mieheeni pettynyt ja petetty
Niinhän se tapahtui minunkin kohdallani melkein kolme vuotta sitten, mikä tuntuu olevan kovin yleistä.Eli mieheni kärähti pettämisestä.Hänellä oli samaan aikaan kaksi naista. Toisen tunsinkin entuudestaan ja toinen oli mieheni vanha työkaveri. Seksisuhdetta entiseen työkaveriinsa hän ei ole koskaan myöntänyt, mutta minulla on asiasta 100% varmuus.Tämän suhteen kestoa en tiedä, mutta alkoi ilmeisesti kuukausia aikaisemmin kuin toinen.
Tämä toinen nainen ei ole ollenkaan sellainen, jollaista olen luullut, että mieheni arvostaa.Paikkakunnallamme hän on alkoholisoituneen hutsun maineessa ja jokainen lapsi on eri isälle.
Mieheni perhepiirissä tapahtui kuolemantapauksia ja muuta ikävää ennen pettämisepisodia. Yritin tukea häntä ja yritin puhua.Välillä tuntui kun olisin vihollinen hänen mielestään.Jouduin miettimään tarkkaan miten asioista puhun.Sitten annoin hänelle tilaa surra ja miettiä asioita.Se taisi olla virhe meidän kohdallamme. Näille toisille naisille oli ilmeisesti helpompi jutella.Nämä eivät tietenkään tienneet aina koko totuutta asioista. Jossain vaiheessa sitten keskustelut muuttuivat muuksi.
Kaikennäköistä sattui, mutta päätimme yrittää jatkaa avioliittoamme.Minun on ollut tosi vaikea tervehtyä.Koskaan en asiaa unohda, enkä pettämistä voi anteeksi antaa. Luottamustakin on ollut vaikea saada palautettua, koska mieheni on ollut yhteydessä näihin naisiin puhelimitse ja tekstiviestein. Tosin ilmeisesti ei enää usein, mutta aina hän valehtelee, että ei ole ollut yhteydenpitoa. Sitä miettii, että mitä muuta hän valehtelee. Huomasin, että hän on ollut toiseen naiseen kolmisen viikkoa sitten puhelinyhteydessä. Eli pari päivää sen jälkeen kuin huomasin kaulallani kyhmyn,jonka myös hänelle näytin. Kävin myös lääkärissä ja hän totesi kasvaimeksi. Siinä sitten mietin,että oliko yhteydenotto riemua, että ” voipa olla, että vaimo potkaisee tyhjää” vai oliko surua,että mulla on kasvain (nyt on ohutneulanäyte otettu syöpäepäilyn takia).
Jotenkin on turta olo.Mieheni ei pysty minua tukemaan. Riideltiin taannoin ja hän sanoi että asiat on taas huonommin, olen kuulema aina huonolla tuulella,enkä enää niin huumorintajuinen.Vaikka miten yritin selittää,että ehkä minua pelottaa ne patit kurkussa (niitä on neljä), ei hän ymmärrä.Vaikkakin on todennäköistä, että ne on hyvänlaatuisia, niin pelottaa silti.Hänelle on hänen omat riennot tärkeämpiä kuin minä. Nyt kun tässä on asioita miettinyt, uskaltaa jo melkein ääneen sanoa, että mieheni on äärimmäisen itsekäs, voisi jopa narsistiksi sanoa. Itselleen hän on hankkinut kaikennäköistä kallista vuosien varrella. Kaikki pitää olla parempaa kuin kavereilla, hienompi auto ja nopeampi ja kalliimpi moottoripyörä jne. Hänelle on tärkeää, että ihmiset kehuvat häntä. Kyllä hän on ihan kätevä käsistään, mutta mitään ei saa tehtyä loppuun, jollei nyt ole moottoripyörästä kyse. Välillä tuntuu,ettei hän rakasta kuin itseään, ei minua tai kahta aikuista lastamme. Kaikki on hänen mielestään hyvin silloin kuin kaikki tapahtuu,kuin hän haluaa.
Jotenkin sitä katsoo nykyisin elämää kortti kerrallaan. Saapa nähdä mitä tämä kortti tuo tullessaan.
Miehesi ei ehken koskaan muutu, ikuinen pikkupoika, jolla pitää olla kylän parhaat lelut ja haluaa paistatella ihmisten ihailussa.
Miehesi on itsekäs ja hänelle on tärkeintä vain se "oma hyvä", toisten kohta ei häntä heilauta.
