Miehen vaikea adhd, uskottomuus ja erilainen ajatusmaailma
Ollaan oltu teiniajoista yhdessä. Kaksi alakouluikäistä lasta joilla molemmilla adhd. Meillä on molemmilla ollut rankkoja kokemuksia, läheisen kuolema, omalla kohdalla myös isän alkoholismi ja hänen kuolema. Kun nuorimmainen lapsi syntyi vähän ristiäisten jälkeen mieheni isä kuoli ja jäin yksin lapsen kanssa, kun mies meni menojaan baareissa. Häneltä meni lapsen ensimmäinen elinvuosi ihan ohi. Itse olin jaksamisen äärirajoilla silloin.
Jotenkin hän sitten ystävien painostuksesta sai elämästä taas kiinni. No sitten Alkoi olla sitä aikaa että aloin odottaa toista lasta, ja kun olin viimeisilläni raskaana sain selville että mies on käynyt vieraissa. Meillä meni 5 vuotta kutakuinkin niin että mies yritti korjata kaikintavoin meidän välejä ja juurikuin oltiin taas siinä pisteessä että kaikki alkoi mennä paremmin.
Olin itse semmosessa tilanteessa että oma isäni kuoli ja elin kuin sumussa. Parisuhde meni siinä sivussa. ja jotenkin oltiin niin etäällä toisistamme. Sitten meillä ajautui siihen että minä kävin vieraissa (työkaveri), itselle tuollainen huomio mitä sain häneltä oli erilaista ja kun itselläni ei ollut muita ollut kuin mieheni. Itsetunto parani, kun olin nuorena koulukiusattu ja en ole ikinä pitänyt itseäni mitenkään hyvännäköisenä. se huomio sitten teki hyvää. Suhde loppui ja hyvä niin emmekä enää ole edes samassa työpaikassa. Mies sai tietää asiasta.
No nyt kuitenkin tilanne on se että mieheni jäi jälleen kiinni pettämisestä ja itseäni loukkaa ja naiseuteni koki kovan kolauksen kun nainen on minua 12 vuotta nuorempi. Minä 39vuotis ja tämä hempukka 27vuotias.Mutta tavallaan ulkonäöllisesti kasvoja lukuunottamatta kuin minä 20 vuotiaana, hoikka, eikä lapsia. No sain selville miehen ja hänen jutusta no sanotaan näin melko kyseenalaisella keinolla niin en tässä sitä mainosta. No kuitenkin humpukka on kolahtanut mieheeni ja lujaa. Ja saa häneltä läheisyyttä jne…. ja yllättäen minut esittää kovinkin seksin suhteen ”kylmäksi” mitä en ole.
Ja nyt tiedän että humpukalle ja hänen miehelleen tulee ero. kaiken lisäksi Hempukka on yrittänyt iskeä oman siskonsa miestä. Hempukka yritti itsemurhaa vetämällä viinaa ja lääkkeitä sekaisin ja viillelly itteensä. Mies oli että voi voi kun ne kaikki ollu syyttelemässä sitä hemppua.. Minä taas kihisin siitä että voi harmi kun ei hempukka onnistunutkaan ja se viha sitä ihmistä kohtaan. Itsellä vaan on se pelko, että mitä jos ne palaa yhteen. Koska he tulevat väistämättä kohtaamaan. Mies on muiden kyseisen hempukan sisaruksien kanssa tekemisissä ja hempukan sisko on miehen paras kaveri. Ja Sitten sain myös selville että oma mieheni on yrittänyt aikasemmin hempukan siskoa joka on hänen paras kaverinsa… (Tää touhu on kuin kauniista ja Rohkeista) tosin se paras kaveri ei taas lähtenyt mukaan siihen juttuun.
Miehen kanssa ollaan keskusteltu ja tilanne on se, että minä haluan keskittyä korjaan meidän välejä. Ja mies vakuuttaa omasta puolestaan samoin.
Mikä tässä nyt itseä vaivaa se, että kun hän tavallaan etsii koko ajan läheisyyttä muualta vaikka saa sitä multa. Hänellä on myös erilainen näkemys mikä on kavereiden kesken ok. Hän ei koe tekevänsä mitään väärää vaan se liittyy kuulemma hänen adhd:hen. Hänellä on myös eräänlainen seksiriippuvuus, joka päivä siis haluaa. Mikä on sinänsä ok, mutta joskus en vaan jaksa sitä että koko ajan kaikki pyörii seksin ympärillä.
