Miehen ailahtelevaisuus, raivokohtaukset ja alkoholin käyttö
Hei
olen tutkinut ja pohtinut asioita vuosikausia. Hakenut eroa pari kertaa, mutta viimeksi puolitoistavuotta sitten mies sai pään kääntymään taas lasten vuoksi.
Olemme nelikymppinen pari, olleet yhdessä 20 vuotta. Mies on ollut aina kova ottamaan alkoholia. Ei väkeviä, mutta kalja maittaa ja viikonloppuillat ovat olleet enemmän ja vähemmän aina kaljan kittaamista. Itse olen liki absolutisti, isäni alkoholismin vuoksi. Siksi asia on ollut vaikea käsitellä, kun aina olen joutunut miettimään, olenko itse liian nipo, kun miehellä ei mielestään minkäänlaista ongelmaa ole asian kanssa.
Hän on ollut koko ikänsä yrittäjä. Töitä on tehty kellon ympäri ja perheen malli on ollut jo kotoa varmasti sellainen, että nainen hoitaa kodin ja mies tekee töitä. Olen käytännössä kokenut olevani aina yksin lasten kanssa, joka on tietysti kuluttanut ja katkeroittanut mieltä vuosien mittaan.
Ongelmat ovat olleet aina samoja, mutta viimeiset vuodet olleet pahempia ja aina tilanne pahenee. Nyt ollaan pisteessä, jossa en enää taida itse jaksaa, kerta kaikkiaan. Mies saa raivokohtauksia, milloin vaan, missä vaan, mistä vaan. Meillä on parisuhde ollut vaikeuksissa jo niin monta vuotta, että en muista, milloin olisin itse ollut onnellinen. En vuosikausiin ole tuntenut oloani onnelliseksi ja täysin vapautuneeksi. Viikonlopun koittaessa hän on vetäytynyt saunottelemaan ja juomaan kaljaa ja lähtenyt sitten baariin, josta kotiutuu aamuyön tunteina. Tämä yleensä sekä perjantaina että lauantaina. Nyttemmin myös arkena satunnaisesti.
Hän sanoo aina, että ei ole mitään ongelmia ja voisi lopettaa milloin vain, mutta ei ole syytä, koska vaimo on niin huono. Hänen mielestään pitäisi viettää viikonloppuillat seksin merkeissä ja koska olen itse ollut erittäin haluton jo hyvin pitkään, hänellä ei syitä ole. Kierre on jatkunut jo vuosia. Lapset ovat jo melko isoja ja tämä häiritsee nyt tavallista arkeakin. Raivari voi tulla ulkopuoliselle ihmiselle, jos palvelu ei pelaa hänen toivomallaan tavalla. Jos lapsi kysyy väärää asiaa tai ruokapöydässä ei asiat mene miten hän toivoo. Raivari voi tulla ihan mistä vain ja silloin huudetaan, kiroillaan, paiskotaan ruokailuvälineitä yms. Tilanteet ovat ennalta arvaamattomia, ja itse liitän ne aina alkoholiin ja krapulapäiviin eniten. (silloin sitten tietenkin hän odottaa vaimolta seksiä, ja ihmettelee varmaan, miksi ei ole lämpimiä tunteita, kun on vaikka 2 iltana ollut baarissa yksin, ilmoittelematta mitään)
Olen nyt tutkinut jo kovasti erilaisia psyykkisiä sairauksia. Olen vuosia kokenut, ettei hän ole normaali ja sanonut, että haluan rauhallisen ja normaalin arjen itselleni ja lapsille. En kaipaa jatkuvaa levotonta säätämistä ja vaeltamista ympäri kämppää. Hän katsoo erittäin paljon televisiota ja on kausia, jolloin hän on täysin flegmaattinen, ei puhu mitään muutamaan päivään ja makaa vain telkkarin äärellä.
Työtilanteet ovat varmasti aiheuttaneet masennusta myös, mutta on vaikea ymmärtää, miten tuo on hänelle mahdollista käyttäytymistä. Itse en ole voinut töistä jäädä ikinä pois, vaikka hän olisi raivonnut koko yön, (kuten viime yönä. Herättää koko perheen nousemalla sängystä, paiskoo ovia ja huutaa kirosanoja, eli haluaa ehkä seksiä jälleen. Mukava lasten kuunnella…..) Minua on vuosien mittaan haukuttu ties miksikin, hän on heitellyt seteleitä edessäni ja ilmoittanut menevänsä huoriin. Arkipäiväiseksi muuttunut sanonta on, että käynkö nostelemassa persettä muille, kun kotona pihtaan.
