Hinaja kirjoitti 1.4.2013 12:57

Olen ollut nyt mieheni kanssa n. 8kk ja miehen tyttären elämässä tiiviisti mukana ns. äitipuolen roolissa
ja tytöstä on tullut mulle todella tärkeä. Saatiin kuulla muutama päivä sitten vajaa 3v. tytöltä että äiti tukistaa,
läimii naamaa, puristaa naamasta niin että sattuu.Tytön käytös myös muuttunut selkeesti...Ilmotus tehty lastensuojeluun tietysti heti ja tässä ootellaan mitä tulee tapahtumaan. Ollaan miehen kanssa ihan hajalla. Tyttö varmasti eniten vaikka ei halua oikein puhua asiasta. Onko kellään vastaavaa kokemusta ? Tarvisin vertaistukea ja mieheni myös varmasti. Sydän särkyy kun joudutaan lähettämään tyttö äitilleen takasin. Äiti ei myönnä koskeneensa tyttöön eli riitasa lastensuojelun selvitys tästä on tulossa. Jos minusta ois kiinni niin en haluis että tyttö ois äitillään enää ollenkaan.

Hei Sinulle!

Kiva kuulla, että olette miehesi kanssa puuttuneet asiaan ja vieneet huolenne lastensuojeluun. 🙂👍

Valitettavasti en pysty antamaan teille vertaistukea, mutta muutamia ajatuksia haluan tuoda esiin. Muistuttaisin, että lastensuojelun tarkoitus on nimensä mukaisesti suojella lasta eli se ei ole mikään rangaistus väärin toimineelle aikuiselle tai lapselle itselleen.

Mikä on saanut biologisen äidin toimimaan kertomallasi tavalla lasta kohtaan? Oliko tämä yksi kerta vai onko tuollaiset tapahtumat toistuneet useammin? En halua puolustella biologista äitiä, mutta myös hän tarvitsee apua ja tukea. Miten häntä voidaan auttaa, että hän jaksaisi olla lapsen kanssa? Miten vanhemmuutta voisi jakaa esim. teidän perheen kanssa, jotta äiti jaksaisi ja ennenkaikkea lapsi voisi paremmin? Kenelle äiti voi puhua syyllisyyden tunteestaan, jos hän todella on tehnyt kertomallasi tavalla lasta kohtaan?

Yritän siis sanoa, että koska tekoa ei saa tekemättömäksi, on parasta syyttämisen sijasta satsata voimavarat kehittävään keskusteluun ja avun tarjoamiseen äidille niin, että se ei latista äidin ihmisarvoa. Syyttäminen voi vain lisätä äidin pahoinvointia ja stressi purkautua lapseen. Tällä en tarkoita kuitenkaan, että asia pitäisi ns. painaa villaisella ja jättää tutkimatta.

Olkaa lapsen lähellä ja eläkää niin normaalia arkea kuin vain mahdollista silloin kun lapsi on luonanne. Älkää stressatko häntä kysymyksillä esim. Onko äiti lyönyt sinua? 3-vuotias on kuitenkin vielä niin pieni, että saattaa myös puhua "omiaan". Päiväkodeissa kuullaan näitä lasten perättömiä kertomuksia tai osatotuuksia todella paljon. Älkää myöskään puhuko pahaa biolgisesta äidistä lapsen kuullen. Lapsi rakastaa kaikesta huolimatta ja hänellä on myös lupa rakastaa äitiään. Sen voi lapselle kuitenkin sanoa, että ketään ei saa satuttaa tai lyödä. Pitäkää kuitenkin silmät ja korvat auki, kun lapsi on kanssanne.

Voimia teille molemmille rankkaan ja haastavaan elämäntilanteeseen! Toivottavasti saatte asiat järjestymään sovussa lapsen edun mukaisesti parhain päin! 🌻🙂🌻