Luonteet on meillä erilaiset olen aina viihtynyt kotosalla ja hän taas menossa koko ajan (adhd) hän kyllästyy nopeasti ja kaipaa vaihtelua asioihin.
Toisaalta meillä on pitkä eletty elämä yhdessä ja edessäkin vielä, toivon että antaa sille arvoa koska moni ei katsele näin hankalaa suhdetta.
Koen vaan itse olevani jotenkin ahdistettu siihen, että en pysty kaikkea sulattamaan hänen tekemisiään, mutta katson aika lailla läpi silmien asioita.
Rakastan häntä mutta kaipaan kuitenkin sitä, että kokisin olevani ainoa nainen maanpäällä että hän katsoisi minua edes joskus niin. Kärsin itse siitä, että joudun jakamaan hänet muille.
Nyt tietenkin kun hän on käynyt vieraissa näin hiljattain niin hän ei pysty kuittaileen minulle mitä tapahtui työkaverini kanssa, eikä voi ottaa sitä esiin.
Ajatukseni on myös tehdä itselle B vaihtoehto mikäli ero tulee. Koska pelkään että hän alkaa uudestaan oleen sen hempukan kanssa. Ja mitä jos hempukka onkin pamahtanut paksuksi tai jotain.
Olen aika sekaisin kaikesta mitä on tapahtunut joten tarvitsen eniten sitä mielipidettä suoraa tekstiä ja saa sanoa valittujakin sanoja jne….
Kiitos että jaksoit lukea.
Tuohan kuulostaa yhtä sekavalta elämältä kuin meillä. Meilläkin on vuosia takana 20 ja lapsia siinä sivussa kolme. Siinä mielessä helpompaa ettei näissä mitään poikkeavaa ole mitä nyt normi teinikiukuttelua, mutta oman isäni (alkoholisti) kuolema, vaimoni isän ja nyt isoveljen kuolema saavat mielen aika maahan. Jouduin aikanaan petetyksi, kostin ja petin joutuakseni uudelleen petetyksi ja silti olen tässä. Vaimoni syö nyt masennuslääkkeitä ja seksielämmme on nätisti sanottuna kuollut pystyyn.
Kyse on ennenkaikkea omasta halusta ja sitoutumisesta. Toista ei voi pakottaa/omistaa. Valitan. Jos sisäistä halua ei toisella ole sitoutua, niin sitten ei ole. En voi mitenkään neuvoa eikä minulla ole edes mahdollisuuksia siihen. Voin vain samaistua mieheesi siinä mielessä, että syytän puolisoani seksuaalisesti kylmäksi. Jos puolisoltani kysytään samaa, niin hän on todennäköisesti omasta mielestään seksin papitar. Hän todennäköisesti muistelee sitä henkilöä joka hän oli 10 vuotta sitten ja silloin hän totisesti oli sitä. Ihmiset vain muuttuu ja se kuuluu elämään ja se on ihan ok. Vaimollani on tosin vielä halut vievä lääkitys joten en voi muuta kuin kärvistellä. Se, että annetaan lupa yhtymiseen ei ole mitään seksuaalista halua, se on vain toisen hyväksikäyttöä.
Jos minulle tulisi 12 vuotta nuorempi hempukka joka osoittaisi kiinnostusta ja aitoa halua, niin aivan heittämällä kiinnostuisin jos antaisin itselleni luvan. Tällä hetkellä en toivo sitä enkä edes hakeudu tällaisiin tilanteisiin jossa voisi näin käydä. Turhaudun tällä hetkellä, koska seksi on kuitenkin tärkeä ja kiva osa elämää. Tai ainakin oli. Tarkoitan sanoa ettei tilanteenne ole mitenkään helppo saatika ainutlaatuinen, valitettavasti.
Meillä on umpisolmu jota en osaa avata eikä siihen ole muita avaimia kuin aika ja usko parempaan huomiseen. Parisuhdetta ei kuitenkaan vain voi laittaa hyllylle ja ottaa sieltä kun sitä taas tarvitaan. Se muuttuu. Se väistämättä muuttuu ja joskus voi olla että se vain loppuu. Tässä hetkessä olen sitoutunut ja toivon, etten törmäisi mihinkään hempukkaan joka veisi minulta jalat alta. Miehesi törmäsi ja hullaantui. En kykene tuomitsemaan, koska olen ihan yhtä syyllinen vastaavaan 'hälläväliä' käytökseen. Ajatus ehkä ollut 'kaiken se kestää', mutta hölmöähän se on ollut. Tosin se on myös toisin päin: toista voi laiminlyödä, koska kaiken se kestää. Hankala sanoa, mutta sait ajatuksen pätkästä kiinni. Lapset tekevät asioista ja toisen huomioimisesta haasteellista.
