En sano että eroa vaan nimenomaan miettikää kumpikin asiat niin hyvät ja huonot ja miettikää niiden pohjalta kannattaako jatkaa vai erota. Olen itse nämä asiat laittanut vaakakuppiin jo kahdesti saman miehen kanssa.
Minun mieheni petti ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten ja lähti toisen naisen matkaan. Laitettiin ero vireille jaettiin omaisuus jonka hän lahjoitti minulle. Pyysin tällöin miettimään ja monta kertaa takaisin tulemaan eron ensimmäisinä viikkoina, kunnes oli mennyt pois muutosta neljä kuukautta hän soitti ja pyysi saada tulla takaisin, minä otin ja alettiin rakentaa yhteistä elämää uusiksi, anteeksi pystyin antamaan melko helposti mutta luottamuksen saanti teetti kovasti töitä se nosti aina silloin tällöin päänsä. Senkin saavutin tosin se aina silloin tällöin nosti sitä päätään ja lopulta siihen oli jo oikeuskin, nimittäin mieheni tapasi kaksi vuotta sitten naisen johon ihastui ja suhde pikku hiljaa kehittyi, tästä sain ensimmäiset epäilykset vuosi sitten keväällä oma tyttäremme kertoi minulle. Viime syksynä hän sen kertoi itse ja mietti jälleen siinä vaiheessa eroa minusta, puhuttiin asiat ja sain hänet ajattelemaan asioita ettei vaan hätiköiden eroaisi hyväksyin että hän vietti siellä aikaansa salattiin meidän vaikeudet kaikilta ulkopuolisilta, Viime syksy meni näin jälkeenpäin kun ajattelen minä elin omassa kodissa kuin vankilassa missään en voinut käydä kuin töissä ja kaupassa kun hän oli toisn naisen luona ettei vaan kukaan kysy missä mieheni on. Uuden vuoden jälkeen hän sitten muutti sen naisen luo kokonaan kukaan ei jaksanut enää tätä salailua ei mieheni ei toinen nainen aika loppu olin minäkin. Aluksi pommitin häntä tekstiviesteillä kun en saanut nukuttua lopulta luovutin ja aloin miettiä omaa elämää, kunnes nyt maaliskuun alussa tuli taas pyytämään päästä takaisin nyt juteltiin asiat niin että voi tänne tuoda ainakin joksikin aikaa tavaransa ja olla sanoin etten tiedä pystynkö häneen enää koskaan luottamaan, no reilun viikon tässä pyöri kunnes lähti neuvottelemaan ja puhumaan asioita sen naisen luo siinä vaiheessa me puhuttiin asiat niin että nyt jos lähtee sen naisen luo tähän ei ole enää paluuta tämä ei ole turvapaikka. Nyt on ero vireillä ja hän on palauttanut minulle avaimen.
🤨
Viikko sit palautti avaimen ja haki viimeiset tavaransa tosin on täällä viellä otain ei saanut kaikkia mahtumaan mutta nyt on puhuttu asiat ja ollaan puhe väleissä. Minä olen nyt saanut itselleni rauhan sydämeen ja tiedän että saan jatkaa omaa elämääni, nyt tämä ratkaisu tuntuu oikealta en halua että sydäntäni revitään enää hajalle täämän miehen toimesta, tässä pikkuhiljaa alkaa olla kevättä rinnassa😐

Mies jättää nyt täysin avoimesti kännynsä minulle "tarkastettavaksi".

No, tarkastn. Viestit, puhelut ja sähköpostit--joo tyhjennetty, mutta loki........

tänään viimeksi on siihen numeroon otettu yhteyttä.

Kerronko että huomasin?? Annanko kärvistellä valheessaan?

Toivottavasti olet jo kertonut, että huomasit.

