusta; harmi kun täällä ei näe aiempia tekstejä tässä... vois ne tohon viereen tietty ottaa)
yritä ajatella asiaa niin, että ne on nyt sun ajatuksia, sun tunteita. - sä olet reagoinut voimakkaasti. katsele ja kuuntele miestäsi. seuraile kuitenkin luottavaisin mielin.
vaikea nyt sanoa, että mikä on miehesi motiivi ollut. ... ja onko totuus tuossa.
pusu on vain pusu ja jos se nainen on ihan joku outo eikä enää koskaan kuvioissa, ei auta kuin luottaa mieheen. tässä tilanteessa, nyt.
toisaalta ... voihan niitä uusiakin tilanteita tulla.
joka tapauksessa; yritä rauhoittaa mielesi. keskustelette asiasta ja ja jos mies pysyy samassa tarinassa ja vakuuttaa tunteitaan sinua kohtaan ja käyttäytyy myös niin - luota häneen.
Niin..Asia toki kuulostaa muiden korviin mitättömältä, itselleni se tuntuu olevan elämää suurempi asia. Olen meidän kotona se, joka tekee kaiken, hoitaa lapset, tekee ruoat, käy kaupassa, siivoaa, pesee pyykkiä jne. Silti minä olen aina se, joka nukkuu pitkään, jättää siivoamatta, ei huomioi kuin itsensä, vaikka annan kaikkeni perheelleni. Minä olen se, jolle saa kettuilla, jota saa epäillä pettämisestä ja mököttää päiväkausia kertomatta miksi. Minä olen se, joka joutuu päivästä toiseen kerjäämään mieheni jakamatonta huomiota ja aina en sitä edes saa, kerjäämään hellyyden osoituksia. Sitten ei tarvita kuin humalatila ja vieras nainen kysymään pusua. En siis voi olla miettimättä, miksi mieheni ei ymmärrä loukanneensa minua. On kuulemma aiemmissa suhteissaan tehnyt myös samoin, ei ajattele pusua minään, yksi sinne tänne. On pahoillaan kun loukkasi, eikä tiennyt satuttavansa minua näin pahasti. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ei enää halua asiasta puhua. Siksikö, ettei siinä ollut sen kummempaa, vai ei vaan halua asiaa ruotia, ettei paljastaisi enempää? Ei halua alkaa tuntea asiasta syyllisyyttä, jota minun mielestäni kuuluisi tuntea, edes minun oloni helpottamiseksi? En tiedä enää, en jaksaisi enää näitä ajatuksia, mutta en myöskään nähtävästi voi antaa asian olla, kun koen itseni niin loukatuksi.
Meidän suhteessa minä olen yleensä se, jonka mielipidettä tai haluja ei kuunnella, ei lähdetä minne haluan, ei tehdä asioita mitä haluan. Kaikki mitä ehdotan, on huonoja ideoita, teen asioita vasten mieheni tahtoa ja saan kyllä kuulla siitä. Jos olen tekemisissä miespuolisen ihmisen kanssa esim töissä, se tarkoittaa automaattisesti että petän miestäni hänen kanssaan. Sitten tällaisen tilanteen eteen tullessa minun on vain nieltävä asia ilman oikeutta olla epäileväinen ja antaa sen olla? Tunteideni vähättely tuntuu kaikkein pahimmalta. Ilmeisesti haluaisin mieheni hyvittelevän, mutta arvatkaa vaan tuleeko mitään vastakaikua..
Tunteiden ilmaisu on miehelleni äärimmäisen vaikeaa, ainakin niiden ääneensanominen tai näyttäminen. Siihen kai itse peilaan, kun hän usein tyytyy vain antamaan murahtavan vastauksen kun kysyn hänen tunteitaan minua kohtaan. Kävimme edellisenä jouluna läpi raastavaa aikaa tähän liittyen, kun en tiennyt mitä hän tuntee minua kohtaan. Viikon olin lasteni kanssa vanhempieni luona, kun hän oli suuttunut erinäisistä asiasta eikä puhunut 2 viikkoon sanaakaan. Suunnittelin jo eroa, kun mieheni viimein ymmärsi, että menettää minut jos ei tee asian eteen mitään. Sen jälkeen pystyin luottamaan hänen sanoihinsa aivan eritavalla kuin ennen. Nyt ollaan taas tilanteessa, kun teot puhuvat hänen sanojaan vastaan. Miksi osoittaa huomiota toisaalle, jos tuntee rakkautta toisaalle? Okei, humalatila ja yllättävä tilanne, mutta oikeuttaako se loukkaamaan minua? nähtävästi.Voi kumpa löytyisi joku, joka ymmärtää ajatusteni monimutkaisuuden ja voisi ajatella samalla tavalla. Tunnen olevani niin yksin, kun muiden mielestä vatvon tätä asiaa turhan monimutkaisesti ja syvällisesti.
Miehelläni on myös ollut tapana olla kertomatta asioista kaikkea. Esim ollessani osastolla, hän tuli käymään, aikeissa jättää minut. Meni vuosia, ennen kuin hän kertoi asiasta minulle, ettei pystynyt sitä tekemään. On muitakin esimerkkejä, mutta tämä lienee osuvin tähän tilanteeseen. Nyt pelkäänkin näin käyvän taas; hän ei uskalla kertoa muuta risteilyllä tapahtuneen, vaan asia tulee vasta vuosien päästä esiin ja sama on edessä taas. Mieheni myös tietää, että mikäli tulee ilmi, että hän on pettänyt minua, ero tulee. Tiesi jo ennen risteilylle lähtöä. Eli jos hän minua rakastaa ja vahinko on tapahtunut, hän ei aio sitä minulle kertoa. Tämä lienee se päällimmäinen asia, joka mielessäni pyörii. Sen lisäksi mieheni kaulaketjuun oli takertunut hius ja kengänpohjat olivat riekaleina risteilyn jäljiltä, joten nämä asiat eivät ainakaan lisää luottamustani hänen kertomaansa..