Sanon suoraan: toista ei voi omistaa ja toista ei voi pakottaa haluamaan. Eikä toista voi pakottaa sitoutumaan. Ei edes lasten takia. Parisuhde on kahden kauppa ja siihen on oltava yhteistä tahtoa ja halua. Halut vaihtelevat ja tahtoa joko on tai ei. Niitä ei voi pakottaa. Se pitää lähteä sisältä omasta tahdosta. Toista ei pidä joutua viettelemään aina uudestaan ja uudestaan, mutta aina välillä se pitäisi tehdÄ.
Keaton, kiitos puhuttelevasta, elämää kokeneesta vastauksesta. Tärkeintä itselle nyt on käydä kaikkea läpi ja pohtia mitä nyt sitten. Mutta täytyy sanoa että vaikka rakastan miestäni ja rakkauden muoto on tosiaan muuttunut. Se on vaan väistämätöntä että tulee vaiheita että toinen on itsestään selvyys. Välimatka kasvaa toiseen ja sitten aina vaan on vaikeempi toista lähestyä. Minulle oli toisaalta helpotus että mieheni petti siitä syystä etten itse enää tunne syyllisyyttä omasta pettämisestä. Ja oman kokemuksen myötä tietää että vaikeaa on ja ymmärtää toista ja toinen on vieras.
Meillä on ollut aina hyvinkin molemminpuolinen ajatus siihen, että omia menoja on siis että nähdään kavereita jne... Kumpikaan ei ole ollut mustasukkainen toisesta, toki nyt on se koko ajan se mielessä missä mahdollisesti nyt on ja mitä nyt tekee mutta sekin varmasti enempi epäluottamusta... Mutta mies totes myös jotain hänen jäätyään kiinni että häntä ahdistaa tapa jolla ihmiset puhuu yleensä avioliiton tai ylipäätään toisesta osapuolesta "MUN VAIMO"/"MUN MIES". Siis valtavirrassa sehän on omistamista silloin.
Ihan samahan se on miten ulkopuoliset asioita näkevät. Kuitenkin se että on parisuhteessa tarkoittaa että on eräänlaiset yhteiset säännöt ja myös että yhteinen pyrkimys johonkin. Ja Elää myös omaa elämää siinä rinnalla eli tehdä asioita mitkä ei taas mene ristiin yhteisten pelisääntöjen kanssa...
Jos mietin tätä hetkeä ja tulevaisuutta... Se että kestääkö oma pää sitä epätietoisuutta jos toinen vaan toteaa, että nyt ollaan taas sen muijan kanssa yhdessä. Ja itse jään vaan siihen että mitä nyt tapahtui. Jakaa en kuitenkan häntä halua, ehkä on hyvä luovuttaa ja päästää irti, jos hän todella haluaa olla ja jatkaa elämää minun kanssa niin hän myös tekee sen. Toki en itse kovin helpolla takaisin elämääni päästä, lasten vuoksi on toki joustettava, enkä halua että isä ei näe lapsiaan.
Nykytilanteessa lapset kuitenkin kärsivät siitä, kun kaikki ei ole kuten pitäisi.
Joo tiedän etten ole enää sellainen kuin ennen olen múuttunut jne... Mutta koomista tässä onkin että se muija on kuin minä kropaltansa kun olin hänen ikäsensä. Elääkö mies uudestaan omaa seurustelu aikaa, onko hänellä mahdollisesti 40 kriisitulossa kun on 2 vuotta vaille 40? Ja siksi se loukkaakin aika paljon koska itse tosiaan olen 12 vuotta vanhempi sitä hempukkaa ja se muija on 10 vuotta miestä nuorempi....
Kiusallista on se että myös tiedän että muija yrittänyt iskeä jonkin aikaa jo häntä....jossain vaiheessa luovuttanut.
Sitten sitä miettii miksei omat hälytyskellot soineet, kun sovittiin yhteisesti että minä olen paikassa x erikaupungissa viikonloput lasten kanssa. Ja mies ja kotipaikkakunnalle. Kaikki tapahtui kai huomaamatta. Suhde mahdollisesti heillä kestänyt 3kk... Se että oltiin viikonloput erillämme teki sinänsä hyvää. ja siksi kun pidin elämisestä lasten kanssa kahden että miksi kiusaan itseäni, yritän korjata kun en ehkä itsekään enää halua?