Täällä on varmasti pohdittu masennusta paljon, mutta kaikki tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia, joten kirjoitan omasta tilanteestani.
Tyttöystäväni sairastaa masennusta ja hoitakin päiviä sitten tapahtui romahdus. Hän oli kertonut minulle, että oli menneisyydessä sairastunut masennukseen ja saanut lääkkeitä ja käynyt terapiassa. Nyt romahduksen tapahduttua hän työntää minut pois luotaan, koska ei tahdo minun ryhtyvän hoitamaan häntä, koska ei halua minun elämän kärsivän hänen sairautensa takia. Hän sanoi, ettei hänellä riitä voimavarohja parisuhteeseen, lapsia hänellä on kaksi. Lapset pitää tietysti asettaa etusijalle. En tiennyt masennuksesta paljoakaan ennen kuin nyt ryhdyin tutkimaan mistä on kysymys ja kaikki oireet ovat ja olivat olemassa.
Fyysiset oireet alkoivat jo muutama kuukausi sitten, eikä ilmeisesti hänkään tunnistanut niitä. Kuitenkin oireet on lueteltu lähes jokaisessa masennusta käsittelevässä artikkelissa/kirjoituksessa. Harmittaa niin suunnattomasti, ettei sitä huomattu, älytty ja ruvettu hoitamaan heti, kun oireet ilmaantuivat. Olisi voinut säästyä tältä romahdukselta.
Kysymykseni kuuluu, mitä minun kannattaisi tehdä? Tiedän, että hän välittää minusta, mutta voimavarat eivätvain riitä. Eikä kovin monella asialla ilmeisesti ole mitään väliä, kun tapahtuu romahdus. Olen hirvittävän huolissani ja loukkaantunut siitä, etten kelpaa auttajaksi. Eniten huolestuttaa hänen puolestaan, jos hän ei ryhdy hoitamaan sairauttansa kuntoon – sehän vain pahenee. Kannattaisiko minun koettaa sitkeästi vain tukea ja auttaa, vai häipyä kokonaan? Mielestäni on väärin ja epäoikeudenmukaista hylätä ihminen sairauden takia. Rakastan häntä myös vilpittömästi ja haluan, että hän paranisi ja voisi hyvin.
Masentunutta ihmistä ei ymmärtääkseni saa painostaa puhumaan asioista? Antaako aikaa ja tiedon hänelle, että olen täällä ja valmsi kuuntelemaan?