Olen 60 vuotias, 15 vuotta sitten eronnut nainen. Ex-mieheni oli huikentelevainen, epäluotettava ja vastuutaan pakoileva. Hän petti ja sain pari sukupuolitautiakin häneltä. Elämä oli pelkoa ja välillä tuskaa. Saimme kuitenkin yhden lapsen, tytön.
Minulla on ollut eron jälkeen 1-4 vuoden suhteita, ei koskaan yhden yön juttuja. Vuoden 2006 kesällä tapasin miehen, jonka kanssa suhde on ollut yhtä vuoristorataa. Alussa kaikki oli täydellisyyttä hipovaa ja hän oli erittäin hyvä minulle. Mies oli juuri lähtenyt kotoaan erotakseen. Hän oli pettänyt avioliittonsa aikana vaimoaan paljon.
Jo puolen vuoden kuluttua hän alkoi pitää välimatkaa ja jotenkin suhde kylmeni. Sain kuulla myös muista orastavista naissuhteistaan. Välillä kaikki tuntui olevan hyvin ja hän vakuutti rakkauttaan ja etteivät muut suhteet merkitse hänelle mitään. Näin jatkui kevääseen 2010, jolloin hän oli törmännyt naiseen, joka oli hyvin innokas seurustelemaan hänen kanssaan. Mies itse kertoi tästä naisesta sen vuoksi, ettei hän halunnut menettää minua. Suhde kuitenkin alkoi ja uusi nainen osoittautui epävakaaksi persoonaksi. Hän teki mitä ihmellisimpiä temppuja, jopa niin, että poliisit oli joskus kutsuttava avuksi. Minä jäin tässä vaiheessa takavasemmalle.
Parin kuukauden kuluttua mies soitti minulle ja kertoi uuden suhteensa vaikeuksista. Minä kuuntelin ja säälin häntä. Minulla oli vielä paljon tunteita häntä kohtaan. Meidän ”keskustelumme” antoi minulle toivoa, että voisimme jatkaa suhdettamme. Syksy 2010 ja talvi 2011 menivät siten, että olimme yhteydessä ja myös rakkaussuhteessa. Olin toiveikas.
Viikko sitten mies ilmoitti, että hän on lopettanut suhteen tämän epävakaan naisen kanssa ja samalla ilmoitti, että meidän täytyy olla varovaisia tämän epävakaan takia, koska hän voi keksiä mitä tahansa häiritäkseen minua ja häntä eron vuoksi. Petyin kovin, vaikka ymmärsin vaaran. Tulkitsin hänen viestinsä niin, että hän haluaa eroon minustakin.
Nyt olen surullinen ja masentunut tilanteesta. En ymmärrä, mitä mies nyt haluaa, vai haluaako mitään. En ymmärrä miehen mieltä siinä, miksi hän aina haluaa uusia ihastuksia ja petyttyään palaa entisen luo. Minua satuttaa hänen välinpitämättömyytensä ja ailahtelevaisuutensa. Hän on adoptiolapsi ja saanut paljon rakkautta lapsuudessaan. Rauhoittuuko tämän sorttinen mies koskaan? Voiko hän muuttua ja alkaa elää tasapainoista elämää. Haluan itselleni tavallista elämää ja rauhallista arkea. Taitaa olla turha toivo tämän ihmisen kanssa.
Onko niin, että haen tiedostamattani samanlaista miestä kuin ex:äni ja petyn uudestaan ja uudestaan. Se askarruttaa minua. Samalla pelottaa yksinäinen tulevaisuus. Luulen rakastavani häntä kaiksesta huolimatta.
Kuulisin mielelläni mielipiteitänne tilanteestani!