Hei. Olen 25-vuotias nainen, seurustelen itseäni 11 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olemme olleet tavallaan yhdessä 8kk (missään välissä ei ole erikseen sovittu että nyt ollaan yhdessä). Alkuun mies oli innokas tapaamaan monta kertaa viikossa, notkui päivittäin facebookissa juttelemassa… kehui joka kerta kun nähtiin, joko kauniiksi tai aarteeksi tai ihanaksi, mitälie.

No ymmärrän, että tässä ollaan ylitetty jo se alkuihastuksen laantuminen. Miehellä on kiireinen sosiaalielämä, eri työaika, harrastuksia. Nykyään on kauniit puheet loppuneet ja tuntuu siltä kuin olisin vain yksi harrastuksista. Viestejä ei tule juuri koskaan, facebookissa ei enää jutella ja nähdään about kerran viikossa. Ja toisinaan tämäkin jää yhteen iltaan ettei edes yökylään. Omasta mielestäni suhde ei voi kehittyä ja pysyä kunnossa näin vähällä kontaktilla. Haluaisin läheisyyttä ja hyväksyntää, osoitusta että olisin tärkeä. Ylitse muiden. Tai edes tasavertainen muiden mielenkiintojen rinnalla.

Olen yrittänyt asiasta mainita. Vastaus on jotakuinkin että ”mulla nyt sattuu olemaan aktiivisempi elämäntyyli” tai ”erilainen elämäntilanne”. Hyvin me yhdessä viihdytään silloin harvoin kun nähdään. Eilen taas koitin asiasta mainita tekstiviestillä ja vastaus oli että ”joo tästä on tulossa ongelma, kun ei mulla riitä aika edes omiin juttuihin. eihän tää oo reilua suakaan kohtaan kun sulla on niin paljon rauhallisempi elämänrytmi”. No mun mielestä kun parisuhteelle kuuluu järjestää aikaa jos sitä haluaa ylläpitää. Eihän tästä nyt tule mitään että itse pitää kalenteriaan taukoamatta tyhjänä että olisi varmasti vapaa sen kerran viikosta kun toisella on pari tuntia aikaa…