Miehen uusi työ ja työkaveri saavat minut voimaan pahoin
Mieheni vaihtoi työpistettä kuukausi sitten ja se oli meille kaikille iloinen uutinen. Hän sai uusia kokemuksia, uusia haasteita ja vaihtelua työarkeen. Ensimmäisen viikon aikana kuitenkin heti ensimmäisestä päivästä saakka kuulin kuinka Sini teki sitä, Sini teki tätä, Sini on niin hyvä siinä, Sinin äiti sitä jne. jne. Kerroin viikon päästä miehelleni etten pidä siitä, että kuulen kovasti kehuja hänen uudesta työkaveristaan ja hän ei sitä ymmärtänyt. Hänestä siinä ei ollut mitään kehumista, eikä muutenkaan mitään outoa. Minä tulin tuosta kuitenkin mustasukkaiseksi, jota en koskaan aiemmin ole ollut. Sovimme, että mieheni kertoo minulle päivän kuulumisia, jotta minun on mahdollista saada tilanteesta yliote ja ajatukset tuon jälkeen rauhoittumaan. Näin teimme. Sinistä tuli edelleen eniten puhetta, toisin kuin miespuoleisista työkavereista. Mutta jotenkin pärjäsin sen kanssa. Viime viikolla mieheni kanssa keskusteltiin, että pidämmekö edelleen sen säännön, jonka olemme yhdessä luoneet, että emme ota somessa seuraajaksi/kaveriksi töissä olevia vastakkaistasukupuolta olevia ihmisiä. Mieheni oli edelleen sitä mieltä, että se on hyvä asia ja sovimme, että mikäli pyyntöjä tulee nyt näiltä hänen uusilta työkavereilta esim. Siniltä, on tästä puhuttava yhdessä kotona, koska meillä on tälläiset säännöt. Mieheni kanssa olimme viikonlopun reissussa ja hän käyttäytyi siellä omituisesti, piti kädestä kiinni, oli muutenkin paljon lähellä, mitä yleensä ei ole. Sunnuntaina kuitenkin kotiin tullessa käytös muuttui radikaalisti, sain kiukuttelua ja tiuskimista aivan turhista asioista. Pohdin mistä tämä johtuu. Minulle tuli mieleen, että jos se Sini siellä kuitenkin kaihertaa, kun tietää, että muutaman tunnin päästä pääsee jo hänet näkemään, kun reissu kerran oli heitetty. Eipä mitään, maanantaina aamulla heräsin ja minulla oli jotenkin kurja olo ja vähän sellainen olo, ettei kaikki ole nyt hyvin. Pienen somehetken jälkeen huomasin, että jumalauta Sini on somessa seuraamassa miestäni. Mitä ihmettä?! Mehän juuri tämän säännön tarkistimme ja mieheni oli sitä mieltä, että edelleen ei moisia asioita tehdä ja maanantaina hän on siellä. Mieheni tullessa töistä kotiin, tätä asiaa kysyin. Hänen selitys oli asialle se, että hän ei kehdannut kietäytyä ja vähän tarkemmin kun mietti niin hän ei muistanut meidän sääntöä kuulema. Miten on muka mahdollista? Hän ei poistanut tätä naista somesta, vaan oli sitä mieltä, että voi jatkaa näin, koska sattui unohtamaan säännön eikä kehdannut sanoa ei. Noh, eipä siinä. Someseuraaminen ei ole paha juttu, mutta jos on säännöt, niin pitäisi niitä kai noudattaa ja minunkin on niin tehtävä. Noh, tiistaina mietin tätä asiaa vielä uudelleen ja kysyin mieheltäni, että tiesitkö sunnuntaina, että olet maanantaina Sinin työparina töissä, kun pohdin miksi käytöksesi muuttui niin hurjasti silloin illalla, että oliko syynä se, että tiesit aamulla pääseväsi hänen parikseen. Mieheni vastasi tuohon ” En tiennyt. En yhtään tiedä kenen parina milloinkin siellä olen, sen näkee vasta aamulla.” Minä varmistin, että onko tosiaan näin ja hän vakuutti asian olevan näin. Pohdin, että en sitten tiedä mistä käyttäytymisen muutos sitten johtui. Noh, eilen sitten kysyin mieheltäni, että kenen työparina olit tänään töissä ja hän totesi, että Sinin ja Sallan, sillä ei hänellä tuossa työpisteessä voi olla tällä hetkellä muita työparina, kun kesälomat yms pyörii. Noh, minähän sitten kyselemään, että mitenkäs et aiemmin tiennyt yhtään oletko Sinin kanssa työparina, vaikka todellisuudessa on vain kaksi vaihtoehtoa ja normaalitilanteessa molempien työparina olet. Hän ihmetteli tätä. Sanoi, että valitsi väärän sanan siihen hetkeen, että ei olisi pitänyt käyttää yhtään sanaa. Minä kerroin, että sinunhan olisi pitänyt olla minulle rehellinen ja sanoa, että olen Sinin ja Sallan parina ellei mitään erikoista ole tapahtunut. Mutta hänen mielestään oli ok sanoa ettei yhtään tiennyt ja ei pidä sitä valehteluna vaan vääränä sanavalintana. Olen tässä ollut niin raivoissani, että en tiedä miten olisin. Onko todella niin, että 19 vuoden parisuhde ei merkitse Sinin rinnalla mitään, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun hän minulle valehtelee (itse sanoo, että valitsi sanan vahingossa väärin) ja ensimmäinen kerta kun rikkoo sopimustamme ja pettää luottamukseni (itse sanoo, ettei kehdannut sanoa ei ja ettei muistanut meidän sääntöjä). Miten voin koskaan enää luottaa siihen mitä Sinin kanssa tapahtuu, jos Sini vaikka pyytää jotain enemmän niin mieheni ei välttämättä muista meidän sääntöjä, ei kehtaa sanoa ei tai valitsee sanansa väärin, piti sanoa ei mutta sanoinkin vahingossa kyllä. Mitä ihmettä tässä pitäisi nyt tehdä? Olen niin väsynyt, että en tiedä miten eteenpäin. Ruokahalua ei ole, en saa nukuttua, kaikki ahdistaa ja pohdin, että onko nyt otettava aikalisä eri asunnossa.
Onko teillä ollut vastaavia tilanteita? Miten niistä on selvitty? Mitä muita ajatuksia tämä herättää sinussa?