Hei kaikki! Haluaisin kuulla vinkkejä/apuja miten selviän sairastuneen poikaystäväni kanssa arjessa?
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa vasta vuoden, ja rakastan häntä kovasti. Seurustelun alku sujui hyvin, kuitenkin puolen vuoden seurustelun jälkeen huomasin poikaystäväni olevan kovin itkuinen, ahdistunut ja poissaoleva koko ajan. Asumme eri paikkakunnilla mutta näemme useasti. Jokaisella kerralla kuitenkin kun olemme nähneet on poikaystäväni joko liian väsynyt, ahdistunut tai ”muissa maailmoissa” eikä tästä syystä halua tehdä muuta kuin maata sängyssä koko päivän. Jos jotenkin saan hänet poistumaan kotoa edes hetkeksi haluaa hän palata pian kotiin, koska häntä ahdistaa ihmiset ja tahtoo vain kotiin. Lisäksi poikaystäväni saa mielettömiä raivareita pienistä asioista (esim. leipä putoaa lattialle, unohtaa ostaa maitoa kaupasta, ei muista viedä roskia, minä en väsymykseltäni jaksa katsoa yhdessä elokuvaa jnejne) ja raivostuneena voi rikkoa tavaroita tai hakata päätään seinään tms.
Poikaystäväni on ennen ollut kovin ulospäin suuntautunut ja hänellä on useita ystäviä ja ennen minun lähes piti repiä hänet kaupungilta takaisin kotiin. Poikaystäväni valvoo öitä ja itkee kaikesta, kerran humalassa hän höpisi että tappaisi itsensä jos minua ei olisi. Poikaystäväni sai potkut töistään n. 8kk sitten, eikä uutta työpaikkaa ole näkynyt huonon työllistymistilanteen vuoksi. Hänellä on rahahuolia, vaikka olen sanonut ettei se haittaa minua (minä matkustan hänen luokseen, maksan ruuat ja huvitukset jne, eikä se haittaa minua OIKEASTI, koska tiedän hänen hakeneen töitä) ja että hän työllistyy varmasti vielä, ja hoen hänelle että ”paremmat ajat” ovat vielä tulossa joku pvä.
Lisäksi poikaystäväni kärsii jostakin vielä tuntemattomasta sairaudesta jota lääkärit nyt vielä tutkivat. Meitä ensin peloteltiin syövällä, joka osoittautui onneksi turhaksi peloksi. Poikaystäväni on välillä todella kivulias ja lääkärit eivät ole vielä osanneet keksiä syytä tälle kivulle. Olen koittanut olla tukena poikaystävälleni parhaani mukaan ja vienyt häntä yksityisille lääkäreille, eikä vaivaan ole vieläkään keksitty syytä.

Sain pakotettua poikaystäväni psykiatrin puheille viime pe, ja poikaystäväni poistui paikalta kädessään paniikkihäiriöön, ahdistuneisuuteen, masennukseen ja unettomuuteen kirjoitettujen reseptien kanssa. Lääkäri diagnosoi nämä kaikki sairaudet 45min ajalla ja toivotti hyvät jatkot, mitään terapiaa tms poikaystävälleni ei annettu?! Lääkäri kuulemma soittaa parin vkon päästä ja kysyy mikä vointi on. Mielestäni tämä ei voi olla oikea käytäntö, että ”napit naamaan- ja elämä paranee”. 😐

Kysynkin nyt teiltä, mitä minä teen tässä tilanteessa? Poikaystäväni aloittaa tänään lääkkeiden ottamisen ja googleteltuani hänen eri lääkkeiden sivuoireita olen kauhuissani! En pysty vahtimaan poikaystävääni 5pvään (minulla on töitä) ja lääkkeissä varoitellaan korkeasta itsemurha riskistä jne. Poikaystäväni on ollut koko vklopun aivan lamaantunut, enkä koskaan ennen ole nähnyt häntä NÄIN ahdistuneena ja itkuisena. Pelkään kun tänä iltana joudun lähtemään koti paikkakunnalleni tekee poikaystäväni lääkityksen alaisena jotakin typerää. Auttakaa! Olen epätoivoinen, enkä tiedä miten pitkään itse jaksan tätä pyöritystä. Yritän olla hyvä tyttöystävä ja auttaa rakastani parhaani mukaan, mutta en enään tiedä mitä voin tehdä? Onko huoleni turha, aiheuttaako lääkket oikeasti tuollaisia reaktioita joita pelkään jne? 😭😑❓

Ja jos lääkkeet auttavat miten elämä jatkuu masentuneen poikaystäväni kanssa? Rakastuin näet tähän iloiseen, positiiviseen ja ulospäin suuntautuneeseen poikaystävään vuosi sitten, enkä itkuiseen ja minuakin masentavaan hahmoon joka tuntuu olevan aivan hukassa ja ”lipuu” pois yhteisestä elämästämme. 😭