Olen niin uupunut ja surullinen tilanteesta. Tämä on tuhonnut itseni ihan täysin, en tunne enää mitään, harvoin enää edes vihaa tai katkeruutta, olen vain ihan tyhjä kuori. Nyt tuntuu, että pitäisi lapset pelastaa tältä jos vielä on jotain tehtävissä, mutta hän tietysti uhkailee kostavansa. Minähän olen hänet tuohon tilaan saattanut, koska hän ei saa seksiä riittävästi. Hän sanoo kostavansa, koska olen tämän aiheuttanut.
Miten voi harrastaa seksiä ihmisen kanssa, jota ei ole rakastanut vuosikausiin? Joka ei ole ollut perheenjäsen vaan ulkopuolinen ihminen, joka on valinnut baarit ja alkoholin perheensä eteen? Ollaan käyty terapeutilla, joka hänen mielestä oli hirveä feministi. Sielläkin ilmoitti, ettei ole ollut syytä lopettaa alkoholin käyttöä.
Eroon liittyen hän on jo todennut, että sossun tantoille ei tule puhumaan, kun siellä miestä sorretaan. Hän ei ymmärrä, että haluaisin vaan hänen pääkoppansa kuntoon, jotta voisi olla jatkossakin tekemisissä lastensa kanssa. Hän taas toteaa, että pois silmistä, pois mielestä. On erittäin mustavalkoinen ja pitkävihainen ihminen.
Suhteemme pahimpina kriisivuosina jo ennen lapsia 15 v sitten olen pitänyt suhdetta yllä toisen miehen kanssa. Meillä ei ole ollut edes seksiä lainkaan ja koin, että hän oli minulle henkireikä tai ”laastari”, kun oma ukko ei ollut milloinkaan kotona vaan teki töitä 24/7 ja oli viikonloput viihteellä. Tästä hän on tietenkin mielettömän katkera ja hokee ja huorittelee minulle vielä näinäkin päivinä. Minulla on hänen mielestään jatkuvasti suhteita, kun en hänelle ” anna”. Näin ei tietenkään ole ja olen tosi surullinen myös siitä, että en tosiaan tunne enää mitään. En voi kuvitellakaan enää mitään seksuaalista, niitä tuntemuksia ja haluja ei enää ole, ne ovat vain kuolleet tässä parin viime vuoden aikana. Tarpeeksi kun ihmistä ignoorataan ja seksi on vain miehen tyydytykseksi, se tappaa kaiken 🙁
Tuleeko teille ajatuksia, onkohan miehellä oikeasti jonkinlaista persoonallisuushäiriötä tms. Aina on todennut olevansa ihan ADHD ja niin varmasti onkin. En tahdo jaksaa tätä enää 🙁
Hei,
Miehelläsi on todellinen alkoholiongelma ja siihen monesti liittyy ahdistusta syystä tai toisesta esimerkiksi työn tiimoilta. Tilannetta ei mikään muuta niin kauan kuin miehesi ei itse ymmärrä tilannettaan. Siskoni on suhteessa ja naimisissa miehen kanssa, jolle kehittyi noin 5 vuodessa äärimmäisen paha alkoholiongelma, hän oikeastaan alkoholisoitui silmissä. Meillä siskon kanssa on myös suvunpuolelta alkoholismia, joten kumpikaan meistä ei pahemmin alkoholia käytä. Tunnistan miehesi käytöksessä paljon samaa, mitä siskoni miehessä on. Kaikki alkoi hänen työstressistään ja siitä, että hän ei ole ollut kykenevä ilmaisemaan tunteitaan eli puhumaan niistä ja ns. coping-keinot stressin yllättäessä ovat olleet täysin kateissa.
Siskossani oli aina vikaa ja kommentointi jatkui sitä rataa, että täytyy laittaa vaimo vaihtoon ja juuri kuten kirjoitit, seksiä oli muka liian vähän jne. Eli kaikessa muussa oli syy paitsi hänessä itsessään. Mies itse ei tehnyt lainkaan kotitöitä, pelasi tai katsoi töllöä sohvalla ja kettuili minkä ehti. Alkoholisoitumisen jatkuessa hänen hermonsa kiristyivät ja kaikki oli vialla. Vaadittiin yksi sairaalareissu ja pari todella läheltä piti tilannetta ennen kuin silmät alkoivat avautua ja hän tajusi käydä asiasta juttelemassa. En vieläkään tiedä mihin tilanne johtaa, mutta toivottavasti nyt ollaan menossa valoa kohti.