Lasten ollessa jo aikuisia, sinä voit tehdä omia ratkaisuja ihan itseäsi ajatellen.
Toivon, että ne patit on hyvälaatuisia ja sinulla on vielä monia vuosia, vaikka ihan uudenlaista elämää edessäsi, tai entistä, mutta uusin ottein.
Luin tätä viestiketjua ja ihmettelen minkä syyn vuoksi me ihmiset sitten sitoudumme toisiimme? Mikä saa ihmiset olemaan yhdessä vaikkei oikein edes kyetä hyväksymään toista sellaisena kuin on?
Yksi ainut lause sai minut kirjoittamaan: paikkakunnallamme naista pidetään alkoholisoituneena hutsuna ja lapset ovat eri isille.
Miksiköhän miehet sillä paikkakunnalla menevät sen naisen luo? Tai muilla paikkakunnilla? Mikä avioliitossa on vikana että hakeudutaan sellaisen luo joka on heikommassa asemassa, käytetään hyväksi toisen heikkoa asemaa ja sitten kaikki tuomitsevat, se mieskään tuskin arvostaa sitä naista, eikä nainen itseään.
Miksi sitten vaimo jatkaa, asettuuko hänkin vähän samaan asemaan miehen maailmassa? Vaimokin tavallaan antaa hyväksynnän, kunhan se oma piiri pysyy kasassa? En nyt tarkoita ketjunkirjoittajaa, vaan yleisesti. olen pohtinut moneen kertaan sitä, että miksi annamme anteeksi miehelle vieraissa käynnin? Minulla on sama tilanne ollut ja se ei ole parantunut sillä että annoin anteeksi. Vain itselle tuli hirveän ahdistava ja paha olo.
Jatulilta tuli ihan mielenkiintoisia ajatuksia. Jos asiaa tarkastelee ihan kliinisesti, kaikkihan käyttävät toisiaan hyväksi, usein pönkittääkseen omaa huonoa itsetuntoaan. Koska tunnen tämän naisen jonkin verran, tiedän, että hän haluaa olla se joka ottaa ja jättää. Koska hän ei ole koskaan kyennyt sitoutumaan, ei edes omiin lapsiinsa, naimisissa olevat miehet ovat käteviä. Oma itsetunto pönkittyy silloin kun on itse ehtinyt jättämään ja tiettyä mielihyvää tuo se, että tietää, että myös miehen vaimo ja perhe kärsivät (tämän on itse myöntänyt).
Käytännössä omaa oloani ei yhtään helpota, vaikka miten analysoin näitä naisia. Mieheni toiminnan analysointi varmaan helpottaakin, mutta vaikeinta on oman pään sisältö.Varmaan tilanne on sama kuin alkoholistiperheessä, eli hyvien hetkien takia sitä jatkaa. Kai sitä on vielä niin epärealisti tai realisti, miten vaan, että toivoo että suhde vielä korjaantuisi. Nyt vielä tämä työtilanne asia, eli jatkuva lomautusuhka ei helpota tilannetta yhtään.
Hei kohtalotoveri! Voit lukea oman tekstini, aloittajana riittämätön. Itse en pysty jatkamaan pitkäaikaisen uskottomuuden jälkeen. Mutta tilanne omallakin kohdalla on vaikea, onhan ero niin suuri asia ja hirveä epäonnistumisen ja huonommuuden tunne kun pitkälle liitolle tulee tälläinen loppu (ainakin tällä hetkellä olen vakaasti sitä mieltä, että ero on ainoa vaihtoehto). Ja itse kun olen ollut aina uskollinen niin tämä tuntuu niin kohtuuttomalta. Hirveä raivo ja katkeruus valtaa ajoittain mielen. Ei sitä kuitenkaan ajatellut koskaan eroavansa, vaikka liitossa on ollut paljon muutakin vaikeaa.
Miksi meidän pitäisi jatkaa pettäjän kanssa, aikuiset lapset ja kaikki?
Kiitos viestistäsi minulle. Täytyy vielä sanoa, että yhtäläistä on myös nuo hienot menopelit ja se onni kun ihmiset niitä kehuvat! Valoisaa mieltä sinulle odottaessasi ohutneulanäytteen vastauksia ja voimia parisuhteeseen ja kaikkeen siihen mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan. Minä yritän ymmärtää, että tämä kaikki tosiaan tapahtuu minulle ja minun vain on tästä selvittävä.