Anteeksi ketjun aloittajalle, kun avaudun tänne mutta en löydä muutakaan paikkaa, enkä omaa ketään jolle näistä syvällisistä mietteistäni voisin kertoa. Toivottavasti meidän olo helpottaa ajan myötä, ja toivon todellakin ettei sinun miehesi ole edennyt ajatusta pidemmälle. Kai minä tällä omalla tarinallani haluan sanoa, että ymmärrän jo tuolle sivustolle kirjautumisen satuttavan. Loukkaisi se minuakin, jopa syvemmälle kuin mitä itse pettäminen pelkän seksin takia. Asioihin tuskin auttaa muu, kuin puhuminen aiheesta, aina sinun niin halutessa uudestaan ja uudestaan. Toivottavasti miehesi ymmärtää tämän ja että saat luottamuksen sitä kautta takaisin. Minun on vain painittava tunteideni ja ajatusteni kanssa yksin, koska mieheni ei selvästikään ole halukas asiasta enää puhumaan.
aloittajan postaukseen sen verran:
en nyt kyllä ymmärrä, että se hakuprofiili siellä olisi puolisolla ollut turhaan ... ei muka yhtään varteenotettavaa treffikumppania. - ei noita profiileja kyllä turhaan tehdä, ja pelkkä ajatus tuollaisesta kyllä jo loukkaa - oli tehty sit jotain tai ei mitään. - eihän se rakkaudesta omaa puolisoa kohtaa kerro, ainakaan positiivisesti.
joo. ajatuksia vain: ymmärrän kyllä mielesi pahoittumisen. toki anteeksipyyntö ja virheen myöntäminen ovat tärkeitä, ja se että tunnustaa loukanneensa toista.
se minuakin on loukannut, että asiaa, josta minulle on tullut paha mieli, vähätellään. ☹️
mun tulevalla ex-miehellä oli henkinen ihana veli-sisko -suhde 2-3 vuotta. - ilman mitään(?) fyysistä, mutta pirusti sinä aikana ehtivät tavata ja jutella; enemmän kuin minun/vaimon kanssa, joka oli pieneten lasten kanssa kotona. ensin ukko haukkui mut kontrolloivaksi, sitten myönsi että joo, ehkä se sit on loukannut, mutta ei ala suhdetta lopettamaan, minkä jälkeen jätti kertomatta asioita, etten minä loukkaannu. - se siitä. enää en tunne kiukkua, vain surua.
Ymmärrän vatvomisen täysin. Minunkin miehelläni pusuja tsustalla.. Useamöiakin sekä seksisävytteisiä viestejä kä nykässä ja fb lähetetyissä viesteissä. Pemkään että on me nyt viestittelyjä pidemmälle mutta ei känneiltään muista tai halua muistaa. Puoli vuotta häiden jälkeen baari illan jälkeen vietti yön jonkun satu nnaisen baarituttavan sohvalla. Epäilen että jotain tapahtunut Kerta akka oli niin raivoissaan kun vastasin miehen puhelimeen tämän soittaessa. Naiselle mies oli kertonut että olemme eronneet joten nainen piti minua mustasukkaisena ex vaimona
Uskoisin, että miehesi rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi. On ihan normaalia, että joskus vieras houkuttaa, mutta se johtuu enemmän niistä biologisista haluista, joita voi hillitä, kuin siitä, että pettäminen oikeasti toisi tyydytystä. Nettideiteillä tai laivalla houkutukset ovat suuria ja seuranhaku on yleensä sitä, että haetaan jännitystä, pönkitetään omaa itsetuntoa ja haaveillaan jostain Hollywoodin maalaamasta valheellisesta mielikuvasta. Oma suhde voi olla kaikin puolin tyydyttävä, mutta itsetunnossa vikaa.
Todellisuus ei pettäjälle aukea kuin vasta sitten, kun joko a) pettää, ja huomaa, ettei se tuntunutkaan hyvältä tai b) käy kuten teille, eli jää yrityksestä kiinni ja tajuaa, mitä voisi menettää. Itse asiassa luulen, ettei miehesi vielä ymmärrä, että saattaa menettää sinut ja miltä se tuntuisi hänestä, jos kaikki kaatuisi tuollaiseen typerään tulella leikkimiseen.
Jatkakaa vaan sitä puhumista. Koittakaa yhdessä kaivella sitäkin, että mitä se pettäminen merkitsisi teidän parisuhteelle. Mies voi kiemurrella ja kieltää, mutta sinä voit sanoa että oli miten oli, niin kannattaa muistaa, että se hetkellinen huuma ei antaisi miehelle mitään verrattuna teidän parisuhteeseen. Niin raadollista kuin se onkin, niin uskollisuus on yleensä motivaatiosta kiinni enemmän kuin periaatteista. Tai periaatteita ja arvoja voi olla, mutta me ihmiset lipsumme niistä niin kovin helposti.
Edessänne on pitkä taival ja saatatte tarvita ulkopuolista apua loukattujen tunteiden selvittämisessä ja luottamuksen rakentamisessa. Suosittelen myös avoimuutta tulemisten ja menemisten suhteen.