Hei votvotti! En itsekään tiedä kuinka pahasta olosta selviää. Valvoin yöllä aivan paniikissa. Tuntuu kuin sydäntäni ja sieluani revittäisiin ulos. Meillä pettäminen on alkanut marraskuussa ja paljastui tammikuussa. Mies sanoi lopettaneensa suhteen mutta paljastui, että niin ei ole. Nyt suhde on hänen mukaansa loppu. Luottamus häneen on mennyt täysin. Mieleen tulee helmikuu ja kaikki sinä aikana käydyt keskustelut, jotka siis osoittautuivat turhiksi. Järkipuhe ei näytä auttavan. Olen lukenut paljon parisuhteeseen ja eroon liittyvää kirjallisuutta. Niissä kaikissa on mielestäni yhteistä se,
että uskottomuus ja luottamuksen häviäminen ovat todella suuria asioita ja esteitä suhteen uudelleen rakentamiseen. Toisaalta ohjeistetaan, että tulisi olla maltillinen eroratkaisun suhteen ja että ihastumisen huuma puhkeaa kuin kupla jossain vaiheessa. Kukaan ei pysty kuitenkaan neuvomaan ja auttamaan miten petetty osapuoli selviää ahdistuksensa kanssa. En ihmettele enää edes sitä, että itsemurhariski kasvaa. Kyllä tässä niin arvoton ja turhaolo on. Kaikki suunnitelmat, unelmat ja toiveet tulevaisuudesta ovat kadonneet.
T.Maarit4

votvotti kirjoitti 30.3.2010 14:58

On paha olla.

Olen ollut mieheni kanssa 16v, meillä on 4 lasta, vanhin 10v.
Takana on molempien masennusta; ensin mieheni ja sittemmin minun.

Tammikuussa sain tietää että miehelläni on suhde työpaikallaan toisen naisen kanssa, ja se on kai saanut alkunsa jo syksyllä. Samassa syssyssä hän kertoi saaneensa minussa tietyistä jutuista tarpeekseen, eikä muutenkaan tiedä rakastaako enää.Fyysistä pettämistä ei ole tapahtunut, ainakin niin hän sanoo.

Hän lupasi kuitenkin lopettaa yhteydenpidon naiseen, ja selvitellä kanssani suhdettamme.
Meni viikko kaksi, ja aloin taas epäillä... viikko sitten ratsasin hänen sähköpostinsa, ja kävi ilmi että suhde jatkui, eikä ollut ehkä loppunutkaan, ainakaan pitkäksi aikaa. Nyt sain tietää kuka nainen on, ja sen että hänkin on tahollaan naimisissa.

Nyt olemme edenneet siihen pisteeseen että juuri nyt ainakaan eivät pidä yhteyttä ( nainen pelkää että kerron hänen miehelleen..) .

Mieheni harkitsee eroa, itse en halua erota. Yhteistä elämää ja perhettä on niin paljon, ja rakastan häntä edelleen.

Seksielämä meillä sujuu, muuten hän ei kuulemma oikein tiedä tunteeko muuta kuin toveruutta..

Olen pyytänyt mahdollisuutta korjata virheeni-- ja sitä teenkin-- mutta se ei välttämättä riitä. Vaadin että eroa ei tehdä hätäisesti. Sitten mies kysyy kuinka kauan odotetaan.. ja toisaalta hän ei itse tiedä koska hän tietää. Nyt hän on vielä surullinen siitä että menetti ihastuksensa..

Koko ajan pelkään että hän aloittaa pettämisen taas.
Haluan luottaa ja uskoa, koska rakastan.
EN halua erota.

Miten kauan tuollaisesta ihastumisesta yli pääseminen kestää? Ainakaan niin kauan en suostu eropäätöksiin kun hän ajattelee toista--naimisissa olevaa-- naista.

Miten voin saada hänen rakkautensa takaisin, jos sitä ei enää ole?

Tuntuu kauhean väärältä että minä olin hänen tukenaan hänen masennuksensa ajan, olen hänen tukenaan hankaluuksissaan vanhempiensa kanssa, pesen sukat ja kalsarit, hoidan lapset.
Sitten kun minä väsyin ja masennuin, hän katsoi sen oireet viakseni ja etsi freshimpää seuraa muualta. Ja aika ironista on sekin, kun aloin tuntea pääseväni ylös suosta vihdoinkin, läjähti tämä paukku kasvoille,,

Älkää sanoko että eroa ja etsi parempi.

Tänään kerroin, mies kielsi kunnes näytin hänelle puhelulokinsa...

Oloni koheni 100% . Eli kannattaa todellakin kertoa.