Masennus ja paha olla

Masennus ja paha olla

Käyttäjä Milla20 aloittanut aikaan 11.07.2014 klo 23:06 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Milla20 kirjoittanut 11.07.2014 klo 23:06

Minulla on hirveän paha mieli. Olen jotenkin viallinen kun en onnistu oikein missään ja elämä junnaa paikoillaan ja se on ihan oma vikani. Minua hyväksikäytettiin monta vuotta. Olin silloin 9.v kun se alkoi. Loppui kun olin 16.v kun kerroin poliisille asiasta. En varmaankaan ole vieläkään päässyt asiasta yli, enkä oikein uskalla kenellekkään asiasta puhua, kun se sattuu niin kovasti.

Seurustelin yhden pojan kanssa vuoden ajan kun olin noin 17.v ja suhde loppui kun olin jotakin 18.v. Hän oli yleensä aina välinpitämätön ja pelasi vain tietokoneella ollessani hänen kanssaan. Emme olleet juuri koskaan kahdestaan vaan hänellä oli aina ystäviä käymässä. Hän myös valehteli minulle monesta asiasta kuten siitä että oli veljensä luona, vaikka olikin kotonaan. Sain asian selville hänen äitinsä kautta niinkuin monen muunkin asian. Erosimme kun löysin nykyisen miesystäväni ja olemme olleet yhdessä noin kaksi vuotta.

Olemme menossa naimisiin viikon päästä ja meillä on pieni vauva. Vauvamme on suunnilleen kolme ja puoli kuukautta vanha. Meillä on usein jotakin pieniä riitoja, jotka saamme sovittua nopeasti ja jotka eivät jää mieltä kalvamaan. Joskus on ollut isompiakin riitoja ja miesystäväni on lyönyt minua ja minä häntä, mutta näitä tilanteita ei ole ollut kuin pari kertaa. En usko että miesystäväni on ollut tosissaan, mutta hän on monesti kertonut että hänen jotku entiset naisensa ovat olleet kauniimpia kuin minä. Siitä on tullut hirveän paha mieli.

Kun muutin miesystäväni luokse niin luulin että asiat menisivät parempaan suuntaan, mutta ne ovat menneet koko ajan huonompaan suuntaan. Nimittäin minulla on alkanut taas enemmän ja enemmän masentamaan, ihankuin silloin joskus. Naapurikaan ei helpota asiaa, koska on alkanut jumputtamaan musiikkia, vaikka on saanut siitä varoituksen taloyhtiöltäkin.

Haluaisin apua ja neuvoa, että miten toimia elämän eri tilanteissa. Luulisin että ehkä avo-osasto olisi minulle jonkin aikaa parempi paikka, ehkä kuukaudeksi, mutta minulla on pieni vauva jota imetän ja huolehdin. Tänään oli pakko antaa se miesystäväni huolehdittavaksi, vaikka hänellä on kandin tekeminen kesken. En vain enää jaksanut ja tuntuu että luhistun millä hetkellä hyvänsä? Lisäksi olen yksinäinen.