Miehen juominen-minunko päässä vai?

Miehen juominen-minunko päässä vai?

Käyttäjä tupsu aloittanut aikaan 04.11.2013 klo 12:43 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä tupsu kirjoittanut 04.11.2013 klo 12:43

22vuotta yhteistä elämää takana, 4yhteistä lasta:21, 19, 13, 2.5v. Elämään on mahtunut niin ylä-kuin alamäkeä. Tällä hetkellä niin ristiriitaiset ajatukset. Soitin aamulla vuokra-asunnosta, vahva ajatus siitä että tämä on nyt tässä. Mies on kova juomaan, sitä on toki jatkunut jo kauan. Käyttäytyy välinpitämättömäsi, ei halua puhua meidän suhteesta vaan vetäytyy pojan huoneeseen kaljoineen. Viime aikoina en ole siihen enää jaksanut puuttua vaan keskittynyt 2vuotiaan pojan hoitamiseen. Olemme molemmat työelämässä. Itse teen vuorotyötä, mies ei voi edes iltavuoroina odottaa että tulen kotiin vaan kaapissa on tyhjiä kaljatölkkejä ja viinipullo kun tulen kotiin. Saattaa yövuoroinakin tehdä oharit. Pari kertaa olen joutunut valehtelemaan että olen sairas kun en päässyt töihin. Olen hoitovapaalla perhepäivähoitajan työstä ja teen keikkaa lähihoitajana. Näillä näkymin jatkan sitten pph työtä, koska en halua viedä lasta vuoro hoitoon. Vaikeaaon ollut jo pitkään, mutta ajattelin pojan ja 13v. vuoksi että koitetaan vain sinnitellä. Mies juo siis lähes päivittäin kaljaa, ke ja viikonloppuisin vähän muutakin. Käyttäytyy sitten agressiivisesti ja pari kertaa on käynyt päälle. Ei suostu että lähdetään hakemaan apua kun ongelmat ovat minun korvien välissä. Pojalle on kyllä kiva, mutta viikonloppu aamuisin saa pelätä että lähtee pojan kanssa ajelulle vaikka olisi illalla rankastikkin juonut :-(. Kerran olen ottanut avaimet mukaan töihin kun oli aamuvuoro ettei lähde.
Koitan kai lähinnä tämän kirjoituksen myötä tsempata itseäni. Kyllä mä tiedän ettei mulla ole vaihtoehtoa. Lasten vuoksi sekä itseni on lähdettävä, niin raskaalta kuin se tuntuu.

Käyttäjä Menolly kirjoittanut 06.11.2013 klo 13:02

Tiedät, että miehesi on alkoholisti ja suojellaksesi lapsiasi teidän täytyy lähteä. Otan osaa, kun joudutte kestämään tällaista ☹️
Ehkä miehesi ymmärtää lähtösi jälkeen, mitä on menettänyt? Ja jos ei, niin se on hänen menetyksensä. Joku päivä hän havahtuu todellisuuteen, jossa on juonut perheensä ja katuu.

Hyvä juttu on kuitenkin se, että olet itse herännyt tähän tilanteeseen ja olet vakavasti valmis lähtemään. Et koskaan tule antamaan itsellesi anteeksi, jos miehesi alkoholismin takia lapsesi joutuvat vaaraan. Miehesi juominen ei ole sinun syysi, eikä myöskään se että hän ei hae apua. Lapsista olet kuitenkin vastuussa.
Monet elävät tuollaisessa suhteessa pitkään, liian pitkään uskaltamatta lähteä, toivoen huomisen muuttavan kaiken. Sinä olet vahva, pysy sellaisena 🙂🌻

Käyttäjä ammeli kirjoittanut 06.11.2013 klo 20:55

Hei. Kuulostaa kovin tutulta. Itse olen samassa tilanteessa ja miettinyt pääni puhki miten saisi kaiken järjestymään. Meillä on kolme lasta 6,10 ja 11 vuotiaat. Itse en saisi käydä edes tapaamassa ystäviäni nykyään, siltä ainakin tuntuu. Mies juo päivittäin kaljaa ja vkonloppuisin enemmänkin. Asumme omakotitalossa josta vielä hieman lainaa jäljellä ja olen miettinytkin että miten pystyn tästä lähtemään kun tarvitsisi sitten vukraakin pystyä maksamaan . Mies sanoi jo että hän ei tähän yksin jää ja itse en pysty maksamaan hänen osuuttaan pois...

