Miehen juominen-minunko päässä vai?
22vuotta yhteistä elämää takana, 4yhteistä lasta:21, 19, 13, 2.5v. Elämään on mahtunut niin ylä-kuin alamäkeä. Tällä hetkellä niin ristiriitaiset ajatukset. Soitin aamulla vuokra-asunnosta, vahva ajatus siitä että tämä on nyt tässä. Mies on kova juomaan, sitä on toki jatkunut jo kauan. Käyttäytyy välinpitämättömäsi, ei halua puhua meidän suhteesta vaan vetäytyy pojan huoneeseen kaljoineen. Viime aikoina en ole siihen enää jaksanut puuttua vaan keskittynyt 2vuotiaan pojan hoitamiseen. Olemme molemmat työelämässä. Itse teen vuorotyötä, mies ei voi edes iltavuoroina odottaa että tulen kotiin vaan kaapissa on tyhjiä kaljatölkkejä ja viinipullo kun tulen kotiin. Saattaa yövuoroinakin tehdä oharit. Pari kertaa olen joutunut valehtelemaan että olen sairas kun en päässyt töihin. Olen hoitovapaalla perhepäivähoitajan työstä ja teen keikkaa lähihoitajana. Näillä näkymin jatkan sitten pph työtä, koska en halua viedä lasta vuoro hoitoon. Vaikeaaon ollut jo pitkään, mutta ajattelin pojan ja 13v. vuoksi että koitetaan vain sinnitellä. Mies juo siis lähes päivittäin kaljaa, ke ja viikonloppuisin vähän muutakin. Käyttäytyy sitten agressiivisesti ja pari kertaa on käynyt päälle. Ei suostu että lähdetään hakemaan apua kun ongelmat ovat minun korvien välissä. Pojalle on kyllä kiva, mutta viikonloppu aamuisin saa pelätä että lähtee pojan kanssa ajelulle vaikka olisi illalla rankastikkin juonut :-(. Kerran olen ottanut avaimet mukaan töihin kun oli aamuvuoro ettei lähde.
Koitan kai lähinnä tämän kirjoituksen myötä tsempata itseäni. Kyllä mä tiedän ettei mulla ole vaihtoehtoa. Lasten vuoksi sekä itseni on lähdettävä, niin raskaalta kuin se tuntuu.