Oikeastaan sanoma on se, että pitkään siskoni mies kuvitteli ettei ole ongelmaa ja hän pystyy ns. sosiaaliseen juomiseen. Eli niin kauan kuin miehesi ei myönnä tilannetta ja sitä, että vika on hänessä, hänen käytöksessään ja juomatavoissa. Tietysti kaikkeen tarvitaan kaksi, mutta on niin tyypillistä alkoholistia etsiä syytä muista ja sillä tavalla etsiä oikeutusta käytökselleen.
Jos miehesi kieltää ongelman olemassaolon ja syyllistää sinua kaikesta hän ei todennäköisesti tule tuosta mihinkään muuttumaan vaan tilanne vain pahenee. Sinulta on selkeästi jo itsetunto lytätty ja aiheutettu ikuinen mielipaha.
En tiedä antaako taloudellinen tilanne periksi, mutta olisiko mahdollista muuttaa erilleen pikaisesti, aluksi ihan ilman eroakin? Tilanne pitäisi saada rauhoittumaan sinun itsesi kannalta mahdollisimman pian. Ansaitset kodin, joka on turvasatama, jossa ei tarvitse kuunnella solvauksia.
Eihän lastenkaan ole hyvä seurata ja kuunnella tuollaista käytöstä, olen aivan varma, että kaikki voittaisivat erilleen muutossa. Tilanne rauhoittuisi jokaisen osalta. Ratkaisu on toki pelottava, mutta joskus vain on tehtävä niin kuin itselle on parhaaksi. Itseään ja omaa elämää on osattava arvostaa.
Miehesi on alkoholisti, ei omasta mielestään, ei tietenkään hänelle ole alkoholi ongelma, mutta vaimolle on...sehän on vanha vitsi.
Jos minä olisin sinä, niinkuin joskus olen ollutkin, niin hommaisin asunnon ja lähtisin lasten kanssa pois. Alkoholismi on sairaus, osin itse kalliilla hankittukin ja itse siitä parantuu, jos haluaa...siinä ei auta muiden neuvot, vaan hänen on itse aloitettava toipuminen ja se onnistuu vain, kun hän joutuu vastuuseen itsestään. Hän voi alkaa juhlimaankin, kun päässyt akasta eroon, mutta muista, se ei ole enää sinun ongelmasi, vaikka kuulisit mitä.
Rakkaus ei vaan riitä. Viina voittaa aina. Minä vellon läpi laajaa tunneskaalaa päivittäin henkisen kivun, pelon, syyllisyyden tunteen, vihan, kostonhalun ja mitättömyyden tunteen kanssa. Asia ratkesi meillä pahoinpitelyyn ja nöyryyttämiseen viime joulukuussa (4. kerta kahden vuoden sisällä). Minä sitten vaan lähdin. Jätin kaiken ja pääsin pois kaupungista tuttavan mökille pariksi kuukaudeksi ihan vaan itkemään rauhassa. Mies sai kaiken irtaimiston ja huonekalut ja kevät onkin mennyt niitä takaisin raapiessa. Hyvä että sinulla on työ. Minulla miehen juominen eskaloitui huomattavasti kun minut yt-prosessissa irtisanottiin vuosi sitten. Yritän nyt esittää että etsin töitä, mutta oikeasti enhän ole edes työkykyinen.
Parasta on, kun yöt ja koti on rauhallinen. On hiljaisuutta, saa tehdä omia ratkaisuja, myös huonoja. Älä jää yksin. Minä jäin ja olen täysin erakko tällä hetkellä. Äläkä anna tilanteen jatkua enää yhtään. Olet niin paljon parempi kuin tuollainen ihminen. Niin, ja pidä linjasi seksin kanssa. Älä. Anna. Sille. Edes. Säälistä. Seksi on mukavaa ja hienoa, ei hänen kanssaan, siitä tulisi vain kivulias yhdyntä. Lapset haluavat juuri sen rauhallisen kodin missä elää. Minä olen saanut lapsiltani paljon tukea, vaikka he asuvakin muualla.
Tilanne kuulostaa rankalta. Pääsetkö puhumaan olostasi esimerkiksi Al Anon -ryhmään. Miehelläni oli aikanaan alkoholinkäytön kanssa ongelmia. Muistan, kuinka iso helpotus oli ryhmässä kertoa asiasta, kukaan ei siellä tuominnut eikä tarjonnut valmiita ratkaisuja. Sain itse etsiä tietäni ja kerrankin seurassa, jossa kuunneltiin ja annettiin tila.
Alkoholi tuskin tulee miehesi elämästä katoamaan. Se on syvä, haavoittava sairaus läheiselle myös. Toivotan voimia, ja toivon että uskaltaudut kertomaan tarinasi myös Al Anon -ryhmässä. Toista ei voi muuttaa, mutta oma olo ja elämä voi hyvinkin olla vielä iloa ja toivoa täynnä.