Käyttäjä tupsu kirjoittanut 06.11.2013 klo 22:17

Näin olen asian ajatellutkin, että mies on alkoholisti. Monesti miettinyt, että onko normaalia juomista. Normaalista tosin ei ole kokemusta, koska äitini joi myös ollessani lapsi. Miehen mukaan ihan normaalia, kaikkihan juovat muutaman olusen viikollakin per päivä. Ja viikonloppuna nollataan sitten kunnolla. Täytyy kyllä myöntää, että ajattelin jo että kuvittelen kaiken, että reagoin turhan rajusti. Vanhin poika kävi kylässä ja juttelimme asiasta. Hän totesi, ettei yhtään ihmettele jos lähden. Miehen käytös on niin alaarvoista. Se on ollut sitä jo niin pitkään että olen vai turtunut siihen. Ajattelin joka tapauksessa varata itselleni keskusteluajan terapeutille. Ehdotin sitä myös tyttärelle, jos hänellä on tarvetta puhua asiasta. Isän juominen koskee myös häntä ja tämä koko ilmapiiri täällä kotona. Ei siitä ainakaan haittaa ole. Ihan kiva kun joku kommentoi välillä. Siitä saan tavallaan voimaa ja vahvistusta päätökselleni. Sitä en tiedä milloin sopiva asunto löytyy, mutta toisaalta ihan hyvä niin näkee jos tuo mies heräisi ennen kuin on liian myöhäistä. Mitä kyllä vahvasti epäilen. 😞

Käyttäjä Menolly kirjoittanut 07.11.2013 klo 22:12

Ei kyllä ole normaalia juomista tuollainen, että viikolla joka päivä ja sitten aina viikonloppuisin täysnollaus. Ja vielä se, että miehesi tulee humalassa aggressiiviseksi ja on käynyt päälle, siinä pitäisi jo hälytyskellojen soida. Omassa suhteessani tuli ongelmia jo siitä, että mies ollessaan ulkona veti aivan naamat joka kerta. Hyvä että olet hankkinut ammattiapua lapsillesi ja itsellesi.

Minusta sinun pitäisi tehdä pesäero mieheen mahdollisimman nopeasti. Sekä niin että se tapahtuu pian, mutta myös niin että saisit miehen tai itsesi toiseen asuntoon mielellään yhden päivän sisällä ilmoituksesta. Luulisitko, että miehesi raivostuisi jos saisi kuulla eroaikeistasi?
Miten lapsesi kokevat isänsä juomisen?

Käyttäjä tupsu kirjoittanut 08.11.2013 klo 22:11

Olen sanonut miehelleni useamman kerran jo, että jos ei juominen vähene lähden menemään. Viimeisen päällekäymisen jälkeen sanoin että korkki kiinni ja hakee apua ongelmaansa. Yhdessä ja erikseen. Totesi vain että senkun. Eli ei väliä mitä teen. Olen niin monta kertaa sanonut että en jaksa enää hänen juomistaan, ei hän todennäköisesti usko sitä tai ei oikeasti usko. Ja itse olen vain elätellyt toiveita että toinen muuttuisi. Tällä hetkellä mies tietää siis että etsin asuntoa ja käyttäytyy normaaliin tapaansa. Kun asunto löytyy niin muutto ei varmaankaan tule olemaan helpo. Katsotaan mitä saan omasta kodistani mukaan ottaa.
Lapset tietävät tilanteen ja vanhin poika joka on jo kotoa pois muuttanut sanoi, että ei yhtään ihmettele. Tytärkin on kertonut kärsivänsä kun kavereita on yökylässä niin isä välillä örveltää tyhmiä. Tiedän, ettei vaihtoehtoja ole. Minun tehtävä äitinä on antaa lapsille terve asuinympäristö ja elämisen malli. Elämä ei aina ole tällaista ollut, tällaista en valinnut, juoppoa miestä en valinnut enkä valitse!
Meillä on myös oma talo, lainaa, mutta mies pärjää tässä kyllä yrittäjä kun on ja ihan hyvät tulot. Ja todennäköisesti haluaa tähän jäädäkkin.
Takaraivossa elää kuitenkin toivo ja tiedän että välillä tulee hetkiä jolloin ajattelen, että suurentelen asioita. Minullahan ei ole käsitystä normaalista, koska molemmat vanhempani olivat alkoholisteja. Välillä ajattelen että onko sittenkin normaalia tissutella joka päivä...Minun mielestäni ei kuitenkaan! Siksipä on varmaankin paikallaan kirjata yhteiselämän hyvät ja huonot puolet ja asiat mitä mies on minulle tehnyt. ☹️
Emme keskuste enää mistään, ei ole mitään yhteistä.Hänen elämän kohokohta on kun saapuu viikonloppu ja saa relata raskaan viikon jälkeen. Minunkin viikkoni on raskas, oman työn lisäksi hoidan kaikki kotiin liittyvät työt. Ne eivät kuulu hänelle. Ja mä relaan ihan ilman päihteitä.

Käyttäjä tupsu kirjoittanut 12.11.2013 klo 13:53

Tuntuu niin pahalta että vaikka itse kaikkensa koittaa ja pyytää miestä hakemaan apua ennen kuin on myöhäistä niin ei auta. Ei edes lasten vuoksi. Mies ei voi luopua viinistään. Tai ei halua jatkaa yhteistä elämää. Lasten vuoksi tuntuu niin pahalta. Koulutus juttuja kun etsin koneelta niin huomasin että oli käynyt joillain deittisivuilla. Kyllä mies on täysin sekaisin
Ei minua ainakaan sitten voi syyttää etten olisi yrittänyt. Silmissäni näen elävästi viimeisen kerran kun kävi käsiksi ja poika oli sylissä. Mun lapset eivät kyllä tule tuollaista enää kokemaan. Selvinpäin on lapsille mukava ja leikkiikin välillä mutta se ei poista sitä tosiasiaa että jouvuspäissään on täysi piru 🙁

Käyttäjä Menolly kirjoittanut 12.11.2013 klo 21:26

Miehesi ei voi olla hyvä ja tasapainoinen vanhempi humalassa. Olet itse alkoholistin lapsi ja tiedät miltä se tuntuu, kun kotona juodaan. En itse pysty samaistumaan, mutta kuvittelisin että lapsen silmin isä tuntuu pelottavalta ja epäluotettavalta. Olet varmaan nähnyt myös alkon "lasinen lapsuus" mainoksia? http://www.youtube.com/watch?v=4y-CBtzAsWM

Tiedät, että olet antanut miehelle mahdollisuuksia, liiankin monta. Olet ollut valmis hakemaan apua teille molemmille, mutta miehellesi tämä ei kelpaa. Kaiken kiitokseksi hän käy vielä deittisivustolla etsimässä uutta naista, koska tietää sinun pian lähtevän ja kotiin täytyy saada uusi piika.

Kuinka paljon herättelyä vielä tarvitset? Lähde!
Onneksi sinulla on myös vanhempia lapsia, he voivat auttaa ja tukea sinua muutossa ja uudessa elämässä 🙂🌻

Käyttäjä Kartastrofiina kirjoittanut 12.11.2013 klo 21:26

Moikka, tiedän, mistä puhut.

Nyt kokoat kaiken rohkeutesi ja loput itsetunnostasi ja muutat pois lasten kanssa. Ei kannata enää elätellä toivoa paremmasta, pahemmaksi se nyt vaan menee. Omaa mielenterveyttään ei saa riskeerata, varsinkin, kun olet äiti. Vanhin poikasi sanoi jo tosiasiat ääneen ja hän varmasti tietää, mistä puhuu.

Älä pelkää tulevaisuutta. Kun vaan jaksat ponnistaa itsesi ja lapsesi uuteen alkuun, arki järjestyy sitten ajan kanssa. Tulet kokemaan helpotuksen hetkiä ilman nykyistä ahdistusta, josta nyt kärsit. Tiedät jo, että lapsesikin kärsivät samasta ahdistuksesta. Miksi siis jatkaa sitä??

Itse läksin puoli vuotta sitten ihan viimeisillä voimillani siitä viinanhuuruisesta helvetistä, joka oli pelkkää painajaista. Aikuiset lapset ovat helpottuneita. pienin saa nyt toisenlaisen lapsuuden kuin he. Ja jo kesällä koin ihan pieniä ilon pilkahduksia varsinkin viikonloppuisin, kun kodissamme ja elämässämme ei ollut enää mitään pelottavaa eikä räjähdysaltista. Tunsin oikein, kuinka paljon helpompi oli hengittää ja olla olemassa ilman pelkoa jostain epämääräisestä.

Edelleen tietysti asiat pyörivät mielessä ja suuria pettymyksen ja vihan tunteita saa ihan yksinään nieleskellä. Mutta olen nähnyt nyt itse, että vaikka lähteminen oli ihan järkyttävän kovasti voimia vievä, se kannatti tehdä. Uskallan jo päästää vähän irti menneisyydestä ja ihmeekseni koen, että pärjään ihan itseksenikin.

Toivon sulle nyt voimaa ja keskittymiskykyä. Usko itseesi. Älä pelkää tulevaisuutta ilman alkoholistia.

Käyttäjä tupsu kirjoittanut 23.11.2013 klo 17:00

Viime aamuyöstä sain taas hyvän muistutuksen, että oikealla tiellä ollaan. Mies palasi kapakasta 4aikaan aamuyöllä ja mulla kuudelta herätys aamuvuoroon. Jätäppä 2-vuotias känni-isän hoiviin 🙁 Onneksi 19v poika oli kotona tyttöystävän kanssa niin pääsi töihin. Pomolle jo viikolla kerroin tilanteen ja sen että en voi seuraavasta listasta lähtien tehdä kuin päivävuoroa. Ainakin toistaiseksi. Jos ei onnistu niin on työpaikan vaihto edessä. Ensi viikolla se selviää. Ja maanantaina selviää asunto-asia. Jos sen saan niin vapautuu 1.12.

Käyttäjä Menolly kirjoittanut 25.11.2013 klo 12:32

Hienoa tupsu! 🙂👍
Toivon todella että saat sen asunnon! Olet uskomattoman vahva, kun jaksat riuhtaista itesesi irti väkivaltaisesta ja alkoholistisesta miehestä, se ei todellakaan ole helppoa.

Varmasti tulet kohtaamaan myös uusia haasteita ja vaikeuksia, kun mies on poissa kuvioista, mutta ainakin erittäin suuri stressitekijä elämästäsi poistuu.

Onnea! Ja kertoilehan sitten, miten asiat edistyvät
🌻🙂🌻